Ostin Sarajevossa Titon paidan. Arvelutti aluksi, vaikka basaarin innokas kauppias todistelikin, etta Tito on taas huudossa. Bussimatkalla takaisin Kroatiaan sain kuitenkin varmistuksen tahan vieressani istuneelta bosniakilta: Tito on huudossa, erityisesti Bosniassa.
Bosniakeille Tito edustaa aikaa, jolloin maan muslimit, kroaatit ja serbit nauttivat rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Titon luoma omalaatuinen kommunistinen jarjestelma seka tasapainoilu idan ja lannen valilla loivat koko Jugoslaviaan hyvinvointia, josta muut Euroopan kommunistiset valtiot eivat voineet kuin haaveilla. Renata bussissa kertoi anekdootteja koyhista tsekkituristeista 80-luvulla, jotka hankkiakseen valuuttaa lomamatkalleen joutuivat myymaan henkilokohtaista omaisuuttaan jugoslavialaisille isannilleen ja emannilleen. Nyt tilanne on toinen: Tiet rannikolle tayttyvat toinen toistaan hienommista saksalaisista autoista tsekkilaisissa, slovakialaisissa tai puolalaisissa rekistereissa.
Kroatiassa Titon paitoja ei enaa nay. Mutta ei sota Kroatiaa samalla tavalla tuhonnutkaan, ja kroaatit vaikuttavat varsin tyytyvaisilta omaan valtioonsa. Bosnia-Hertsegovinassa rintamalinjat tuhosivat tasapuolisesti koko maata; Kroatiassa sotatoimialue oli paljon rajoittuneempi.
Tie Sarajevosta rannikolle kulkee hengastyttavan kauniissa maisemissa. Vuorijonot reunustavat vihreaa laaksoa, jonka halki pieni joki virtaa. Maisemat ovat kuitenkin tavoittamissa: Renata muisteli, etta pienena 1980-luvulla han perheineen usein retkeili vuorilla ja jokilaaksoissa, mutta sodan jaljilta maastossa on edelleen kymmeniatuhansia henkilomiinoja pitamassa retkeilijat loitolla. Samoja miinoja kylvettiin myos kaupunkeihin: Mostarissa, jonka keskella yksi sodan rintamalinjoista kulki, on joitakin hylattyja rakennuksia varustettu varoituskylteilla liian innokkaita turisteja varten.
Suomessa henkilomiinojen puolustajat ovat vakuutelleet vuosia, etta Suomen miinat ovat eettisia ja vain ja ainoastaan sotatoimiin tarkoitettuja. Niin varmaan olivat myos Bosnian sodassa kaytettyjen miinojen laita: sotatoimiin tarkoitettuja. Muutenkin tuntuu joskus oudolta tietyn aselajin hyvaksyttavyyden perusteleminen niiden "eettisyydella". Taannoinhan meilla nousi pienimuotoinen kohu kansanedustaja Kimmo Sasin kansainvalisista osakeomistuksista eraassa aseteollisuuden yrityksessa. Sasi puolusti omistustaan toteamalla, etta ko. firman valmistamat tuotteet, lahinna ohjukset, olivat eettisia ohjuksia: Ne osuvat kuulemma aina kohteeseensa. Muistanko vaarin, vai olivatko juuri samaisen firman ohjukset asialla NATO:n ohjusten iskiessa Kiinan Belgradin suurlahetystoon 1999?
Matti Hirvola
NUS:n kirjeenvaihtaja Lansi-Balkanilla kesalla 2007
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti