Allekirjoittaneella on ollut mahdollisuus tutustua viimeisen reilun viikon ajan Yhdysvaltojen poliittiseen ilmapiiriin ja täällä tehtävään ehkäisevään sosiaali- ja terveysalan työhön.
Matka alkoi New Yorkista, virallinen ohjelma käynnistyi Washingtonista ja nyt ollaan Bostonin kieppeillä. Paluu Nykiin tapahtuu huomenna ja sitten viikon lopulla kohti Helsinkiä.
Matkan varsinainen substanssi on ollut erinomainen ja tällainen 1940-luvulta käytössä ollut USA:n State Departmentin Leadership-ohjelma ulkomaisille vaikuttajille aivan erinomainen ja loistavasti järjestetty. Ainakaan allekirjoittaneella ei ole ollut järjestelyihin ja ohjelmaan mitään valittamista, vaan pikemminkin päin vastoin.
Ohjelmaan Suomesta ovat aikanaan osallistuneet mm. Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Harri Holkeri ja Esko Aho.
Lisätietoa ohjelmasta: http://www.exchanges.state.gov/education/ivp/overview.htm
Tuli tuosta Ahosta mieleen muutaman vuoden takainen Harward-keskustelu. Paikkahan löytyy täältä Bostonin Cambridgesta ja on oikein mukava kampusalue ja hieno yliopisto ilman muuta. Huvittavalta näin paikan päältä katsottuna tuntuu kuitenkin Suomessa silloin käyty kuhina ;)
Jos Helsingin yliopisto ostaisi maailmalta pari nobelistia niin mekin nousisimme kymmenen arvostetuimman yliopiston joukkoon noin globaalisti. Tätä konstia en kuitenkaan kannata. Täällä Harwardissa opettajia on nimittäin noin yksi kuutta opiskelijaa kohti, kun Helsingissä vastaava luku on 1/34:ään. Tässä meillä riittää pohdittavaa ja tekemistä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että EU:n tasolla tulisi käynnistää vastaavanlainen, kunnollinen, komission hoitama ja valvoma vaihto/tutustumisohjelma Euroopan ulkopuolisten alueiden nykyisille ja tuleville vaikuttajille. Myös Yhdysvalloista tulisi ottaa oppia silloin, kun täällä tehdään jotakin, joka on meitä selvästi edellä.
Surullista tietysti on, että tietää olevansa sotaa käyvässä maassa. Autojen takapuskureissa on runsaasti "ribboneita", joissa kerrotaan kuljettajan olevan sotilaan äiti, veli, isä jne. Näille sitten annetaan kohteliaasti liikenteessä helpommin tilaa, ehkä.
Asenneilmapiirin kehitys ja vahva sotilaallinen itsesuggestio ovat olleet mielessä täällä käydessäni. Parhaiten sen näki "takamailla" New Hampshiren Doverissa käydessämme, jossa oli mahdollisuus tutustua paikallisiin ja ennen kaikkea paikallisiin koululaisiin. Ohjelmamme alkoi näytelmällä, jossa esiintyi mm. Saddam Hussein.
Juuri sellaisista pienistä n. 20 000 asukkaan taajamistahan supervalta kerää armeijansa urheat sotilaat ja sieltä on sukupolvi toisensa perään lähdetty sotimaan omia ja muiden sotia. Tämänkin pikkukaupungin merkittävintä arkkitehtuuria edustivat kirkot, hautausmaat, sekä kaatuneiden sotilaiden muistomerkit aina sisällissodasta nykypäivään. Löytyipä ensimmäisen maailmansodan muistomerkistä muutama suomalaistaustainenkin nimi.
Monet ainakin Bostonin "Kennedy-alueella" toivovat maan poliittisen tuulen kääntymistä. Uskon edelleen tiukasti, että niin ajattelee varmasti 90 % muun maailmankin asukkaista. Vähemmistökulttuureiden parissa katsotaan niinikään kaiholla Eurooppaan ja sen vapaamielisiin arvoihin. Yhdysvalloissa kulttuurinen ilmapiiri on Bushin hallinnon aikana tiukentunut selvästi.
Monet amerikkalaiset ovat vakavasti huolissaan supervallan julkikuvan kehittymisestä ja ovat myös aidosti toista mieltä tehdyistä päätöksistä. Monet ovat kuitenkin huolissaan myös siitä, pärjääkö Hillary Clinton sittenkään vaaleissa kovaotteisena miehenä tunnetulle Giulianille. Pelätään "Ranska-ilmiötä" - vaikka kaiken järjen mukaan demokraattien pitäisi voittaa 2008 presidentinvaalit, ovatko yhdysvaltalaiset tosi paikan tullen sittenkään valmiita valitsemaan presidentiksi naista.
Tätä kapinaa ei kuitenkaan "takamailla" huomaa, vaan hallinto saa asiaan uskovat sotilaansa sieltä mistä aina ennenkin: vähemmän koulutettujen ja vähemmän informoitujen keskuudesta - alueilta, joissa amerikkalainen patriotismi on ollut keskeinen elämänkulkuun vaikuttava voima viimeiset muutamat sata vuotta.
Näkemässämme patriotismin kehdossa Doverissa ei muuten makseta lainkaan tulo- eikä arvonlisäveroa. Siellä kuulemma "luotetaan jokaisen omaan selviytymiseen". Samaan aikaan alueella painitaan koko maan suurimpien alkoholi- ja huumeongelmien parissa, jotka ainakin tyttöjen osalta kertovat myös patriarkaalisista suhteista.
Lopuksi haluaisin heittää blogaajille keskusteltavaksi globaalin kysymyksen: tarvitaanko maailmassa "poliiseja" ja jos niin minkälaisia? Itselläni on aiheesta selvä näkemys, johon - toisin kuin joku voisi luulla - matka Yhdysvaltoihin ei ole vaikuttanut.
Olen kansainvälisissä suhteissa lähinnä reaalipoliitikko enkä usko yhteisölliseen itseohjautuvuuteen maailmanpolitiikassa.
Yhteisöllisyyden lisäämistä tarvitaan kuitenkin valtioiden - niin suurten kuin pientenkin - painostamiseksi yleisemmän edun mukaisiin ratkaisuihin. Samoin yhteisöllisesti voidaan käsitellä sellaisia ongelmia, joihin yksittäisten valtioiden voimat tai vaikuttamisenhalu ei riitä.
Huolestuttavaa nykymaailmassa mielestäni on, että monet suuret valtiot muuttuvat yhä harvainvaltaisemmiksi - vaikka samaan aikaan demokratioiden lukumäärä on muodollisesti suurempi kuin koskaan ennen.
Euroopalla ja Yhdysvalloilla on ollut maailmanlaajuisesti demokratian vahvistajana ja totalitarismin vastustajana pitkä liitto, joka USA:ssa tapahtuneiden poliittisten muutosten vuoksi on rakoillut. Samaan aikaan maailmanpolitiikan näyttämölle tulevat vahvemmin mm. Kiina ja Venäjä, joita ei kai kukaan vakavasti otettava taho kovin demokraattisina kansalaisyhteiskuntina pidä.
Vesa Mauriala,
NUS ry:n hallituksen jäsen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kannattaisi ensiksi opetella yliopiston nimi oikein (harward vs harvard) jos aikoo saada jotain uskottavuutta kirjoituksilleen. Antaa aika pitkälti sen kuvan, että kirjoittaja ei tiedä pätkän vertaa, mistä ihmeestä oikein ylipäätänsä puhuu.
"Jos Helsingin yliopisto ostaisi maailmalta pari nobelistia niin mekin nousisimme kymmenen arvostetuimman yliopiston joukkoon noin globaalisti"..Nobelistejahan "ostetaan" - kannattaisi ehkä tämän "nuorisojärjestön" vielä hieman tutkia, mitkä seikat vaikuttavat siihen, mihin yliopistoon lahjakkaimmat tutkijat sijoittuvat. Jos joku tutkija on saamassa Nobelin tekemästään työstään, niin hän voi suoraan lahjoittaa palkintosummansa mihin tahansa hyväksi näkee - he ovat sen verran arvostettuja oman alansa harjoittajia, että raha on pieni ongelma valitessaan ympäristöä, jossa työtänsä tekee.
Noh, hyvä, että edes joku poliitiikan huipulle pyrkivä pääsi näkemään mikä "huippuyliopisto" käytännössä on. Harmi vain, että kaverilla ei ole mitään hajua siitä, miten asioita voisi oikeasti Suomen korkeakoulupiireissä parantaa, jotta tulevaisuudessa meillä olisi mahdollisuuksia saada "ostettua" nobelisteja luennoimaan ja tutkimaan edes johonkin Suomen yliopistoon.
Mielestäni on jokseenkin lapsellista yrittää kaataa kirjoituksen uskottavuutta takertumalla yksittäiseen kirjaimeen, ihan niin kuin sillä olisi viestin läpimenemisen kannalta oikeasti jotain merkitystä.
Poliittisen tuulen "kääntyminen" Yhdysvalloissa (käytännössä republikaanipresidentin vaihtaminen demokraattiin) ei välttämättä merkitse huomattavaa uutta kurssia maan ulkopolitiikassa sikäli kun kongressin enemmistö ja presidentti tulevat eri puolueista. Hillary Clinton taas edustaa demokraateissa haukka-linjaa, kovaa kansallisia intressejä painottavaa ulkopolitiikkaa jossa sotilaallinen vaihtoehto on pitkässä juoksussa samalla viivalla diplomatian kanssa. Iran on päivä päivältä yhä suurempi ulkopoliittinen ongelmakysymys Yhdysvalloissa ja YK:n tosiasiallinen vahvistaminen tai tiivis yhteistyö EU:n kanssa ovat poliittisesti riskialttiita asioita kun kansalliset intressit (ja terrorisminvastainen sota) tulevat kysymykseen. Demokraattien voitto presidentinvaaleissa on kaukana varmasta, paljon riippuu Irakin tilanteen kehittymisestä ja tottakai ehdokkaista itsestään. Hillary Clinton jakaa voimakkaasti amerikkalaisten mielipiteet kahtia ja Rudy Giulianilla on tosiasiallinen mahdollisuus haastaa Clinton koillisrannikon demokraattilinnakkeissa, etenkin New Yorkissa. Senaattori John McCain on arvostettu sotien veteraani ja erittäin kokenut, maltillinen poliitikko joka puhuu asiat suoraan sekoittaen mukaan kansantajuista huumoria. Arkansasin ex-kuvernööri Mike Huckabee on perinteinen konservatiivi mutta taitava retoriikan käyttäjä ja innostava persoona joka haastaa Clintonin tämän kotiosavaltiossa.
Mitä Vesa Mauriala tarkalleen ottaen tarkoittaa puhuessaan "kulttuurillisen ilmapiirin tiukentumisesta Bushin aikana selvästi"? Yhdysvalloissa ollaan aina uskottu vapauteen, yksilöllisyyteen, "jokainen on oman onnensa seppä"-ajatteluun ja markkinaliberalismiin maan suuruuden luojana. Suurin osa amerikkalaisista taas on sosiaalisissa asioissa kallellaan arvokonservatismin suuntaan arvoliberalismin sijasta, yksi merkittävä syy minkä vuoksi demokraatit hallitsivat Yhdysvaltain kongressia läpi kylmän sodan, ja arvokonservatismi näkyy myös isänmaallisuuden ylikorostuneisuudessa ja kovasta katsantokannasta rikollisuutta kohtaan. Maa on toki jakautunut entistä syvemmin kahtia mutta tämä on poliittista, ei kulttuurillista.
Jossain määrin mielestäni maailma tarvitsee "maailmanpoliisia" eli käytännössä Yhdysvaltoja kovistelemaan tyrannivaltioita kuten Iran, Pohjois-Korea ja Syyria sekä ennen kaikkea estämään Ruandan kaltaiset kansanmurhat: EU:n kriisinhallintajoukkojen lähettäminen oikeasti kuumiin kriisipesäkkeisiin ja niiden pitkäaikainen pitäminen siellä on kyseenalaista parlamentaarisen demokratian luonteen vuoksi ja Venäjällä tai Kiinalla ei ole tuon taivaallista intressiä edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia tai oikeusvaltion periaatteita, päinvastoin. Hyökkäys Irakiin oli vakava virhelaskelma Yhdysvalloilta mutta periaatteeltaan oikeansuuntainen ratkaisu jos ei katsota tosiasiallisia syitä hyökkäykselle.
Lähetä kommentti