Löysin onnen, näin valon

Näin suuren lupauksen antoi SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma pohtiessaan, mitä kansalainen saa liittyessään iloiseen ja intohimoiseen joukkoomme. Kukin tulkoon katsomaan, pitääkö lupaus paikkansa – Lahdessa meitä oli viitisensataa demaria pohtimassa sisältöjä ja keinoja tuon(kin) tavoitteen saavuttamiseksi.

Tulevaisuusfoorumi keräsi kaikenikäistä porukkaa ympäri maata. Yhteistä oli asennoituminen siihen, että sosialidemokratian sisältöä ja markkinointia on päivitettävä. Paino sanalla päivitettävä, koska perusarvot – tasa-arvo ja solidaarisuus – kelpaavat oikein hyvin edelleenkin aatteen rakennusalustaksi. Elävä liike kuitenkin pohtii jatkuvasti, mitkä asiat kulloinkin ovat erityisen huomion ja ehkä korjaamisen väärtejä.

Pohdintaa liikkeemme suunnasta ja vauhdista on syytä jatkaa. Tanja tuolla aiemmassa kirjoituksessa pohtii kohderyhmäpainotusta erityisesti toimihenkilöihin. Tosin korjaten, että toimintatapojen muutoksen ydin taitaakin olla ylipäätään uudet ihmiset riippumatta siitä, ovatko he "toimihenkilöitä", vai ansaitsevatko leipänsä muulla tavoin palkkatyössä, yrittämällä tai vaikka opiskelun tuomalla tuella. Minusta tässä piilee viisaus (kuten Tanjan jutuissa yleensäkin). En nimittäin oikein ole päässyt kärryille siitä ajattelusta, jossa hoetaan toimihenkilöiden olevan ratkaisu ja aiempien aktiivien (kai siis niiden perinteisten duunareiden) aika on ollut ja mennyt. Hulda on työnsä tehnyt, Hulda voi mennä. Minun SDP:ssäni toimihenkilöiksi itsensä mieltäviä on aina ollut ja tulee varmasti olemaankin. Ja on siellä duunareitakin ja toivottavasti tulee aina olemaan.

Peruspointti on siis siinä, mitä asioita ajamme. Yhteistyöllä. Iloisina, intohimoisina ja itseemme (sekä toveriin) luottavina.

Reijo Paananen, NUS:n hallituksen jäsen