Poliittinen liike on jäsentensä näköinen. Uudet jäsenet tuovat mukanaan uutta ajattelua, ideoita, innovaatioita ja ajalle ominaista toimintaa. Tuloksena on uudistunut dynamiikka ja toimintakulttuuri, mikä kanavoituu koko puolueen politiikkaan. Samalla puolueen ilme ja julkisuuskuva muuttuvat, mikä lisää kiinnostusta lähteä toimintaan mukaan.
Yhdistykset ovat jäsenhankinnan ja puoluetoiminnan kulmakiviä. Jolleivät ne ole aktiivisia, avoimia, osallistavia ja toimintamuodoiltaan rikkaita, ei puolue kokonaisuutenakaan voi uudistua. Nyt tilanne on usein se, että yhdistysten jäsenrakenteessa on 30- ja 40-vuotiaiden aukko, mikä ei voi olla vaikuttamatta puolueen tilaan kokonaisuutena. Toimintaa on pyöritetty vuosien, jopa vuosikymmenten ajan samalla joukolla, joka on vähitellen vanhenemassa. Ydinkysymys onkin, miten uutta joukkoa saadaan mukaan toimintaan, jotta vääristynyt ikärakenne korjautuu ja toimintaan saadaan uudenlaista meininkiä?
Itse liityin puolueeseen vähän ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Syynä oli kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja SDP:llä oli mielestäni parhaiten omiani vastaavat arvot ja poliittiset kannat. Lisäksi ajattelin ylipäänsä poliittisessa toiminnassa olevan sisäänrakennettuna ajatuksen vapaasta mielipiteiden vaihdosta. Poliittisessa puolueessa ihmisten oletetaan olevan jotain mieltä, se hyväksytään ja sitä jopa vaaditaan. Poliittiset sisällöt ja kannat eivät kehity ilman avointa mielipiteiden vaihtoa, debattia ja väittelyä, jolle suuressa puolueessa on tilaa.
Toinen tärkeä seikka oli, että satuin tapaamaan oikeat ihmiset oikeassa paikassa siinä vaiheessa, kun lähdin katsomaan, mitä puolueella olisi tarjota. Tämä ei ole itsestään selvyys. Jos olisin sattunut yhdistykseen, jossa oman ikäistäni sosiaalista tarttumapintaa ei olisi ollut (kuten asianlaita usein on), en olisi kokenut puoluetoimintaa sosiaalisesti mielekkääksi. Kokeilu olisi tyssännyt heti alkuunsa.
Poliittisen toiminnan pitää siis tarjota yhtäältä vaikutusmahdollisuuksia ja toisaalta olla sosiaalisesti mielekästä. Ihmiset lähtevät mukaan, jos nämä kaksi asiaa täydentävät toisiaan.
NUS ry rakentuu näiden kahden periaatteen varaan. Yhdistys pystyy mielestäni tarjoamaan edellä mainitsemiani asioita: vaikutuskanavan, sisällöllistä avointa ja rikasta keskustelua sekä sosiaalisesti mielekästä toimintaa. Voin sanoa, etten ole yhdistystoiminnassa kokenut samanlaisia elämyksiä kuin parin viime kuukauden aikana NUS ry:ssä. Tämä aika on osoittanut minulle, että varsinkin oman ikäiselleni joukolle tällaisen yhdistyksen tarve oli jo huutava. Voin suositella liittymistä kelle tahansa.
Mika Häkkinen, NUS ry:n hallituksen jäsen
P.S. kuten näkyy, on NUS äärimmäisen kansainvälinen järjestö, kun jäsenet kiertävät maailmaa ja kommentoivat kuka mistäkin. Itse olen onnellisesti Savossa poikain kanssa roadtripillä. Ensimmäisestä kesästä Suomessa kuuteen vuoteen täytyy ottaa kaikki irti. Tänään valloitetaan Kuopio...
keskiviikko 25. heinäkuuta 2007
maanantai 23. heinäkuuta 2007
Eespain, eespain tiella taistojen...
Aika tasan 30 celsiusastetta oli lampotila sunnuntaiaamulla, kun lentomme laskeutui. Onneksi lukemat mittarissa pian kohosivat, ettei paassyt vilu vaivaamaan :) Paivan mittaan tietysti syotiin hyvin, kierreltiin kaupungilla ja kaytiin leffateatterissa viilentymassa Potterin Harrin seikkailuita katsellen. Iltasella olikin sitten mukava siemailla viileita juomia terassilla, kun paivan kostea kuumuus palasi hiljalleen takaisin kolmenkymmenen tienoille.
Puolen yon aikoihin lahtivat sitten paikallisetkin sankoin joukoin liikkeelle. Demokraattinen rintama diktatuuria vastaan (Democratic Alliance Against Dictatorship) kokosi parisentuhatta mielenosoittajaa piirittamaan Thaimaan nykyjohdon asuintaloa. Tai ei Prem Tinsulanonda oikeastaan maan johtaja ole, mutta kelpaa julkikuvaksi kuitenkin. Thaimaatahan johtaa muodollisesti kuningas, jota mekin jalleen kunnioitimme seisomaan nousten ennen Potter-elokuvan alkua, kuten tapana on. Tosiassa valtaa pitaa kuitenkin viime syyskuussa verettoman kaappauksen tehnyt sotilasjuntta.
Jotta asia olisi mahdollisimman monimutkainen, on syyta todeta kansalaisten tukevan suurin joukoin nykyhallinnon eli sotilasjuntan toimia. Kansalaisten rauhanverkosto (Network of People for Peace) osoitti muunmuassa jo aiemmin sunnuntaina mieltaan, koska he pelkaavat aiemman paaministerin Thaksin Sinawatran pyrkivan horjuttamaan nykyista asiaintilaa ja haluavan takaisin valtaan. Vaaleilla useampaan otteeseen valitun Sinawatran hallintoa pidettiin yleisesti korruptoituneena ja vaitetaanpa hanen ostelleen aania tukkukauppana koyhalta maaseudulta. Ja mikas oli ostaessa, kun seka omaa rahaa etta valtion varoja oli kaytossa tavalliselle ihmiselle kasittamattomia maaria.
Kirjoitukseni pontimena ei kuitenkaan ollut sivistaa lukijaa Thaimaan yhteiskunnallisesta menosta, vaan todeta jalleen kerran, kuinka helppoa on elaa tylsassa Suomi-nimisessa maassa. Olen useaan kertaan eri yhteyksissa todennut, etta suomalainen menetelma yrittaa sopia asioista mahdollisimman laajalla konsensuksella on kovin kaksijakoinen tapa elaa. Yhtaalta se tekee elaman tylsaksi, kun joka asian puolesta tai vastaan ei jarjesteta erikokoisia ja -nakoisia mielenilmauksia. Toisaalta se on tuloksekas keino ja mahdollistaa suuretkin muutokset niin, etta kansalaiset voivat ne hyvaksya.
Tallaisen menon soisi jatkuvan siita riippumatta, millaiset poliittiset koalitiot maatamme kulloinkin johtavat.
Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jasen
PS. Maanantain valjettua kaikkialla liikkui keltaiseen paitaan sonnustautuneita thaimaalaisia. Sekin kun on taalla tapa osoittaa kunnioitusta kuninkaalle.
PPS. Jos jotakuta harmitti alun ilmastokuvaus, on helpottavaa muistaa, etta taalla ollaan kovaa kyytia siirtymassa sadekauteen. Muistutuksena siita saatiin tata kirjoittaessani maanantaina sellainen sadekuuro, ettei juuri eteensa nahnyt. Vaan toisaalta ukkonen raikasti ilmaa ja kylla kesa kuivaa...
Ja lopuksi: a- ja o-kirjainta, jossa olisi piste paalla ei naista nappaimista loydy ;)
Puolen yon aikoihin lahtivat sitten paikallisetkin sankoin joukoin liikkeelle. Demokraattinen rintama diktatuuria vastaan (Democratic Alliance Against Dictatorship) kokosi parisentuhatta mielenosoittajaa piirittamaan Thaimaan nykyjohdon asuintaloa. Tai ei Prem Tinsulanonda oikeastaan maan johtaja ole, mutta kelpaa julkikuvaksi kuitenkin. Thaimaatahan johtaa muodollisesti kuningas, jota mekin jalleen kunnioitimme seisomaan nousten ennen Potter-elokuvan alkua, kuten tapana on. Tosiassa valtaa pitaa kuitenkin viime syyskuussa verettoman kaappauksen tehnyt sotilasjuntta.
Jotta asia olisi mahdollisimman monimutkainen, on syyta todeta kansalaisten tukevan suurin joukoin nykyhallinnon eli sotilasjuntan toimia. Kansalaisten rauhanverkosto (Network of People for Peace) osoitti muunmuassa jo aiemmin sunnuntaina mieltaan, koska he pelkaavat aiemman paaministerin Thaksin Sinawatran pyrkivan horjuttamaan nykyista asiaintilaa ja haluavan takaisin valtaan. Vaaleilla useampaan otteeseen valitun Sinawatran hallintoa pidettiin yleisesti korruptoituneena ja vaitetaanpa hanen ostelleen aania tukkukauppana koyhalta maaseudulta. Ja mikas oli ostaessa, kun seka omaa rahaa etta valtion varoja oli kaytossa tavalliselle ihmiselle kasittamattomia maaria.
Kirjoitukseni pontimena ei kuitenkaan ollut sivistaa lukijaa Thaimaan yhteiskunnallisesta menosta, vaan todeta jalleen kerran, kuinka helppoa on elaa tylsassa Suomi-nimisessa maassa. Olen useaan kertaan eri yhteyksissa todennut, etta suomalainen menetelma yrittaa sopia asioista mahdollisimman laajalla konsensuksella on kovin kaksijakoinen tapa elaa. Yhtaalta se tekee elaman tylsaksi, kun joka asian puolesta tai vastaan ei jarjesteta erikokoisia ja -nakoisia mielenilmauksia. Toisaalta se on tuloksekas keino ja mahdollistaa suuretkin muutokset niin, etta kansalaiset voivat ne hyvaksya.
Tallaisen menon soisi jatkuvan siita riippumatta, millaiset poliittiset koalitiot maatamme kulloinkin johtavat.
Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jasen
PS. Maanantain valjettua kaikkialla liikkui keltaiseen paitaan sonnustautuneita thaimaalaisia. Sekin kun on taalla tapa osoittaa kunnioitusta kuninkaalle.
PPS. Jos jotakuta harmitti alun ilmastokuvaus, on helpottavaa muistaa, etta taalla ollaan kovaa kyytia siirtymassa sadekauteen. Muistutuksena siita saatiin tata kirjoittaessani maanantaina sellainen sadekuuro, ettei juuri eteensa nahnyt. Vaan toisaalta ukkonen raikasti ilmaa ja kylla kesa kuivaa...
Ja lopuksi: a- ja o-kirjainta, jossa olisi piste paalla ei naista nappaimista loydy ;)
sunnuntai 22. heinäkuuta 2007
Titon paita
Ostin Sarajevossa Titon paidan. Arvelutti aluksi, vaikka basaarin innokas kauppias todistelikin, etta Tito on taas huudossa. Bussimatkalla takaisin Kroatiaan sain kuitenkin varmistuksen tahan vieressani istuneelta bosniakilta: Tito on huudossa, erityisesti Bosniassa.
Bosniakeille Tito edustaa aikaa, jolloin maan muslimit, kroaatit ja serbit nauttivat rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Titon luoma omalaatuinen kommunistinen jarjestelma seka tasapainoilu idan ja lannen valilla loivat koko Jugoslaviaan hyvinvointia, josta muut Euroopan kommunistiset valtiot eivat voineet kuin haaveilla. Renata bussissa kertoi anekdootteja koyhista tsekkituristeista 80-luvulla, jotka hankkiakseen valuuttaa lomamatkalleen joutuivat myymaan henkilokohtaista omaisuuttaan jugoslavialaisille isannilleen ja emannilleen. Nyt tilanne on toinen: Tiet rannikolle tayttyvat toinen toistaan hienommista saksalaisista autoista tsekkilaisissa, slovakialaisissa tai puolalaisissa rekistereissa.
Kroatiassa Titon paitoja ei enaa nay. Mutta ei sota Kroatiaa samalla tavalla tuhonnutkaan, ja kroaatit vaikuttavat varsin tyytyvaisilta omaan valtioonsa. Bosnia-Hertsegovinassa rintamalinjat tuhosivat tasapuolisesti koko maata; Kroatiassa sotatoimialue oli paljon rajoittuneempi.
Tie Sarajevosta rannikolle kulkee hengastyttavan kauniissa maisemissa. Vuorijonot reunustavat vihreaa laaksoa, jonka halki pieni joki virtaa. Maisemat ovat kuitenkin tavoittamissa: Renata muisteli, etta pienena 1980-luvulla han perheineen usein retkeili vuorilla ja jokilaaksoissa, mutta sodan jaljilta maastossa on edelleen kymmeniatuhansia henkilomiinoja pitamassa retkeilijat loitolla. Samoja miinoja kylvettiin myos kaupunkeihin: Mostarissa, jonka keskella yksi sodan rintamalinjoista kulki, on joitakin hylattyja rakennuksia varustettu varoituskylteilla liian innokkaita turisteja varten.
Suomessa henkilomiinojen puolustajat ovat vakuutelleet vuosia, etta Suomen miinat ovat eettisia ja vain ja ainoastaan sotatoimiin tarkoitettuja. Niin varmaan olivat myos Bosnian sodassa kaytettyjen miinojen laita: sotatoimiin tarkoitettuja. Muutenkin tuntuu joskus oudolta tietyn aselajin hyvaksyttavyyden perusteleminen niiden "eettisyydella". Taannoinhan meilla nousi pienimuotoinen kohu kansanedustaja Kimmo Sasin kansainvalisista osakeomistuksista eraassa aseteollisuuden yrityksessa. Sasi puolusti omistustaan toteamalla, etta ko. firman valmistamat tuotteet, lahinna ohjukset, olivat eettisia ohjuksia: Ne osuvat kuulemma aina kohteeseensa. Muistanko vaarin, vai olivatko juuri samaisen firman ohjukset asialla NATO:n ohjusten iskiessa Kiinan Belgradin suurlahetystoon 1999?
Matti Hirvola
NUS:n kirjeenvaihtaja Lansi-Balkanilla kesalla 2007
Bosniakeille Tito edustaa aikaa, jolloin maan muslimit, kroaatit ja serbit nauttivat rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Titon luoma omalaatuinen kommunistinen jarjestelma seka tasapainoilu idan ja lannen valilla loivat koko Jugoslaviaan hyvinvointia, josta muut Euroopan kommunistiset valtiot eivat voineet kuin haaveilla. Renata bussissa kertoi anekdootteja koyhista tsekkituristeista 80-luvulla, jotka hankkiakseen valuuttaa lomamatkalleen joutuivat myymaan henkilokohtaista omaisuuttaan jugoslavialaisille isannilleen ja emannilleen. Nyt tilanne on toinen: Tiet rannikolle tayttyvat toinen toistaan hienommista saksalaisista autoista tsekkilaisissa, slovakialaisissa tai puolalaisissa rekistereissa.
Kroatiassa Titon paitoja ei enaa nay. Mutta ei sota Kroatiaa samalla tavalla tuhonnutkaan, ja kroaatit vaikuttavat varsin tyytyvaisilta omaan valtioonsa. Bosnia-Hertsegovinassa rintamalinjat tuhosivat tasapuolisesti koko maata; Kroatiassa sotatoimialue oli paljon rajoittuneempi.
Tie Sarajevosta rannikolle kulkee hengastyttavan kauniissa maisemissa. Vuorijonot reunustavat vihreaa laaksoa, jonka halki pieni joki virtaa. Maisemat ovat kuitenkin tavoittamissa: Renata muisteli, etta pienena 1980-luvulla han perheineen usein retkeili vuorilla ja jokilaaksoissa, mutta sodan jaljilta maastossa on edelleen kymmeniatuhansia henkilomiinoja pitamassa retkeilijat loitolla. Samoja miinoja kylvettiin myos kaupunkeihin: Mostarissa, jonka keskella yksi sodan rintamalinjoista kulki, on joitakin hylattyja rakennuksia varustettu varoituskylteilla liian innokkaita turisteja varten.
Suomessa henkilomiinojen puolustajat ovat vakuutelleet vuosia, etta Suomen miinat ovat eettisia ja vain ja ainoastaan sotatoimiin tarkoitettuja. Niin varmaan olivat myos Bosnian sodassa kaytettyjen miinojen laita: sotatoimiin tarkoitettuja. Muutenkin tuntuu joskus oudolta tietyn aselajin hyvaksyttavyyden perusteleminen niiden "eettisyydella". Taannoinhan meilla nousi pienimuotoinen kohu kansanedustaja Kimmo Sasin kansainvalisista osakeomistuksista eraassa aseteollisuuden yrityksessa. Sasi puolusti omistustaan toteamalla, etta ko. firman valmistamat tuotteet, lahinna ohjukset, olivat eettisia ohjuksia: Ne osuvat kuulemma aina kohteeseensa. Muistanko vaarin, vai olivatko juuri samaisen firman ohjukset asialla NATO:n ohjusten iskiessa Kiinan Belgradin suurlahetystoon 1999?
Matti Hirvola
NUS:n kirjeenvaihtaja Lansi-Balkanilla kesalla 2007
Kesäpäivät ja vähän muutakin
Reilu viikko sitten perjantaina pidettiin NUS:in ensimmäiset valtakunnalliset kesäpäivät. Paikalla oli toistakymmentä henkilöä ja rennon iltapäivän kuluessa käytettiin sanan säilää kunnolla. Aiheet polveilivat NUS:sin toiminnasta aina SDP:n puoluekokouksen sekä puolueen imagon uudistamiseen. Helsingin keskustassa Honkaluodssa (korkeasaaren kupeessa) pidetyt kesäpäivät saivat tänään myös merkittävästi valtakunnallista huomiota, sillä Helsingin Sanomat julkaisi kesäpäiviltä lyhyen repparin. Tämä on poikinut palautetta. Muutamat ovat olleet yhteydessä ja kysyneet, että olisivat mielellään olleet mukana, mutta eivät tienneet kesäpäivistä vasta, kun nyt lehdestä lukien.
Kesäpäivät polkaistiin pikaisesti pystyyn ja niistä kerrottiin kaikille, ketkä silloin olivat ehtineet liittyä yhdistyksen jäseniksi. Näin alkuun ei paljon sen suurempaa markkinointia ehditty tekemään. Kuitenkin reilu viikko sitten Honkaluodossa päätettiin, että yhdistys järjestää myös syyspäivät, jolloin tiedottaminenkin niistä tulee jo olemaan sitten paremmin järjestetty. Tarkoitus on käyttää tätä palstaa ja mahdollisesti jo sitten omia internet -sivuja, mikäli ne saadaan valmiiksi. Luonnollisesti kaikki jäsenet saavat tiedon suoraan sähköpostiin, joten mikäli haluat varmistaa tiedon saannin ja tulla jäseneksi, niin laita asiasta sähköpostia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi
Syksyn aikana, jo heti alkusyksystä on tarkoitus muokata tuota kesäpäivien antia siihen kuntoon, että voimme tulla "ulos" ajatuksillamme. Sitä samaa on myös tarkoitus tehdä meidän toimintamme järjestämisen suhteen, eli sitä kehitetään jatkuvasti avoimen vuoropuhelun merkeissä ja avoimuutta sekä yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuuksia on tarkoitus korostaa. Siitä oli kovasti puhetta kesäpäivillä. Mitä jäsen saa ja miten hän pääsee vaikuttamaan, siinä on haastetta. Paljastettakoon, että nyt meillä on jo jotain uuttakin siihen, kunhan saamme vain "fasiliteetit" kuntoon, niin sitten näytetään.
Tällä palstalla on hyvin erilaisia tekstejä. Esimerkiksi Hirvolan Matti on laittanut kivan kesämatkakertomuksen Mostarista. Juuri tätä NUS:sissa haetaankin. Erilaista pohdintaa ja mielipiteitä, jotka pyörivät politiikan ympärillä. Ne tuovat uudenlaista mielenkiintoa ja uutta tietoa politiikkaan. Minulle "uuden ja tuoreen" tiedon saanti oli yksi syy ryhtyä harrastamaan politiikka.
Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja.
Kesäpäivät polkaistiin pikaisesti pystyyn ja niistä kerrottiin kaikille, ketkä silloin olivat ehtineet liittyä yhdistyksen jäseniksi. Näin alkuun ei paljon sen suurempaa markkinointia ehditty tekemään. Kuitenkin reilu viikko sitten Honkaluodossa päätettiin, että yhdistys järjestää myös syyspäivät, jolloin tiedottaminenkin niistä tulee jo olemaan sitten paremmin järjestetty. Tarkoitus on käyttää tätä palstaa ja mahdollisesti jo sitten omia internet -sivuja, mikäli ne saadaan valmiiksi. Luonnollisesti kaikki jäsenet saavat tiedon suoraan sähköpostiin, joten mikäli haluat varmistaa tiedon saannin ja tulla jäseneksi, niin laita asiasta sähköpostia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi
Syksyn aikana, jo heti alkusyksystä on tarkoitus muokata tuota kesäpäivien antia siihen kuntoon, että voimme tulla "ulos" ajatuksillamme. Sitä samaa on myös tarkoitus tehdä meidän toimintamme järjestämisen suhteen, eli sitä kehitetään jatkuvasti avoimen vuoropuhelun merkeissä ja avoimuutta sekä yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuuksia on tarkoitus korostaa. Siitä oli kovasti puhetta kesäpäivillä. Mitä jäsen saa ja miten hän pääsee vaikuttamaan, siinä on haastetta. Paljastettakoon, että nyt meillä on jo jotain uuttakin siihen, kunhan saamme vain "fasiliteetit" kuntoon, niin sitten näytetään.
Tällä palstalla on hyvin erilaisia tekstejä. Esimerkiksi Hirvolan Matti on laittanut kivan kesämatkakertomuksen Mostarista. Juuri tätä NUS:sissa haetaankin. Erilaista pohdintaa ja mielipiteitä, jotka pyörivät politiikan ympärillä. Ne tuovat uudenlaista mielenkiintoa ja uutta tietoa politiikkaan. Minulle "uuden ja tuoreen" tiedon saanti oli yksi syy ryhtyä harrastamaan politiikka.
Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2007
Mostarissa on kuuma
Silta on uudelleen pystyssa. Kaupungin kuuluisin nahtavyys yhdistaa jalleen Mostarin muslimi- ja kroaattialueet, vaikka nahtavyyshan se kai oli myos silloin, kun sillan paikalla oli ainoastaan raunioita.
Kuumakin on, 40 astetta. Bosnia-Hertsegovinaan verrattuna Kroatian rannikko on suorastaan leuto nain kesalla.
Kaupunki on omaleimainen sekoitus Turkkia, lantista Balkania ja sodan jalkia. Minareetit ja kirkontornin seisovat sovussa ja kutsu kay molemmista uskovaisille, vaikkakin hieman eri aikoihin. Sillan jalleenrakennus on ollut vahva symboli kaupungin uudelle yhtenaisyydelle. Tosin sillan lansipaan kroaattipuolella viela ilmeisesti elaa jonkinlaista vastakkainasettelua.
Itapuolella alueen turkkilaisen kulttuurin vaikutus on kasin koskekeltavaa. Muslimit asuvat lahinna joen talla puolen: Lukuisat moskeijat, pikkubasaarit ja musiikki muistuttavat Ottomaanien valtakunnan kukoistuksesta. Illan siluettiinkin piirtyy itarannalla minareetti ja puolikuu.
Turkin EU-jasenyysneuvotteluja vastustaville Euroopan parlamentin konservatiivipoliitikoille tekisi varsin hyvaa vierailla Mostarissa: Eiko turkkilainen kulttuuriperinto muka todellakaan kuuluu osaksi Eurooppaa? Samaan hengenvetoon on kuitenkin myos todettava, etta Turkin jasenyyteen on pitka matka; naisten aseman parantaminen, kansalaisoikeudet ja Kypros odottavat ratkaisuja, mutta islamilaiseen kulttuuriin, historiaan tai maantieteeseen vetoaminen eivat saa olla jasenyysneuvottelujen esteena.
Ottomaanien valtakunnan vaikutuspiiri ulottui viela 400 vuotta sitten Unkariin asti. Siita ovat osoituksena esimerkiksi Budapestin turkkilaiset kylpylat ja kahvilat viela tanaankin. Euroopan pohjoisin turkkilaisten rakentama minareetti kohoaa Egerissa, Unkarin pohjoisosissa.
Bosnia-Hertsegovina ja Albania ovat muslimienemmistoisia maita, Ottomaanien valtakuntaa 1800- ja 1900-luvun taitteeseen asti. Onko EU-parlamentin konservatiivipoliitikkojen viesti Mostarin tai Tiranan muslimeille sama kuin Istanbulin muslimeille? Tai entapa Saksan 3-4 miljoonalle turkkilaiselle siirtolaiselle, Ranskan algerialaisille tai Englannin pakistanilaisille? Kiitos ei, Eurooppa on kristitty maanosa?
Ville Italalle ja muille tiedoksi: Euroopan Unioni on ennen kaikkea rauhan projekti. Sen tehtavana ei ole keinotekoisesti vetaa rajoja maailmaan tai tulkita historiaa ja kulttuuria ennakkoluuloisesti vaarin. Ja sitapaitsi: Eurooppakin nyt vain sattuu olemaan suuren Aasian syrjainen niemimaa, noin maantieteellisesti kun asiaa tarkastellaan.
Matti Hirvola
NUS:n kirjeenvaihtaja Lansi-Balkanilla kesalla 2007
Kuumakin on, 40 astetta. Bosnia-Hertsegovinaan verrattuna Kroatian rannikko on suorastaan leuto nain kesalla.
Kaupunki on omaleimainen sekoitus Turkkia, lantista Balkania ja sodan jalkia. Minareetit ja kirkontornin seisovat sovussa ja kutsu kay molemmista uskovaisille, vaikkakin hieman eri aikoihin. Sillan jalleenrakennus on ollut vahva symboli kaupungin uudelle yhtenaisyydelle. Tosin sillan lansipaan kroaattipuolella viela ilmeisesti elaa jonkinlaista vastakkainasettelua.
Itapuolella alueen turkkilaisen kulttuurin vaikutus on kasin koskekeltavaa. Muslimit asuvat lahinna joen talla puolen: Lukuisat moskeijat, pikkubasaarit ja musiikki muistuttavat Ottomaanien valtakunnan kukoistuksesta. Illan siluettiinkin piirtyy itarannalla minareetti ja puolikuu.
Turkin EU-jasenyysneuvotteluja vastustaville Euroopan parlamentin konservatiivipoliitikoille tekisi varsin hyvaa vierailla Mostarissa: Eiko turkkilainen kulttuuriperinto muka todellakaan kuuluu osaksi Eurooppaa? Samaan hengenvetoon on kuitenkin myos todettava, etta Turkin jasenyyteen on pitka matka; naisten aseman parantaminen, kansalaisoikeudet ja Kypros odottavat ratkaisuja, mutta islamilaiseen kulttuuriin, historiaan tai maantieteeseen vetoaminen eivat saa olla jasenyysneuvottelujen esteena.
Ottomaanien valtakunnan vaikutuspiiri ulottui viela 400 vuotta sitten Unkariin asti. Siita ovat osoituksena esimerkiksi Budapestin turkkilaiset kylpylat ja kahvilat viela tanaankin. Euroopan pohjoisin turkkilaisten rakentama minareetti kohoaa Egerissa, Unkarin pohjoisosissa.
Bosnia-Hertsegovina ja Albania ovat muslimienemmistoisia maita, Ottomaanien valtakuntaa 1800- ja 1900-luvun taitteeseen asti. Onko EU-parlamentin konservatiivipoliitikkojen viesti Mostarin tai Tiranan muslimeille sama kuin Istanbulin muslimeille? Tai entapa Saksan 3-4 miljoonalle turkkilaiselle siirtolaiselle, Ranskan algerialaisille tai Englannin pakistanilaisille? Kiitos ei, Eurooppa on kristitty maanosa?
Ville Italalle ja muille tiedoksi: Euroopan Unioni on ennen kaikkea rauhan projekti. Sen tehtavana ei ole keinotekoisesti vetaa rajoja maailmaan tai tulkita historiaa ja kulttuuria ennakkoluuloisesti vaarin. Ja sitapaitsi: Eurooppakin nyt vain sattuu olemaan suuren Aasian syrjainen niemimaa, noin maantieteellisesti kun asiaa tarkastellaan.
Matti Hirvola
NUS:n kirjeenvaihtaja Lansi-Balkanilla kesalla 2007
torstai 12. heinäkuuta 2007
Mennään ja vallataan verkko!
Erityisesti presidentin vaaleissa vuonna 2006 oli nähtävillä, että demarit ja demareita symppaavat olivat pihalla internetin verkkokeskusteluista kuin se kuuluisa lumiukko (ja tämä vertaus ei tarkoita kaipuuta talveen, erityisesti näin keskikesällä kirjoittaessani!). Vaalityön vetäjät saivat jatkuvasti tietoa eri foorumeilla käytävistä keskusteluista, joihin reagointi keskitetysti kuitenkin oli mahdotonta. Eikä edes Tarja Halosen suuressa kannattajajoukossa ollut riittävästi osaamista, voimaa tai halua puuttua jokaiseen risahdukseen, joka netissä julkaistiin.
(Surullisimpia esimerkkejä lienee kokoomuslaiseksi poliitikonaluksi tunnistettu henkilö, joka omin silmin väitti lukeneensa ukkinsa hänelle jättämästä Tiedonantajasta, kuinka Tarja Halonen vuonna 1975 kannatti Hakaniemen torilla pitämässään vappupuheessa Suomen yhdistämistä Neuvostoliittoon. Myöhemmin keskustelun edetessä samainen kertoja joutui myöntämään, ettei hän ollutkaan itse nähnyt kyseistä artikkelia, eikä tosiasiassa lehteäkään ollut olemassa. Jatkoipahan vain vaalien aikaiseksi ajankuluksi muualla liikkeelle laitettua, täysin perätöntä tarinaa.)
Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa verkkokeskusteluihin kiinnitettiin uudenlaista huomiota. Käytiin ihmisten kanssa läpi erilaisten keskustelufoorumeiden ja blogien olemusta ja käyttötarkoitusta. Ajatuksena oli, että mennään ja vallataan verkko osallistumalla kaikkiin mahdollisiin keskusteluihin.
Ja kuinkas sitten kävikään? Ehkä Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen lakoninen toteamus kertoo tästä riittävän: nettimaailmassa demareista puhuttiin, mutta demarit eivät puhuneet.
Verkkomaailma on jo määritelmänsä mukaisesti mahdoton hanskattava, liian epämääräinen hallittavaksi. Jos keskustelun sävy jollain foorumilla kääntyy minun tavoitteitani vastaan, voin aina perustaa uuden ja jatkaa oman totuuteni levittämistä. Uskonkin, että NUS:n kannattaa edistää toisenlaista strategiaa avoimen keskustelun edistämisessä.
Mielestäni keskustelu pitää palauttaa työväentalolle. Erotuksena siihen aiempaan, lähes satavuotiseen malliin on, että työväentalo sijoitetaan verkkoon. Ajatus ei ole minun, mutta se ei estä minua edistämästä sitä.
Miksi jatkaisimme läkähdyttävää juoksuamme erilaisten höpöhöpökirjoitusten perässä ympäri verkkoa, kun voimme luoda yhteisen paikan niille, jotka haluavat oikeasti vaihtaa ajatuksia ja kehittää demaritoimintaa? Miksi antaisimme muiden määrittää, mihin päättömiin väitteisiin milloinkin täytyy vastata, kun voimme käyttää energiamme juuri siihen, mikä meitä kiinnostaa?
Saksan edelllisten valtiopäivävaalien (Bundestag) alla demarit tarjosivat mahdollisuuden kirjoittaa blogeja tiettyyn paikkaan. Kirjoittajista löytyi kokeneita kehäkettuja, opintotuen puolesta taistelijoita, pankkivirkailijoita, metallimiehiä, kotiäitejä, maahanmuuttajia, filosofeja… siis juuri sitä samaa porukkaa, josta puolueen jäsen- ja äänestäjäkunta koostuu. Meillekin perustettiin viime eduskuntavaalien alla nettisivusto www.tyovaentalo.fi. Sielläkin on tarkoitus käydä keskusteluita niistä asioista, jotka ihmisiä askarruttavat.
Itse ainakin toimin sen puolesta, että NUS – puolueosastoksi päästyään – kannustaa SDP:tä tällaisen keskustelufoorumin aikaansaamiseen. Uusien tietoteknisten järjestelmien myötä sen pitäisi olla jälleen mahdollista ilman, että muutama ammattimainen keskustelunpilaaja pääsee kaatamaan koko taloa.
Ei siis turhaan yritetä vallata verkkoa, vaan nurkataan siitä oma, edistyksellinen osamme.
Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jäsen
(Surullisimpia esimerkkejä lienee kokoomuslaiseksi poliitikonaluksi tunnistettu henkilö, joka omin silmin väitti lukeneensa ukkinsa hänelle jättämästä Tiedonantajasta, kuinka Tarja Halonen vuonna 1975 kannatti Hakaniemen torilla pitämässään vappupuheessa Suomen yhdistämistä Neuvostoliittoon. Myöhemmin keskustelun edetessä samainen kertoja joutui myöntämään, ettei hän ollutkaan itse nähnyt kyseistä artikkelia, eikä tosiasiassa lehteäkään ollut olemassa. Jatkoipahan vain vaalien aikaiseksi ajankuluksi muualla liikkeelle laitettua, täysin perätöntä tarinaa.)
Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa verkkokeskusteluihin kiinnitettiin uudenlaista huomiota. Käytiin ihmisten kanssa läpi erilaisten keskustelufoorumeiden ja blogien olemusta ja käyttötarkoitusta. Ajatuksena oli, että mennään ja vallataan verkko osallistumalla kaikkiin mahdollisiin keskusteluihin.
Ja kuinkas sitten kävikään? Ehkä Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen lakoninen toteamus kertoo tästä riittävän: nettimaailmassa demareista puhuttiin, mutta demarit eivät puhuneet.
Verkkomaailma on jo määritelmänsä mukaisesti mahdoton hanskattava, liian epämääräinen hallittavaksi. Jos keskustelun sävy jollain foorumilla kääntyy minun tavoitteitani vastaan, voin aina perustaa uuden ja jatkaa oman totuuteni levittämistä. Uskonkin, että NUS:n kannattaa edistää toisenlaista strategiaa avoimen keskustelun edistämisessä.
Mielestäni keskustelu pitää palauttaa työväentalolle. Erotuksena siihen aiempaan, lähes satavuotiseen malliin on, että työväentalo sijoitetaan verkkoon. Ajatus ei ole minun, mutta se ei estä minua edistämästä sitä.
Miksi jatkaisimme läkähdyttävää juoksuamme erilaisten höpöhöpökirjoitusten perässä ympäri verkkoa, kun voimme luoda yhteisen paikan niille, jotka haluavat oikeasti vaihtaa ajatuksia ja kehittää demaritoimintaa? Miksi antaisimme muiden määrittää, mihin päättömiin väitteisiin milloinkin täytyy vastata, kun voimme käyttää energiamme juuri siihen, mikä meitä kiinnostaa?
Saksan edelllisten valtiopäivävaalien (Bundestag) alla demarit tarjosivat mahdollisuuden kirjoittaa blogeja tiettyyn paikkaan. Kirjoittajista löytyi kokeneita kehäkettuja, opintotuen puolesta taistelijoita, pankkivirkailijoita, metallimiehiä, kotiäitejä, maahanmuuttajia, filosofeja… siis juuri sitä samaa porukkaa, josta puolueen jäsen- ja äänestäjäkunta koostuu. Meillekin perustettiin viime eduskuntavaalien alla nettisivusto www.tyovaentalo.fi. Sielläkin on tarkoitus käydä keskusteluita niistä asioista, jotka ihmisiä askarruttavat.
Itse ainakin toimin sen puolesta, että NUS – puolueosastoksi päästyään – kannustaa SDP:tä tällaisen keskustelufoorumin aikaansaamiseen. Uusien tietoteknisten järjestelmien myötä sen pitäisi olla jälleen mahdollista ilman, että muutama ammattimainen keskustelunpilaaja pääsee kaatamaan koko taloa.
Ei siis turhaan yritetä vallata verkkoa, vaan nurkataan siitä oma, edistyksellinen osamme.
Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jäsen
keskiviikko 11. heinäkuuta 2007
NUS Karjalan Heilissä
Alla on osoite, josta voi lukea kolumnitekstin Karjalan Heili -nimisestä lehdestä.
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4854
Karjalan Heili on ilmaisjakelu, joka ilmestyy Joensuun seudulla.
Kainulaisen Ismo, Nus ry:n puheenjohtaja
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4854
Karjalan Heili on ilmaisjakelu, joka ilmestyy Joensuun seudulla.
Kainulaisen Ismo, Nus ry:n puheenjohtaja
maanantai 2. heinäkuuta 2007
Miksi NUS:ia tarvitaan?
On komea kesäpäivä, mutta ukkosta ilmassa. Vihdoinkin - voisi sanoa, koska neljä viimeistä päivää sade on vihmonut Helsinkiä.
Oikeastaan on ollut hyvä ajankohta perustaa uusi demariyhdistys juuri kesän korvalla: kesällä on laiturin nokassa tai veneen ulkokajuutassa hetki aikaa funtsia maailman ja sosialidemokratian menoa.
Siitäpä siis muutama ajatus.
Nuorsosialidemokraatit NUS ry:lle on ainakin alkukommenteissa näyttänyt olevan tarvetta. Tarvitaan paikkoja, joissa suunnilleen samanhenkiset voivat keskustella ja luoda omanlaistaan toimintaa. Näinhän juuri sd-liike on aikanaan syntynyt.
Suunnilleen sata vuotta sitten perustettiin paikallisosastoja, jotka muodostivat perustan SDP:lle. Tarve oli tietenkin työväestön järjestäytymisessä ja siinä mitä erilaisimpien yhdistysten perustamisinnossa, josta muodostui suomalaisen kansalaisyhteiskunnan perusta.
Osa nykyhetken väitettyä perinteisten demokraattisten liikkeiden alamäkeä on todellisuudessa, jossa liian moni yhdistys on muuttunut ajatusten vaihdon ja vaikuttamisen välikappaleista pelkäksi hallinnoijaksi. Milloin hallinnoidaan kunnallispolitiikkaa, milloin vappujuhlien järjestämistä. Eikä siinä mitään - arvokasta työtä - mutta kuinka moni on tullut pohtineeksi, mihin puoluejärjestöjä tämän päivän todellisuudessa tarvitaan.
Olin mukana uudistamassa SDP:n sääntöjä vuoden 2002 puoluekokouksessa Tampereella. Tuolloin haluttiin tuoda elävyyttä puoluetoimintaan - vaikuttamiseen - ja antaa lisää mahdollisuuksia mitä erilaisimmille yhdistyksille ja kuppikunnille laajan demariliikkeen osana. Joku sanoisi sitä myös suvaitsevaisuudeksi.
Yhdistyksiä, joiden toimintamalli on jotakin muuta kuin paikallinen, on demariliikkeessä ollut aina. Moni muistaa, että vaikkapa Mauno Koiviston yhdistys oli Yhteiskuntapoliittinen sos. dem. yhdistys, siis yhteiskuntatieteellistä keskustelua harrastava joukko.
Puoluekokouksen jälkeen on syntynyt tai vahvistunut muutamia ihan maininnan arvoisia teemayhdistyksiä, kuten mm. ympäristöasioita ajava Viilliruusu ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajava Pinkkiruusu. Suunta on siis oikea: syntyy yhdistyksiä, jotka tulevat ajasta. Se ei mitenkään vähennä yli tuhannen paikallisosaston merkitystä eivätkä ole pohjimmiltaan toisilleen vaihtoehtoja.
Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n tarkoituksena on luoda toimintafoorumi nuorille ja nälkäisille aikuisille, jotka haluavat kokoontua sellaisessa porukassa, jossa vaikuttaa suunnilleen samanikäisiä demaritoimijoita.
Pohdimme puolueen tulevaisuutta, sen tilaa, politiikkaa ja ennen kaikkea pyrimme vaikuttamaan siihen, että sd-liikkeessä jatkossakin olisi seinät leveellä ja katto korkealla.
Jotkut ovat erheellisesti liittäneet NUS:in perustamisen tunnettuun "Tölö Ungaan" tai joihinkin valtapoliittisiin pyrkimyksiin.
Kannattaakin sanoa selvästi, ettei sellaisi pyrkimyksiä yksinkertaisesti ole olemassa mihinkään tiettyyn suuntaan: me haluamme rakentaa puoluekulttuuria, jossa toki vaikuttaminen on keskeisellä sijalla, mutta yhtä lailla tahto tarkastella ympäröivää maailmaa kriittisesti. Toivotamme tervetulleiksi kaikki vastaavanlaiset yhdistykset tekemään puoluetta eläväksi.
Tulevan syksyn suuri haaste on löytää keinot SDP:n uudelle nousulle. Uskon, että kansalaisyhteiskunnassa vastaukset eivät löydy (vain) imagopolitiikasta, vaan siitä, miten puolueiden uutta renessanssia ihmisten kohtaamispaikkoina voidaan tukea.
Tulemme ottamaan jo alkusyksytä kantaa puolueen avaamisen puolesta. On sääntöjä ja toimintamalleja, jotka kahlitsevat jäsenten toimintamahdollisuuksia. Se on luonnollista, koska lähes kaikki suomalaiset puolueet ovat luonteeltaan hierarkisia, "kiinteitä liittoja", joissa edetään korkeammalle edustuksellisen demokratian, jäsendemokratia kautta. Näin on toimittu sata vuotta.
Mielestäni SDP:tä pitää tuulettaa yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Pitää avata kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat jäsenille vaikuttaa aidosti.
Vain siten uudistuva SDP - joka taistelee yhteiskunnallisen tasa-arvon ja ihmisten vapauttamisen puolesta - voi ansaita elämisen edellytykset.
Niin, ei vain hallinnoinnin, vaan elämisen: vaikuttamisen innon ja ilon näkökulmasta.
Laitetaan kivet vierimään. Tervetuloa NUS:in toimintaan muuttamaan ainakin pieni palanen maailmaa paremmaksi!
Vesa Mauriala, FT, NUS ry:n hallituksen jäsen.
Oikeastaan on ollut hyvä ajankohta perustaa uusi demariyhdistys juuri kesän korvalla: kesällä on laiturin nokassa tai veneen ulkokajuutassa hetki aikaa funtsia maailman ja sosialidemokratian menoa.
Siitäpä siis muutama ajatus.
Nuorsosialidemokraatit NUS ry:lle on ainakin alkukommenteissa näyttänyt olevan tarvetta. Tarvitaan paikkoja, joissa suunnilleen samanhenkiset voivat keskustella ja luoda omanlaistaan toimintaa. Näinhän juuri sd-liike on aikanaan syntynyt.
Suunnilleen sata vuotta sitten perustettiin paikallisosastoja, jotka muodostivat perustan SDP:lle. Tarve oli tietenkin työväestön järjestäytymisessä ja siinä mitä erilaisimpien yhdistysten perustamisinnossa, josta muodostui suomalaisen kansalaisyhteiskunnan perusta.
Osa nykyhetken väitettyä perinteisten demokraattisten liikkeiden alamäkeä on todellisuudessa, jossa liian moni yhdistys on muuttunut ajatusten vaihdon ja vaikuttamisen välikappaleista pelkäksi hallinnoijaksi. Milloin hallinnoidaan kunnallispolitiikkaa, milloin vappujuhlien järjestämistä. Eikä siinä mitään - arvokasta työtä - mutta kuinka moni on tullut pohtineeksi, mihin puoluejärjestöjä tämän päivän todellisuudessa tarvitaan.
Olin mukana uudistamassa SDP:n sääntöjä vuoden 2002 puoluekokouksessa Tampereella. Tuolloin haluttiin tuoda elävyyttä puoluetoimintaan - vaikuttamiseen - ja antaa lisää mahdollisuuksia mitä erilaisimmille yhdistyksille ja kuppikunnille laajan demariliikkeen osana. Joku sanoisi sitä myös suvaitsevaisuudeksi.
Yhdistyksiä, joiden toimintamalli on jotakin muuta kuin paikallinen, on demariliikkeessä ollut aina. Moni muistaa, että vaikkapa Mauno Koiviston yhdistys oli Yhteiskuntapoliittinen sos. dem. yhdistys, siis yhteiskuntatieteellistä keskustelua harrastava joukko.
Puoluekokouksen jälkeen on syntynyt tai vahvistunut muutamia ihan maininnan arvoisia teemayhdistyksiä, kuten mm. ympäristöasioita ajava Viilliruusu ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajava Pinkkiruusu. Suunta on siis oikea: syntyy yhdistyksiä, jotka tulevat ajasta. Se ei mitenkään vähennä yli tuhannen paikallisosaston merkitystä eivätkä ole pohjimmiltaan toisilleen vaihtoehtoja.
Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n tarkoituksena on luoda toimintafoorumi nuorille ja nälkäisille aikuisille, jotka haluavat kokoontua sellaisessa porukassa, jossa vaikuttaa suunnilleen samanikäisiä demaritoimijoita.
Pohdimme puolueen tulevaisuutta, sen tilaa, politiikkaa ja ennen kaikkea pyrimme vaikuttamaan siihen, että sd-liikkeessä jatkossakin olisi seinät leveellä ja katto korkealla.
Jotkut ovat erheellisesti liittäneet NUS:in perustamisen tunnettuun "Tölö Ungaan" tai joihinkin valtapoliittisiin pyrkimyksiin.
Kannattaakin sanoa selvästi, ettei sellaisi pyrkimyksiä yksinkertaisesti ole olemassa mihinkään tiettyyn suuntaan: me haluamme rakentaa puoluekulttuuria, jossa toki vaikuttaminen on keskeisellä sijalla, mutta yhtä lailla tahto tarkastella ympäröivää maailmaa kriittisesti. Toivotamme tervetulleiksi kaikki vastaavanlaiset yhdistykset tekemään puoluetta eläväksi.
Tulevan syksyn suuri haaste on löytää keinot SDP:n uudelle nousulle. Uskon, että kansalaisyhteiskunnassa vastaukset eivät löydy (vain) imagopolitiikasta, vaan siitä, miten puolueiden uutta renessanssia ihmisten kohtaamispaikkoina voidaan tukea.
Tulemme ottamaan jo alkusyksytä kantaa puolueen avaamisen puolesta. On sääntöjä ja toimintamalleja, jotka kahlitsevat jäsenten toimintamahdollisuuksia. Se on luonnollista, koska lähes kaikki suomalaiset puolueet ovat luonteeltaan hierarkisia, "kiinteitä liittoja", joissa edetään korkeammalle edustuksellisen demokratian, jäsendemokratia kautta. Näin on toimittu sata vuotta.
Mielestäni SDP:tä pitää tuulettaa yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Pitää avata kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat jäsenille vaikuttaa aidosti.
Vain siten uudistuva SDP - joka taistelee yhteiskunnallisen tasa-arvon ja ihmisten vapauttamisen puolesta - voi ansaita elämisen edellytykset.
Niin, ei vain hallinnoinnin, vaan elämisen: vaikuttamisen innon ja ilon näkökulmasta.
Laitetaan kivet vierimään. Tervetuloa NUS:in toimintaan muuttamaan ainakin pieni palanen maailmaa paremmaksi!
Vesa Mauriala, FT, NUS ry:n hallituksen jäsen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)