Olen löytänyt virtuaalimaailman. Tavakseni on viime kuukausina muodostunut systemaattisesti ja säännöllisesti seurata nettikeskustelua, jota käydään jos jonkinlaisissa blogeissa ja sivustoilla.
Kirjoittajien joukko on lukuisa ja kirjava. Se koostuu ystävistä, kavereista, tutuista, puolitutuista ja tuntemattomistakin, jotka kertovat näkemyksistään, arvoistaan, tunnoistaan ja poliittisista kannoistaan. Juuri tämä löyhä epävirallinen yhteisö edustaa minulle sitä SDP:tä, johon minä haluan kuulua ja johon voin lämpimästi toivottaa kaikki tervetulleeksi.
Ei tarvitse kuin tehdä lyhyt kierros blogeissa, niin voi tehdä johtopäätöksen, ettei SDP:ltä puutu lahjakasta, kirjoitustaitoista ja itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun kykenevää sakkia.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta joukkoa voitaneen luonnehtia myös jonkinlaiseksi uudeksi sukupolveksi. Keski-ikä kun taitaa pyöriä kolmenkympin tienoilla. Tämä ei todellakaan täsmää mielikuvaan ukkoutuneesta, pölyttyneestä ja kaavoihin kangistuneesta SDP:stä, mihin usein törmää. En tiedä onko sitä ymmärretty, mutta usein vaadittu puolueen nettiaktivoituminen taitaakin olla jo käynnissä. Ja Sinä lukija olet osa sitä.
Olen yllättynyt, (lähes) sanaton, vaikuttunut, ylpeäkin.
Puolueen uudistuminen ja uudistaminen ovat olleet blogien kestoaiheena – niin kuin pitääkin. Erityisesti Lahden tulevaisuusfoorumia on kommentoitu laajalti. Taidokkaissa kirjoituksissa arvioidaan puolueen tilaa, spekuloidaan puheenjohtavaihdoksella. Lähes poikkeuksetta vaaditaan puolueelle uutta linjaa, uusia raikkaita avauksia. Vaikka pidänkin Lahden tulevaisuusfoorumia ja Heinäluoman puhetta onnistumisina, olen pääsääntöisesti kritiikinkin kanssa samaa mieltä.
Mutta sitten minut valtaakin epävarmuuden tila. Onko tässä kuviossa jotain pielessä? Jokin ei täsmää.
Syy epävarmuuteen täsmentyy vasta uuden blogikierroksen jälkeen. Olen jälleen yhtä vaikuttunut siitä verbaaliakrobatiasta johon tämä porukka kykenee. Erittäin pätevästi ja uskottavasti argumentoidaan, että puolueemme ongelmana on sisältöjen puute. Kerta toisensa jälkeen ollaan tyytymättömiä siihen, että puoluejohdolta tai puolueelta puuttuu tulevaisuusvisio, päämäärätietoisuus, konkretia, linja jne.
En sano, etteikö tämä pitäisi paikkaansa. Ongelma kuitenkin tiivistyy siihen, kuinka vähän kirjoituksissa itsessään on konkreettisia uusia avauksia tai tavoitteiden määritelmiä.
Tietenkin asia on niin, että jollei puoluejohto pysty määrittämään omia näkemyksiään ja tavoitteitaan, niin riippumatta kuka puheenjohtajana on, pitää se laittaa vaihtoon. Niin yksinkertaista se on. Tämä on demokraattisen liikkeen suloinen mahdollisuus ja minun panokseni puheenjohtajaspekulointiin.
On kuitenkin lapsellisen helppoa olla kriittinen toteamalla, että tulevaisuusvisio puuttuu ja vaatia jotain muuta tahoa tekemään asialle jotain. Olen hieman pettynyt joukkoomme. Eikö tämän parempaan pystytä.
Tosia-asiahan on, ettei puolueen linjaa määritä pelkästään puolueen johto, vaan se kumpuaa puolueen sisäisestä keskustelusta. Toisin sanoen meistä. Toki puoluejohdon pitää pystyä tähän keskusteluun osallistumaan ja sitten kyetä kanavoimaan esille nousseet näkemykset käytännön politiikaksi.
NUS on aloittanut uudistusehdotusten listaamisen ja työstämisen. Ensiksi on pohdittu puolueen toimintakulttuurin uudistamista avoimemmaksi avoimemmaksi ja avoimemmaksi sitten, että keskustelu ja linjanmuodostaminen tulee jäsenistölle mahdolliseksi. Keskustelu näistä ehdotuksista jatkuu kuten alla olevassa Johannes Koskisen puheessa (kannattaa lukea) ja niitä aiotaan myös lähteä toteuttamaan.
Seuraava uudistumisen vaihe on mielestäni riuskat sisältötalkoot. Minut lukuisat kirjoitukset omien avausten puutteesta on jo vakuuttanut. Minä en kaipaa niitä enää yhtäkään lisää. Sen sijaan haastaisin kaikki kritisoijat kirjoittamaan avauksista, joita puoluejohdon pitäisi tehdä.
Jos olemme yhtä mieltä siitä, että yhtäältä puolueen linjan tulee kummuta puolueen jäsenistöltä ja toisaalta konrketiaa ja uusia avauksia pitää löytyä, niin looginen johtopäätöshän on, että nillittämisen sijaan on aika ryhtyä toimeen. Toivon krapulaisen verbaalioksentamiseni provosoivan mahdollisimman monen laatimaan puolueelle uuden tulevaisuusvision tai ainakin listaamaan ehdotuksia, mikä demareiden pitää tehdä. Lyökäämme kriittiset päämme yhteen ja katsotaan sitten, mikä se puolueen linja oikein on.
Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen
P.S. löysin eilen jälleen syyn, miksi olen demari. Ei tarvitse kuin mennä Tukholman liisteritukkaklubeihin, niin sitä löytää luokkatietoisuutensa käden käänteessä. Voin suositella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Juuri näin Mika, tähän kirjoitukseen voi yhtyä täysin. Itse suunnittelen vähän laajempaa kirjoitusta jossakin kivassa foorumissa ehkä vuoden vaihteen tienoille, kaverin kanssa.
Ei se välttämättä toteudu, mutta vähintäänkin työryhmien kautta sisältöjä pitää alkaa tuottaa ripeästi. Siis vähintään.
Aivan erityisesti SONK:ilta ja Demarinuorilta odottaisi järjestöinäkin nyt painavia, ohjelmallisia esityksiä ja niiden puolesta vaikuttamista esim. puoluekokousvalmistelussa. Ei niitä liittokokousprujuja kukaan oikeasti lue, nyt jos koskaan on tärkeä aika puhua, kirjoittaa ja ajatella.
Kyllä minusta puolueen rivijäsenillä on oikeus vaatia puolueen puheenjohtajalta poliittisia linjanvetoja ilman että heiltä itseltään niiden tekemistä edellytettäisiin. Minun käsittääkseni puheenjohtaja on valittu luotsaamaan puoluetta poliittisesti, joten hänelle esitettävät vaatimukset ovat vähän niin kuin toimeen kuuluvia luotaisetuja.
Puolueen jäsenten on toki suotavaa antaa esityksiä ja on tärkeää että puolueessa käydään keskustelua eri politiikkavaihtoehdoista. Puolueen jäsenten kannustaminen keskusteluun ja linjanvetojen vaatiminen puheenjohtajalta ovat molemmat tervetulleita asioita. Vaatimus että ne pitäisi jotenkin "koplata yhteen" kuulostaa sen sijaan oudolta.
Jokatapauksessa itse innostuin tuosta Häkkisen kirjoituksesta sen verran, että kaivan jostain esiin kirjoitukseni joka julkaistiin SDP:n hyvinvointivisio-nettisivuilla kun kyseistä paperia valmisteltiin edelliseen puoluekokoukseen. Siinä esittämäni näkemykset Sdp:stä ovat nyt ehkäpä vielä ajankohtaisempia kuin tuolloin (v.2005). Laitan ko. tekstin blogiini tällä viikolla.
ai niin...sanoin vähän huonosti: ko. kirjoituksessani ei niinkään ole näkemyksiä sdp:stä kuin esityksiä Sdp:lle (mitä kaivattiinkin). Nekin ovat mielestäni yhä vähintään yhtä ajankohtaisia kuin tuolloin kolme vuotta sitten.
Lähetä kommentti