Ruotsalainen joukkopako

Ruotsissa paetaankin porukalla. Viime vuonna ay-liikkeestä läksi lätkimään lähes parisataa tuhatta sielua. Suomen SAK:ta vastaava LO menetti 130 000 jäsentä, STTK:n vastapari TCO noin 50 000 ja Akavan sisarjärjestö SACO 6 000. Tilanne on paha, sitä kuvataan vapaapudotukseksi.

Ay-liikkeen jäsenmenetykset korreloivat voimakkaasti porvarihallituksen toimeenpanemien a-kassan eli työttömyysvakuutusten hinnankorotuksien kanssa. Jos siis joukkopaon vauhti ammattiyhdistysliikkeestä on aiheuttanut endorfiinihumalaa, niin a-kassan menetyksissä siirrytään jo koviin huumeisiin. Liittojen hallinnoimat Ruotsin a-kassat menettivät 376 000 jäsentä, mikä tarkoittaa 10,5 prosentin laskua.

Mutta ei mene kovaa puolueillakaan. Ruotsin sosialidemokraattinen työväenpuolue (SAP) nimittäin sukelsi 16 prosenttia vuoden 2007 aikana. 120 000 toverista tultiin 101 000 toveriin. Ja tämä tapahtuu aikana, jolloin demarien kannatus gallupeissa pyörii 45 prosentin tienoilla. Toki asiaan vaikuttaa se, että puolueessa siirryttiin keskusrekisteriin, mikä tiputti pois tuplajäsenyydet. Ruotsissa kun on mahdollista olla samanaikaisesti useamman puolueosaston jäsen. Trendi on kuitenkin selvä. Vuonna 1997 oli puolueessa 188 904 jäsentä.

No ei menee kovaa muillakaan puolueilla. Moderaatit menettivät 6384 jäsentä eli 10,7 prosenttia ja ovat nyt 53 117 jäsenen vahvuisia. Kansanpuolueen vastaavat luvut ovat 2008 jäsenen 9,7 prosentin menetys, jäsenmäärä nyt 18 678. Kristillisdemokraateilta vuosi söi 1038 jäsenentä, mikä tekee 4,1 prosenttia, ja jäsenmäärä asettuu 24 009.

Numerot kertovat, että jotain on tapahtumassa yhdistystoiminnan ihmemaassa. Miksi ihmisiä ei nappaa? Selväähän on, ettei ay-liike voi toimia ilman jäseniä. Korkea järjestäytymisaste tuo liitoille edunvalvontavoiman. Eivät ne työehtosopimukset tyhjästä putkahda.

A-kassan joukkopako ei ehkä tunnu nyt, mutta herranen aika jos (ja kun) jossain vaiheessa napsahtaa taantuma päälle ja työllisyystilanne huononee. Tämä on erityisen kovaa niille muutenkin heikkotuloisille, jotka arvioiden mukaan on merkittävin a-kassat jättänyt ryhmä. Syynä on juuri porvarihallituksen hinnankorotukset. Jotenkin tässä haisee kovan luokan valtapolitiikka, jonka maksumiehinä on palkansaajat.

Puolueiden kohdalla on joukkopako jo pidemmän ajan trendi. Kyseessä on demokratian kannalta huolestuttava kehitys. Puolueiden jäsenten voidaan edes jossain määrin katsoa peilaavan äänestäjiä laajemmalti, mutta aktiiviporukan vähentyessä ja suhteellisesti ikääntyessä tämä tekijä menettää merkitystään.

On totta, että poliittinen järjestelmä ei selviä ilman puolueita, mutta puolueet kyllä ilman jäseniä. On kuitenkin perusteltua kysyä, kuinka edustavia tai demokraattisia tällaiset pienen porukan pyörittämät politiikkamasiinat sitten olisivat. Gallupit olisivat varmasti kovassa käytössä, kun mietittäisiin, mikä myy parhaiten.

Ruotsissa asiaan on tartuttu. SAP ilmoittaa tavoitteekseen 10 000 uutta jäsentä vuodessa. SDP:ssä on sama tavoite mutta vähän pidemmälla aikavälillä. Suunta on oikea. Jäsenyys täytyy nostaa kunniaan, ja samalla on jokaisen rekrytoitava ainakin yksi uusi jäsen.

Minulla taitaa olla viime vuodelta kolme plakkarissa. Jos jokainen tekisi saman niin meillä olisi jo 150 000 jäsentä...

NUS ry:n erityistehtävää Tukholmassa suorittava,
Mika Häkkinen

PS1 korjaus muuten Ruotsin nuorisoliiton alle 26-vuotiaiden määrään, mistä kirjoitin täällä blogissa joku aika siiten. Heitä löytyykin noin 2000 eikä 1300. Pieni lohtu, mutta lohtu sekin.

PS2 Mitä tapahtui puoluevaltuuston suoralle nettilähetykselle??!! Ei hyvää ideaa kannata yhteen kertaan jättää!