Tunsin suurta iloa ja ylpeyttä, kun sain osallistua kanssanne Lahden Tulevaisuusfoorumiin. Se, mitä kokouksessa sanottiin, miltä se näytti ja miltä siellä tuntui, vei meitä mielestäni oikeaan suuntaan. Kaikki, mitä on puhuttu poliittisten sisältöjen ja toimintatapojen uudistamisesta, on mielestäni ollut rakentavaa ja raikasta keskustelua. Minusta nyt ei saisi yhtään ajatusta lyödä länään, vaan ennakkoluulottomasti ottaa kaikki käsittelyyn, myös Heinäluoman länäämä nimikysymys. Vaikka ei minulla siihen henkilökohtaisesti kovin selkeää kantaa olekaan, mutta ehkä se selkenee, kun asiasta keskustellaan. Joka tapauksessa olemme sosialidemokraatteja ja ihmiset haluavat meiltä sosialidemokratiaa, ei oikealle tai vasemmalle menemistä. Ja minun tulkintani oikeastaan on, että eteenpäin menemistä.
Siitäpä juontuikin mieleeni, että onko sittenkään näin. Tampereen yliopiston tuoreen arvotutkimuksen mukaan minäkeskeiset eli omaa menestymistä korostavat arvot ovat yhä nousussa. Ei siis ole odotettavissa yhteisöllisyyden vastaiskua, sillä kun 80-luvulla yksilöllisyys ja yhteisöllisyys olivat lähes fifti-fifti, nyt kolme neljästä pitää minäkeskeisiä arvoja tärkeämpinä. Rikkaus, nautinnot ja jännitys kiehtovat huomattavasti enemmän kuin työn saaminen kaikille tai nälän poistaminen maailmasta. Myös terveys ja ihmissuhteet ovat kovassa nousussa.
Arvojen eroja eivät juuri selitä asuinpaikka, ammatti ja koulutus. Minusta tämä on hyvä viesti, jos ajatellaan vaikkapa SDP:n kannatusta toimihenkilöiden ja korkeakoulutettujen keskuudessa. Huono viesti on se, että eroja selittää ikä. Minäkeskeisyys korostuu erityisesti nuorten keskuudessa. Toisaalta nuorten keskuudesta löytyy jyrkästi erottuva ryhmä, jotka ajattelevat globaalisti ja heille on tärkeää luonnosta huolehtiminen ja nälän poistaminen. Tämän ryhmän tavoittaminen on SDP:lle elintärkeää, mutta nyt ainakin näyttäisi siltä, että Vasemmistonuoret ja Vihreät ovat tälle ryhmälle kotoisampia osallistumis- ja vaikuttamiskanavia.
Luonnollisesti eroja selittää puoluekanta eli esim. rikkauden arvostus korostuu kokoomuslaisten, turvallisuus ja perinteet keskustalaisten ja ympäristöasiat vihreiden keskuudessa. Muiden puolueiden kannattajat asettuvat näiden välimaastoon.
Ja voitteko kuvitella, rauha on pudonnut kuin lehmän häntä. Vielä 1984 se oli arvojen kärjessä noin 30 prosentin kannatuksella, mutta nyt se on pudonnut kolmanneksi 9 prosentin kannatuksella.
No, jotain meidän täytyy tästäkin oppia ja omaksua, mutta mitä, anna kommenttisi.
Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Minä
Tanjan viestiin lisäisin vain sen, että minä-ihmisiä löytyy myös paljon alemmista tuloluokista ja erityisesti nuorista, joista kiinnostaa vain ne asiat,jotka liittyvät suoraan omaan itseen. Yhteisöllisyys nuorten keskuudessa tulee näkyviin vasta koulutuksen myötä. Tätä viestivät monet tutkimukset. Jos ja kun kerran suurinta osaa ihmisiä kiinnostaa pääsääntöisesti minä, niin sosialidemokraattiset tavoitteet täytyy esitellä ja markkinoida ja avata minä-näkökulmasta. Usein tavoitteet meillä eivät ole yksilövastaisia ja niistä hyötyy jokainen arjessa, mutta meillä on aina tapana puhua vain isommista ryhmistä. Poliittiset viestit pitää avata jatkossa paremmin, siitä näkökulmasta miten ne vaikuttavat yksittäisten ihmisten elämään.
Just näin, samaa mieltä, asiat tulee kääntää ihmiselle tärkeäksi. Esim. jos työn saaminen kaikille eli meidän retoriikassa täystyöllisyys ei kiinnosta, oma työpaikka kuitenkin.
Juuri näin! Moni meistä kohtaa itse juuri niitä asioita, joista politiikassa puhutaan yleisellä tasolla. Myös politiikassa pitäisi ehkä osat enemmän konkretisoida näitä kysymyksiä, tehdä niistä arkeammme koskettavia.
Itse ajattelen myös, että näkökulma ainakin jonkin verran muuttuu, kun elämä muuttuu. Perhe ja lapset erityisesti muuttavat elämää: vasta silloin syntyy kiinnostus plveluita kohtaan. Ja toisaalta omat lapset synnyttävät myös kiinnostusta toisten lapsiin ja heidän vointiinsa. Kokemuksia jaetaan hiekkalaatikoilla ja päiväkodin vanhenpien illoissa.
Tähän puheenjohtajaan ,Ismo Kainulaiseen en luottaisi ollenkaan, on vain sellainen poliittinen peluri, jos rahkeet riittää niin perustaisi uuden puolueen.
Hyvähän se on joku pelurikin joukossa olla! Enkä toisaalta usko kenenkään erityisen sokeasti Ismoa seuraavan :)
Yksilöllisyys/yhteisöllisyys -keskusteluissa sorrutaan aina välillä naurettavuuksiin. Sitä Maslowin tarvehierarkiaa kannattaa aina välillä muistella: paha on olla muitten olosta kauhean kiinnostunut, jos itsellä on elon perimmäiset tarpeet tyydyttämättä. Tämä koskee ihan meitä kaikkia.
Lähetä kommentti