Olen saattanut antaa lyhyissä Ruotsin politiikkaa ja demareita käsittelivissä katsauksissani sellaisen kuvan, että kaikki olisi kansankodissa parhain päin. Viimeisin mielipidemittaus antoi demareille 46,9 prosentin kannatuksen, mitä voi pitää suomalaisittain täysin uskomattomalta, käsittämättömältä ja pöyristyttävältä. Sisäinen uudistuminen on aloitettu ja perustuu ajatukseen, että antaa jäsenistön puhua ja luoda uusi s-linja. Suuria vaatimuksia johdon vaihdosta ei ole ollut ja minulle on muodostunut mielikuva, että porukka puhaltaa yhteen hiileen. Nämä kaikki ovat tavoittelemisen arvoisia asioita ja Suomesssa voidaan joistain jutuista ottaa ruotsin tovereista ja toverittarista oppia.
Voin kuitenkin näin suoralta kädeltä sanoa, ettei tilanne ihan niin ruusuinen ole. Kyllä täälläkin kuohuu.
Viime viikolla Mona Sahlin laittoi entisen valtiovarainministerin ja Perssonin luottomiehen Pär Nuderin kävelemään puolueen talouspolittisen puhemiehen paikalta, jota pidetään pj:n jälkeen puolueen ykköspaikkana. Siltä Perssonkin ponnisti pääministeriksi.
Toki puolueen puheenjohtajalla on oikeus tehdä uudelleen järjestelyjä ykkösketjussaan, mutta ongelmana oli, ettei hommaa hoidettu korrektisti puolueen sisällä, vaan ilmoitus tuli asianomaisen tietoon median kautta. Joku oli vuotanut asian ja tuloksena tietenkin mediamyrsky, joka jatkuu edelleen joskin laantuneena. Tulihan täälläkin kuultua, että demarien toistensa mustamaalaamisen kulttuuri olisi loputtava.
Sitten ehkä vakavampaan ja paljon syvemmälle menevään ongelmaan, joka Ruotsin demarien on otettava vakavasti, jos mielii suurimman puolueen aseman säilyttää pitkällä aikavälillä.
Viime viikolla julkaistiin poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät, joiden mukaan niille maksetaan tukia. Ruotsin demarinuorten luvut ovat melko karmivaa luettavaa.
Alle 26-vuotiaita jäseniä nuorisojärjestöissä on seuraavasti:
Moderaattinuoret (meitin Kokoomusnuoret) 6605
Kristillisdemokraatit 3806
CUF (Keskustanuoret) 1455
Vihreiden nuorisojärjestö 1239
SSU (demarinuoret) 1233
1233 alle 26-vuotiasta! Herranen aika sentään!
No vähän lohduttaa, kun todetaan, että kun otetaan yli 25-vuotiaat mukaan, niin luku hyppää 5400 ja kasvua on tullut SSU:n mukaan 25 prosenttia viime vuoden aikana. Tilanne on kuitenkin aivan toinen aikaisemmin, jolloin SSU oli aivan omissa mittaluokissaan.
Moderaattinuorten mukaan heidän jäsenmääränsä on 8 115, joista alle 6605 ovat alle 26-vuotiaita. En tiedä mitkä teiniviikot heillä on ollut, mutta ikärakenne ja absoluuttinen jäsenmäärä on selkeästi parempi kuin SSU:lla.
Asian on noteerannut jopa Göran Persson muistelmateoksessaan ”Minun tieni minun valintani”, jossa hän tuskailee SSU:n alennustilaan. Hänen mukaansa järjestön jäsenrakenne ja hyvin riitainen sisäinen kulttuuri eivät lupaa hyvää puolueen jäsenkehitykselle ja tulevaisuudelle. Näiden lukujen valossa ja tuntien SSU:n kummallisen sisäisen hajaannuksen, josta ei pirukaan ota selvää, niin ei voi muuta kuin yhtyä Perssonin tuskasteluun.
SSU on kuitenkin asettanut tavoitteekseen kasvaa suuremmaksi kuin muut nuorisojärjestöt yhteensä 10 000 ja 15 000 tuhannen välimaastoon. Minusta tällainen kunnianhimoinen tavoitteenasettelu olisi meilläkin paikallaan, jotta puolueemme ikärakennetta saataisiin tasapainoitettua. Ongelmanahan ei siis ole varttuneemmat jäsenet, vaan nuorempien ikäluokkien suhteellinen vähäisyys.
Tällaista tällä kertaa Ruattista…
Mika Häkkinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti