Tulevaisuuden demari

Wau, minut on kutsuttu puoluesihteerin vetämään työryhmään, joka pohtii SDP:n järjestöllistä uudistamista. Ja minua jännittää taas. Olen lukenut aineiston huolellisesti sekä tehnyt muistiinpanoja ja huomioita. Minua kuitenkin mietityttää, kuinka avointa, uudistusmielistä ja ennakkoluulotonta työskentely tulee olemaan. Julkisuudessa on jo esitetty selkeitä aloitteita ja minua pelottaakin, että jäämme kiinni niihin, emmekä uskalla etsiä uusia, erilaisia vaihtoehtoja. Aineisto muuten on ollut erittäin mielenkiintoista ja antoisimpana pidin Sanna Vallisen selvitystä sosialidemokraattisesta järjestöperheestä. Mutta yhtä näkökulmaa jäin kaipaamaan, nimittäin analyysiä tai kuvausta tulevaisuuden sosialidemokraatista - Millainen on tuleva äänestäjä tai puolueen jäsen?

Järjestötoiminnan asiantuntija, tohtori Juha Heikkala on tutkinut järjestötoiminnan haasteita ja hän kiteyttää ne seuraavasti:

1. Yhteisöllisyys ei ole loppu, mutta yhteisöt ovat pirstoutuneet ja näiden rinnalle on tullut virtuaalisia yhteisöjä. Ihmiset tarvitsevat yksilöllistä tilaa, mutta samalla osallistuvat erilaisiin yhteisöihin.

2. Yksilöllistyminen tarkoittaa sitä, että osallistutaan omien henkilökohtaisten tarpeiden ja intressien pohjalta. Osallistutaan siis omilla ehdoilla itse valitsemissa yhteisöissä. Järjestöjen tulisi tuntea ihmisten tarpeet ja intressit ja tyydyttää ne ja antaa ihmisille huomiota.

3. Kulutusyhteiskunnassa myös järjestötoimintaa kulutetaan kuin mitä tahansa muuta palvelua ja järjestöistä siirrytään toisiin tarpeiden ja intressien mukaan. Projektit, verkostot, virtuaaliset yhteisöt ovat tärkeitä uusien osallistumisen ja järjestäytymisen muotojen etsinnässä.

4. Huomiotalous vaikuttaa järjestötoimintaan siten, että imagoilla ja brändeillä on suuri merkitys ja jos et ole mediassa, et ole olemassa. Itse asiassa imago on kaikki kaikessa, jonka tulee ilmaista iloa, ylpeyttä ja jännitystä. Toimintaa, ei hallintoa.

Ihmiset osallistuvat jatkossakin, mutta erilaisin ehdoin kuin ennen:
- Intressit ovat keskittyneet: Perinteisestä velvollisuudentuntoisesta jäsenestä on tullut omiin tarpeisiin ja intresseihin keskittynyt toimija.
- Sitoutuminen järjestöihin on löysää ja lyhytaikaista: En ole tässä järjestössä ikuisesti, minulla on myös muita intressejä. Ihmiset sitoutuvat, jos heidän tarpeensa tyydytetään.
- Antaminen ja saaminen: Jos annan jotain, mitä saan.
- Projektit: Alku ja loppu. Sovitetaan kalenteriin, urasuunnitelmiin…
- Materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelemisesta siirrytään henkisen hyvinvoinnin tavoittelemiseen.

Mitä mieltä sinä ole? Miten huomioimme nämä trendit uudistustyössä? Anna kommenttisi!

Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja