Politiikan linjauksista sekä niiden avoimesta ja demokraattisesta valmistelusta kannattaisi ottaa huomioon se, mitä Ruotsissa on tehty. He ovat pistäneet työryhmärakenteensa uusiksi. Keskustasolla on vain neljä eri painopistealuetta käsittelevää ryhmää, jotka ovat:
- Työ
- Hyvinvointi
- Maailma/ulkopolitiikka
- Ilmasto/ympäristö
Yksinkertainen on kaunista, vai mitä?
He ovat siis valinneet alueet, joihin paukut laitetaan ja valinneet porukan asiaa valmistelemaan. He käyttävät asiantuntijoita jne. Koko homma on avointa eli nettisivuilta löytyy vetäjän yhteystiedot ja osoite, johon kuka tahansa voi lähettää aloitteita tai mielipiteitään. Näin täyttyvät sekä vaatimukset avoimuudesta että jäsenvaikuttamisesta. Tavoitteena on uudenlaisen politiikan ja seuraavan vaaliohjelman valmistelu.
Kun tähän lisätään vielä ryhmien itsensä täydentämisoikeus ja velvoite julkiseen keskusteluun (jonka puoluehallitus voi minusta työryhmille antaa tehtäväksi), niin paketti alkaa olla valmis. Nämähän oli mainittu tuossa meidän uudistusehdotuspaperissa.
Ruotsalaiset ovat vieneet asian vielä askeleen pidemmälle ja aloittaneet työryhmätoiminnan myös piiritasolla. Esimerkiksi Tukholmassa on perustettu kuusi työryhmää, jotka ovat aloittaneet toimintansa tänä kesänä. Toimintaperiate on suunnilleen sama kuin keskustasolla ja vaikuttaa saavat kaikki osastot ja jäsenet. Tavoitteena on politiikan sisältöjen valmistelu alueellisesti lähempänä ihmisiä, käytännön vaaliohjelman muotoilu piiritasolle sekä sisällöntuotanto keskustason työryhmään. Työryhmät on nimetty vähän ihmisläheisemmin kuin demareilla Suomessa on tapana. Nimet ovat tyyliin "Tukholma, jossa on hyvä asua", "Puhdas Tukholma" jne.
Näin saadaan poliittiseen valmisteluun tarttumapintaa, jäsenistölle lisää vaikutusmahdollisuuksia, keskustason ja piiritason välille muodostuu linkki ja tuotteena syntyy myös piirikohtaisia vaaliohjelmia.
Kyllä naapuri osaa.
Nähtäväksi toki jää, kuinka systeemi toimii, mutta tosia-asia on, että vaalitappion jälkeen on pystytty käytännön toimintamallien uudistuksiin.
Nämä ovat mielestäni käyttökelpoisia ideoita ja vastaavat osin omia pohdintojamme siitä, mitä työryhmille pitäisi tehdä, jotta ne ajaisivat mahdollisimman hyvin asiaansa. 30 sisäänpäinlämpiävän työryhmän ylläpito, joista kukaan ei tiedä oikein mitään, ei ole kovin tarkoituksenmukaista.
Työryhmissä piilee todella paljon potentiaalia, joka oikein kanavoituna voi tuottaa tavaraa samalla tavalla kuin joskus 70-luvulla. Silloin työryhmät olivat aitoja ajatushautomoita, joista tuli valmiita esityksiä ja tekstejä, jotka voitiin lyödä pöytään, kun SDP:n kantoja kyseltiin. Mukana oli vähän kaikennäköistä porukkaa ja uskallettiin esittää hyvin vallankumouksellisiakin ajatuksia.
Työryhmät ovat luonnollinen yhteydenpitoväline myös tiedemaailman suuntaa. Vaalianalyysityö osoitti kuinka mielellään tutkijat lähtevät asiantuntijoiksi. Yhteistyö työryhmien ja Sorsa-säätiön kanssa olisi myös enemmän kuin luonnollista. Yhteys tiedemaailmaan toisi uusia ideoita työryhmiin ja nostaisi puolueen profiilia akateemisissa piireissä.
Lisäksi työryhmät voisivat toimia julkisen keskustelun painopisteen siirtämisestä reaktiivisesta proaktiiviseen. Aina ei tarvitse torpata muiden sanomisia, vaan voidaan esittää jotain omaakin -vaihtoehto.
Tällaisiin työvälineisiin, joita siis työryhmät ovat, on puolueen johdolla kaikki mahdollisuus tehdä uudistuksia. Näihin ei tarvita puoluekokouksen päätöksiä tai sääntöuudistuksia. Kyse on enemmänkin toimintakulttuurin muuttamisesta kuten Ruotsissa on tehty. Puoluehallitus ja puoluejohto voivat määrittää tällaiset asiat niin halutessaan.
Muutenkin odottaisin enemmän sellaista "projektinjohtamista" eli annetaan porukalle selkeä tehtävä, asetetaan aikarajat ja valvotaan, että jotain syntyy. Jos joku ryhmä ei kokoonnu lainkaan tai tulosta ei synny, niin silloinhan asialle pitää tehdä jotain. Onko se sitten työryhmän vetäjän vaihtaminen tai jotain muuta, jää hallituksen päätettäväksi. Mutta siinä ei ole mitään tolkkua, että ryhmiä on paperilla jumalaton määrä eikä kukaan oikein tiedä, mitä tapahtuu tai mitä ne tekevät.
Tärkeätä on, että luodaan edellytykset avoimelle ja jäsenten vaikuttamismahdollisuudet huomiovalle työryhmätyöskentelylle. Aktiivisella ja toimivalla työryhmätoiminnalla voidaan vaikuttaa sekä sisältöihin, julkisuuskuvaan että välillisesti jäsenhankintaan. Tästä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.
Tässä oli ehdotuksia, kuinka toimintaa voisi parantaa. Puoluejohdon harteille jää niiden toteuttaminen. Ja itse sisällön tuottaminen onkin sitten sekä työryhmien että niiden kaikkien innokkaiden osallistujien varassa.
Mika Häkkinen, NUS ry:n hallituksen jäsen
keskiviikko 29. elokuuta 2007
maanantai 27. elokuuta 2007
Jatkoajatuksia
Perjantain blogikeskustelu sujui siis hyvin. Yli 140 henkilöä kävi perjantaina sivuilla vieraisilla, joka on hieno saavutus perjantai-iltapäivänä kello 15.00 jälkeen käydyssä keskustelussa. Kaiken lisäksi oli vielä taiteiden yökin Helsingissä.
Keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että artikkelikokoelmaa ryhdytään nyt valmistelemaan. Toinen juttu on blogikeskustelun jatkojalostus. Onko se muilla areenoilla vai käytämmekö edelleenkin bloggeria, joka on monelle jo varsin tuttu.
Myöskin NUS ry:n nettisivustolle on laitettava nyt vauhtia. Siitä on jo aika paljon ajatuksia ja pieni synteesin paikka on nyt seuraavaksi. Nus ry:n kokoontumiselle on nyt tarvetta ja aika sille pitää etsiä mahdollisiman pian. Siitäkin pitää saada semmoinen, että osallistuminen on mahdollista myös muultakin paikkakunnalta ja tässä tapauksessa Ruotsistakin asti, jossa eräs aktiivimme nyt asuu.
Tietysti myös sosiaalisuusaspektikin pitäisi olla välillä mukana. Pelkkä verkkoelämä ei ole aivan tarkoituksenmukaista.
Mukava palaute viikonlopulta oli myöskin se, että jälleen uusia ihmisiä haluaa tulla mukaan Nuorsosialidemokraatteihin.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja
Keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että artikkelikokoelmaa ryhdytään nyt valmistelemaan. Toinen juttu on blogikeskustelun jatkojalostus. Onko se muilla areenoilla vai käytämmekö edelleenkin bloggeria, joka on monelle jo varsin tuttu.
Myöskin NUS ry:n nettisivustolle on laitettava nyt vauhtia. Siitä on jo aika paljon ajatuksia ja pieni synteesin paikka on nyt seuraavaksi. Nus ry:n kokoontumiselle on nyt tarvetta ja aika sille pitää etsiä mahdollisiman pian. Siitäkin pitää saada semmoinen, että osallistuminen on mahdollista myös muultakin paikkakunnalta ja tässä tapauksessa Ruotsistakin asti, jossa eräs aktiivimme nyt asuu.
Tietysti myös sosiaalisuusaspektikin pitäisi olla välillä mukana. Pelkkä verkkoelämä ei ole aivan tarkoituksenmukaista.
Mukava palaute viikonlopulta oli myöskin se, että jälleen uusia ihmisiä haluaa tulla mukaan Nuorsosialidemokraatteihin.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja
perjantai 24. elokuuta 2007
Osallistu blogikeskusteluun
Alla on "Nykypäivän työväentalot" -otsikolla oleva teksti, josta käydään blogikeskustelua tekstin lopusta löytyvässä "kommentit" osiossa. Keskustelu on avoin ja sen pohjalta Nuorsosialidemokraatit tekevät omaan toimintaansa johtopäätöksiä.
Osallistu ja anna kommenttisi.
Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja
Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi.
Osallistu ja anna kommenttisi.
Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja
Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi.
Nykypäivän työväentalot
Verkkomaailman hanskaaminen ja käyttäminen puoluetoiminnassa on puhuttanut paljon puolueen jäsenistöä. Teknologian kehittyminen on lyhyessä ajassa tarjonnut merkittävän määrän uusia työkaluja puolue- ja kansalaisjärjestötoimintaan. Näiden uusien työkalujen käyttöönotossa puolueet ovat olleet valitettavan hitaita.
Kaivataankin keskustelua siitä, missä ovat nykypäivän työväentalot ja nuorisoseurat, joissa yhteiskunnalliselle keskustelulle on sijansa. Uuden median vaikutustehoa ei pidä yliarvioida, sillä perinteisen mainostamisen keinot tulevat olemaan keskeisiä myös tulevaisuudessa. Verkkomaailman kautta voidaan kuitenkin kustannustehokkaasti tukea mainostamisen toistoja ja ylläpitää läpi vaalikauden kestävää vaikuttamiskanavaa kansalaisille.
Demarit ovat onnistuneesti lanseeranneet kehittämiskelpoisen "Politiikan viikon". Miksemme onnistuisi myös muiden uusien vaikuttamiskanavien luomisessa?
Anna kommenttisi kello 15.00 alkavassa blogikeskustelussa tähän sekä alla olevaan Verkkomaailmasta välineet toimintakulttuurin muutokselle? -tekstiin, kohdassa kommentit.
Toverillisin terveisin
Henrik Haapajärvi, NUS ry:n jäsen.
Verkkomaailmasta välineet toimintakulttuurin muutokselle?
Aidon keskusteluyhteyden luominen puolueen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten välille vaatii kunnallisen ja valtakunnan tason politiikoiltamme rohkeutta laittaa itsensä peliin. Kokeiluja tällä saralla on jo ollut, mutta kansalaisten ajatusten kuunteleminen ja avoimen toimintakulttuurin kehittäminen vaativat puolueelta jatkuvaa huomiota.
Tulevaisuudessa olisi toivottavaa, että puolueen johto järjestäisi säännöllisesti jäsenistölle tai kaikille kansalaisille kyselytuntitilaisuuksia nettikeskustelun muodossa. Eduskuntaryhmän kesäkokouksien, puoluevaltuuston ja puoluekokouksen yms. tilaisuuksien parhaat puheet tulisi julkaista SDP:n nettisivuilla tai vaikka YouTubessa.
Jäsenistön osallistaminen verkkoympäristössä tapahtuvaan tiedottamiseen on tärkeää ja se edellyttää vaalien forward-viestien verkoston hyödyntämistä. Verkoston tiedotteet tulisi kirjoittaa sellaiseen muotoon, että jokainen puolueen jäsen voi lähettää sen vaikkapa työkaverilleen. Olennaista on luoda mahdollisimman suurelle osalle väestöstä positiivinen kuva SDP:n halusta kuunnella ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Onnistumista ei kannata edes yrittää arvioida sillä, kuinka moni käy todellisuudessa katsomassa puoluejohdon puheita netissä.
Puolueen reaktioherkkyyttä tulee parantaa tarjoamalla keskustoimistolle ja paikallisyhdistyksille nettiportaali, jossa myös yksittäisistä kysymyksistä voidaan julkaista informaatiota, mielipiteitä ja mahdollistaa asian ympärille keskustelufoorumi. Jos kunta- tai valtakunnan tasolla nousee esiin polttava yksittäinen kysymys, pystyy paikallisosasto puolessa tunnissa perustamaan keskustelufoorumin kuntalaisille ja julkaisemaan demariryhmän näkemyksen asiasta samassa yhteydessä (esim. osoitteella http://www.kustaankortteli.fi/ tai http://www.hoitsuilleliksaa.fi/ , josta ohjaus tapahtuisi demareiden portaalin keskusteluun). Ansiokas ja kehittämisen arvoinen palvelu löytyy jo netistä osoitteella http://www.tyovaetalo.fi/.
Puolueessa tulee huomata eri äänestäjäryhmien erilaiset informaatiotarpeet. Karkea jako jäsenistön, symppaajien, aina puoluetta äänestävien ja liikkuvien äänestäjien ryhmiin auttaa puoluetta kehittämään uusia työkaluja lähestyä eri äänestäjäryhmiä. Puolueen symppaajat ja liikkuvat äänestäjät tarvitsevat vireän ja ajankohtaisen verkkomedian tyydyttämään tiedonnälkäänsä. UP:n verkkolehden kehityskulku ei ole ollut tältä osin kovin lupaava. On parempi, että netissä julkaistava UP:n näköislehti extroineen keskittyy tulevaisuudessakin palvelemaan puolueen jäsenistöä ja muuta mediaa.
UP:n rinnalle tarvitaan oppositiopolitiikasta tiedottava verkkolehti, jonka ensisijainen kohderyhmä ovat liikkuvat äänestäjät ja vasemmistolaisesti ajattelevat kansalaiset. Kansantajuinen vasemmistolainen verkkomedia puuttuu Suomesta ja meidän missiomme tulisi olla tarjonnan luominen. Kysyntä kyllä seuraa perästä. Ideaalitilanteessa tiedonnälkäinen googlaaja löytäisi ensimmäisten linkkien joukosta demareiden näkökannan päivän polttaviin poliittisiin kysymyksiin.
Vesa Mauriala on tässä blogissa esittänyt, että tarvittaisiin myös erillinen julkaisu yhteiskunnallista ja aatteellista keskustelua varten. Aatteemme jatkuvan uudistamisen kannalta on elinehto, että keskustelulla on oma fooruminsa. Valitettavasti UP:n jäsenliite ei formaatiltaan mahdollista tämän tyyppistä keskustelua ja jäsenistömme tarvitsee kipeästi syväluotaavaa keskustelua sosialidemokraattisesta suuresta linjasta.
Entisen Sosialidemokraatti-aikakauslehden tyyppinen uusi julkaisu palvelisi ensisijaisesti jäsenistöä ja mediaa. Lehti tulisi UP:n jäsenliitteiden rinnalle ja se ilmestyisi pari kertaa vuodessa. Uuden julkaisun ei tarvitsisi edes pyrkiä kansantajuiseen ilmaisuun. Käytännön läheisen politiikan tekeminen vaatii pohjaksi myös vahvan periaatteellisen kivijalan, eikä perustuksia rakenneta proosalla. Rakentavan yhteyden luominen tiedeyhteisöön tukisi yhteiskunnallisen keskustelun laajentumista sosialidemokraateille tärkeisiin aihealueisiin.
SDP:n oppositiopolitiikka voi rajoittua välikysymysten ja varjobudjettien tekemiseen, mutta jos haluamme aidosti edistää suomalaisten vaikuttamismahdollisuuksia muutamme toimintakulttuuriamme avoimemmaksi ja suhtaudumme ennakkoluulottomammin kansalaisyhteiskunnasta nouseviin näkemyksiin. SDP ottaa kirkkaan ykköspaikan kansalaisyhteiskunnan vaikuttamiskanavana jos itseluottamuksemme ja halumme riittää vision toteuttamiseen. Asiakysymysten tasolla se kuitenkin vaatii puolueelta rohkeutta näkyvästi linjata politiikkaamme myös sosiaali-, ympäristö- ja kuluttaja-asioissa. Mainosrahamme eivät koskaan tule riittämään kauneuskilpailun voittoon, mutta voimme työllämme vakuuttaa äänestäjät kannattamaan yhteiskunnallisia tavoitteitamme.
Toimenpide-ehdotukset lyhyesti:
1. Aidon yhteyden luominen kansalaisiin
*Puoluejohdon järjestämät kansalaisten/jäsenistön kyselytunnit säännöllisiksi
*Koulutusta kuntatason päättäjille yksittäisten teemojen ympärille perustettavista nettisivuista
*Kattavan verkoston luominen verkkomaailmassa tiedottamiseen (henkilöltä henkilölle)
*Kanavan luominen läpi vaalikauden tapahtuvaan kansalaisvaikuttamiseen
*Valmis pohja keskustelufoorumeille, jotka kuntatason päättäjäkin saa vaivattomasti käyttöön
2. Vasemmistolaisen mediakentän ennakkoluuloton uusiminen
*Uusi vasemmistolainen nettimedia palvelemaan liikkuvia äänestäjiä (sos.dem. bloggaajien kolumnit tutuiksi suurelle yleisölle)
*Pari kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauslehdenperustaminen tukemaan puolueen aatteellista keskustelua
3. Mitä NUS ry:n pitäisi tehdä
*Ottaa vetovastuu vasemmistolaisen nettilehden perustamisessa
*Jatkaa nykyisiä blogikeskusteluja
*Viedä yhdessä muotoillut näkemykset puoluekokouksen käsiteltäväksi
*Pyrkiä kunnianhimoisesti luomaan nettimaailmassa tapahtuvan vaikuttamisen kulttuuria
Kaivataankin keskustelua siitä, missä ovat nykypäivän työväentalot ja nuorisoseurat, joissa yhteiskunnalliselle keskustelulle on sijansa. Uuden median vaikutustehoa ei pidä yliarvioida, sillä perinteisen mainostamisen keinot tulevat olemaan keskeisiä myös tulevaisuudessa. Verkkomaailman kautta voidaan kuitenkin kustannustehokkaasti tukea mainostamisen toistoja ja ylläpitää läpi vaalikauden kestävää vaikuttamiskanavaa kansalaisille.
Demarit ovat onnistuneesti lanseeranneet kehittämiskelpoisen "Politiikan viikon". Miksemme onnistuisi myös muiden uusien vaikuttamiskanavien luomisessa?
Anna kommenttisi kello 15.00 alkavassa blogikeskustelussa tähän sekä alla olevaan Verkkomaailmasta välineet toimintakulttuurin muutokselle? -tekstiin, kohdassa kommentit.
Toverillisin terveisin
Henrik Haapajärvi, NUS ry:n jäsen.
Verkkomaailmasta välineet toimintakulttuurin muutokselle?
Aidon keskusteluyhteyden luominen puolueen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten välille vaatii kunnallisen ja valtakunnan tason politiikoiltamme rohkeutta laittaa itsensä peliin. Kokeiluja tällä saralla on jo ollut, mutta kansalaisten ajatusten kuunteleminen ja avoimen toimintakulttuurin kehittäminen vaativat puolueelta jatkuvaa huomiota.
Tulevaisuudessa olisi toivottavaa, että puolueen johto järjestäisi säännöllisesti jäsenistölle tai kaikille kansalaisille kyselytuntitilaisuuksia nettikeskustelun muodossa. Eduskuntaryhmän kesäkokouksien, puoluevaltuuston ja puoluekokouksen yms. tilaisuuksien parhaat puheet tulisi julkaista SDP:n nettisivuilla tai vaikka YouTubessa.
Jäsenistön osallistaminen verkkoympäristössä tapahtuvaan tiedottamiseen on tärkeää ja se edellyttää vaalien forward-viestien verkoston hyödyntämistä. Verkoston tiedotteet tulisi kirjoittaa sellaiseen muotoon, että jokainen puolueen jäsen voi lähettää sen vaikkapa työkaverilleen. Olennaista on luoda mahdollisimman suurelle osalle väestöstä positiivinen kuva SDP:n halusta kuunnella ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Onnistumista ei kannata edes yrittää arvioida sillä, kuinka moni käy todellisuudessa katsomassa puoluejohdon puheita netissä.
Puolueen reaktioherkkyyttä tulee parantaa tarjoamalla keskustoimistolle ja paikallisyhdistyksille nettiportaali, jossa myös yksittäisistä kysymyksistä voidaan julkaista informaatiota, mielipiteitä ja mahdollistaa asian ympärille keskustelufoorumi. Jos kunta- tai valtakunnan tasolla nousee esiin polttava yksittäinen kysymys, pystyy paikallisosasto puolessa tunnissa perustamaan keskustelufoorumin kuntalaisille ja julkaisemaan demariryhmän näkemyksen asiasta samassa yhteydessä (esim. osoitteella http://www.kustaankortteli.fi/ tai http://www.hoitsuilleliksaa.fi/ , josta ohjaus tapahtuisi demareiden portaalin keskusteluun). Ansiokas ja kehittämisen arvoinen palvelu löytyy jo netistä osoitteella http://www.tyovaetalo.fi/.
Puolueessa tulee huomata eri äänestäjäryhmien erilaiset informaatiotarpeet. Karkea jako jäsenistön, symppaajien, aina puoluetta äänestävien ja liikkuvien äänestäjien ryhmiin auttaa puoluetta kehittämään uusia työkaluja lähestyä eri äänestäjäryhmiä. Puolueen symppaajat ja liikkuvat äänestäjät tarvitsevat vireän ja ajankohtaisen verkkomedian tyydyttämään tiedonnälkäänsä. UP:n verkkolehden kehityskulku ei ole ollut tältä osin kovin lupaava. On parempi, että netissä julkaistava UP:n näköislehti extroineen keskittyy tulevaisuudessakin palvelemaan puolueen jäsenistöä ja muuta mediaa.
UP:n rinnalle tarvitaan oppositiopolitiikasta tiedottava verkkolehti, jonka ensisijainen kohderyhmä ovat liikkuvat äänestäjät ja vasemmistolaisesti ajattelevat kansalaiset. Kansantajuinen vasemmistolainen verkkomedia puuttuu Suomesta ja meidän missiomme tulisi olla tarjonnan luominen. Kysyntä kyllä seuraa perästä. Ideaalitilanteessa tiedonnälkäinen googlaaja löytäisi ensimmäisten linkkien joukosta demareiden näkökannan päivän polttaviin poliittisiin kysymyksiin.
Vesa Mauriala on tässä blogissa esittänyt, että tarvittaisiin myös erillinen julkaisu yhteiskunnallista ja aatteellista keskustelua varten. Aatteemme jatkuvan uudistamisen kannalta on elinehto, että keskustelulla on oma fooruminsa. Valitettavasti UP:n jäsenliite ei formaatiltaan mahdollista tämän tyyppistä keskustelua ja jäsenistömme tarvitsee kipeästi syväluotaavaa keskustelua sosialidemokraattisesta suuresta linjasta.
Entisen Sosialidemokraatti-aikakauslehden tyyppinen uusi julkaisu palvelisi ensisijaisesti jäsenistöä ja mediaa. Lehti tulisi UP:n jäsenliitteiden rinnalle ja se ilmestyisi pari kertaa vuodessa. Uuden julkaisun ei tarvitsisi edes pyrkiä kansantajuiseen ilmaisuun. Käytännön läheisen politiikan tekeminen vaatii pohjaksi myös vahvan periaatteellisen kivijalan, eikä perustuksia rakenneta proosalla. Rakentavan yhteyden luominen tiedeyhteisöön tukisi yhteiskunnallisen keskustelun laajentumista sosialidemokraateille tärkeisiin aihealueisiin.
SDP:n oppositiopolitiikka voi rajoittua välikysymysten ja varjobudjettien tekemiseen, mutta jos haluamme aidosti edistää suomalaisten vaikuttamismahdollisuuksia muutamme toimintakulttuuriamme avoimemmaksi ja suhtaudumme ennakkoluulottomammin kansalaisyhteiskunnasta nouseviin näkemyksiin. SDP ottaa kirkkaan ykköspaikan kansalaisyhteiskunnan vaikuttamiskanavana jos itseluottamuksemme ja halumme riittää vision toteuttamiseen. Asiakysymysten tasolla se kuitenkin vaatii puolueelta rohkeutta näkyvästi linjata politiikkaamme myös sosiaali-, ympäristö- ja kuluttaja-asioissa. Mainosrahamme eivät koskaan tule riittämään kauneuskilpailun voittoon, mutta voimme työllämme vakuuttaa äänestäjät kannattamaan yhteiskunnallisia tavoitteitamme.
Toimenpide-ehdotukset lyhyesti:
1. Aidon yhteyden luominen kansalaisiin
*Puoluejohdon järjestämät kansalaisten/jäsenistön kyselytunnit säännöllisiksi
*Koulutusta kuntatason päättäjille yksittäisten teemojen ympärille perustettavista nettisivuista
*Kattavan verkoston luominen verkkomaailmassa tiedottamiseen (henkilöltä henkilölle)
*Kanavan luominen läpi vaalikauden tapahtuvaan kansalaisvaikuttamiseen
*Valmis pohja keskustelufoorumeille, jotka kuntatason päättäjäkin saa vaivattomasti käyttöön
2. Vasemmistolaisen mediakentän ennakkoluuloton uusiminen
*Uusi vasemmistolainen nettimedia palvelemaan liikkuvia äänestäjiä (sos.dem. bloggaajien kolumnit tutuiksi suurelle yleisölle)
*Pari kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauslehdenperustaminen tukemaan puolueen aatteellista keskustelua
3. Mitä NUS ry:n pitäisi tehdä
*Ottaa vetovastuu vasemmistolaisen nettilehden perustamisessa
*Jatkaa nykyisiä blogikeskusteluja
*Viedä yhdessä muotoillut näkemykset puoluekokouksen käsiteltäväksi
*Pyrkiä kunnianhimoisesti luomaan nettimaailmassa tapahtuvan vaikuttamisen kulttuuria
torstai 23. elokuuta 2007
Blogikeskustelu huomenna
Perjantaina 24.8. kello 15.00 alkaen on täällä nuorsosialidemokraatit.blogspot.com - osoitteessa avoin blogikeskustelu aiheesta millaista poliittinen toiminta sekä keskustelu voi olla internetissä ja mitä sen pitäisi olla sekä missä sen pitäisi siellä olla.
Keskustelu tapahtuu kommentti -kohdassa eli klikkaa asiaan liittyvän pohjatekstin lopussa olevaa kommentti -kohtaa ja kirjoita aukeavaan kenttään kommentit. Toive olisi, että Nussin jäsenet ottaisivat kantaa omalla nimellään, jonka voi kirjoittaa kommenttikenttää lopuksi, mutta myös nimettömätkin kommentit ovat ok. Nimellä siksi, että voimme tehdä sitten yhdistyksessä johtopäätöksiä siitä, mitä ryhdymme tuon keskustelun johdosta sitten tekemään.
Pohjateksti ilmestyy hieman ennen keskustelua.
Niin. Ja eilen Nuorsosialidemokraatit NUS ry sai ilmoituksen patentti- ja rekisterihallitukselta, että meidät on hyväksytty merkittäväksi yhdistysrekisteriin.
Kainulaisen Ismo Nus ry:n puheenjohtaja
Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi.
Keskustelu tapahtuu kommentti -kohdassa eli klikkaa asiaan liittyvän pohjatekstin lopussa olevaa kommentti -kohtaa ja kirjoita aukeavaan kenttään kommentit. Toive olisi, että Nussin jäsenet ottaisivat kantaa omalla nimellään, jonka voi kirjoittaa kommenttikenttää lopuksi, mutta myös nimettömätkin kommentit ovat ok. Nimellä siksi, että voimme tehdä sitten yhdistyksessä johtopäätöksiä siitä, mitä ryhdymme tuon keskustelun johdosta sitten tekemään.
Pohjateksti ilmestyy hieman ennen keskustelua.
Niin. Ja eilen Nuorsosialidemokraatit NUS ry sai ilmoituksen patentti- ja rekisterihallitukselta, että meidät on hyväksytty merkittäväksi yhdistysrekisteriin.
Kainulaisen Ismo Nus ry:n puheenjohtaja
Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi.
maanantai 20. elokuuta 2007
Kansanliike, vaalipuolue vai joku muu?
Rakkaat bogaajat,
Puolueessamme pohdiskellaan säännöllisesti - samoin kuin mediassa ja muissakin puolueissa - mikä olisi "oikea" ja sopiva jäsenmäärä SDP:lle ja muillekin suurille puolueille.
Tästä haluisin hieman provokatoorisestikin herättää keskustelua. Siispä hieman historiaa:
SDP:llä oli vuonna 1945 suunnilleen saman verran jäseniä kuin nytkin, eli viitisenkymmentä tuhatta. Tuolloin puolueosastoja oli vajaa kolmisen tuhatta ja ne olivat nykyiseen verrattuna pieniä ja toiminta-ajatukseltaankin toisenlaisia: kokouksiin tultiin kuulemaan kunnallissihteerin alustusta, tapaamaan mahdollisesti tulevia rakastettuja ja viettämään yhteistä aikaa. Mikkelin hienon, keskustassa sijaitsevan työväentalon seinällä lienee edelleen kuvia soppatytöistä ja painikisoista.
Puoluehajaannuksen aikaan SDP:n jäsenmäärä laski 39 000:een, ja 1970-luvun alussa se nousi peräti 101 00:een. Syynä oli paitsi puolueen eheytyminen, niin myös ay-liikkeen jäsenmäärän erittäin voimakas lisääntyminen saman eheytymisen ja työmarkkinapolitiikan vuoksi. Ja sitten tietenkin yhteiskunnan voimakas politisoituminen, mikä vaikutti aivan perusosastojenkin toimintaan.
Siitä lähtien jäsenmäärä on absoluuttisesti laskenut - ja samansuuntainen kaiken kaikkiaan on kehitys ollut suurilla puolueilla, myös kepulla ja kokoomuksella (mistä muuten puhutaan julkisuudessa luvattoman vähän). Nyt puolueellamme on siis reilut 50 000 jäsentä, heistä yhdistystoiminnassa aktiiveja ehkä 20 % ja perusjärjestöjä n. 1100 - joista NUS on siis uusin.
Kansainvälisesti Suomessa on asukasmäärään suhteutettuna (eli suhteellisesti) Euroopan toiseksi eniten puolueiden jäseniä Itävallan jälkeen. Jos joku tietää, mikä Itävallan tilanteen (n. 20 % kuuluu puolueisiin) selittää, niin kertokoon sen!
Mahtavassa Ruotsissakin SAP:hen (http://www.sap.se/) eli paikalliseen demaripuolueeseen kuuluu suhteessa saman verran jäseniä kuin Suomessakin, reilu 100 000. Eli ei ihmemaa ole Ruotsikaan, vaikka siinä suhteessa on, että SDP:n nuorisojärjestö SSU (http://www.ssu.se/) on maan suurin nuorisojärjestö - ja hieno sellainen onkin.
Mikä siis olisi oikea SDP:n jäsenmäärä? Julkaisen siitä arvon blogaajille kilpailun. Olisiko se:
a) nykyinen reilu 50 000, mutta nuorempaa väkeä?
b) ehdottomasti on päästävä 100 000 ylitse!
c) jäsenmääräksi riittää 35 000
d) joku muu vaihtoehto, kerro itse
Lupasin hieman provosoida, ja niin myös teenkin. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei kokonaisjäsenmäärällä ole minkään suomalaisen puolueen kohdalla loppujen lopuksi fataalista merkitystä, jos ihmiset kiinnostuvat muuten puoluetoiminnasta, tulevat mukaan erilaisiin niiden järjestämin projekteihin ja äänestävät joko vaaleissa tai puolueen järjestämissä äänestyksissä.
Olennaisempaa on mielestäni aktiivijäsenten tai toimintaan eri muodoissaan osallistuvien määrä (ja siihen ei katsota ikää tai ikärajoja). Tällä hetkellä tuo luku on nimittäin KAIKKIEN suurten puolueiden kohdalla kukin erikseen arviolta n. 15 000 - heistä kunnallsivaaleissa on ehdolla 10 000 tai vajaa per puolue, pienemmillä huomattavasti sitä vähemmän.
Nämä ihmiset osallistuvat valtuustojen, lautakuntien ja työryhmien kokouksiin, pyörittävät perusyhdistyksiä ja kunnallisjärjestöjä. Eli tekevät siis politiikkaa lähes puolipäivätoimisesti. Ajassa on myös esim. kuntalakia uudistettu niin, että politiikan tekemisen "puolipäiväluonne" on tunnustettu.
Näiden "superaktiivien" lisäksi jäsenkunnasta aimo osa osallistuu erilaisiin talkoisiin - SDP:ssä tuhansia ja tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lisää - tai sitten he ovat porukkaa, joka ei ole syystä tai toisesta ottanut puolueen jäsenikirjaa.
Rohkenen sanoa, että jos tämä "hang around" -porukka lasketaan yhteen, on SDP myös Keskustaa suurempi. Joku voi koettaa arvata miksi, se jääköön tässä vapaaksi heitoksi.
Nuorten piirissäkin neljän suurimman nuorisopuolueen kannatus on suunnilleen sama n. 20% Keskustalla, Kokoomuksella, SDP:llä ja Vihreillä (tässä järjestyksessä ainakin viimeksi näkemieni vaaligalluppien mukaan). Kokoomusta ja kepua äänestävät nuoret äänestävät vaaleissa SDP:n ja vihreiden nuoria kannattajia selvästi aktiivisemmin.
Nuorethan tunnetusti hakeutuvat toimintaan, mutteivät välttämättä jäseniksi, jos ovat aktiiveija. Sen sijaan myöhemmällä iällä (tässä "myöhempi" tarkoittaa meitä maagisen 30 v- ikäpaalun saavuttaneita) jäsenyys saattaakin kiinnostaa.
Eli parahin lukija: kysymykseni, johon ei ole oikeaa vastausta, kuuluukin: kuinka paljon SDP:llä pitäisi olla jäseniä / miksi / mistä nämä jäsenet saataisiin / miten / miten heidät pitäisi toivottaa upeaan liikkeeseemme tervetulleiksi?
Jos kysymys vaikutti SDP:n yo-aineen reaalikokeelta, se ei johdu allekirjoittaneen opettajankoulutuksesta ;) Revitelkää!
Ja ihan siunatuksi lopuksi, vastaan otsikkooni: suomalaiseen malliin kuuluu, että puolueet ovat luonteeltaan kansanliikkeitä. Ne järjestävät todella paljon, muihin kansalaisjärjestöhinkin verrattua, mm. koulutusta ja aatteellista toimintaa, joka ei liity vaaleihin.
Uusia jäseniä tarvitaan, mutta samalla heidät pitää toivottaa tervetulleiksi vaikuttamaan. Vaikuttamisen halu on nimittäin suurin syy SDP:hen liittymiseksi. Siksi oleellista nyt alkaneessa uudistusprosessissa on kysyä: miten SDP käyttää uusien jäsentensä (joita tulee sentään kahdessa vuodessa koko vihreiden jäsenmäärän verran) innon ja tarmon parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseen! Tarvitaan myös projekteja, joihin ihmiset voivat tulla mukaan heti liittymättä puolueen jäseneksi. Samalla vahvistetaan liikkeen ulkoisen kuvan moniarvoisuutta ja tehdään siitä houkuttelevampi.
Samalla tulisi kuitenkin vähän perusteelliemmin pohtia, mitä sana "kansanliike" tarkoittaa. Mielestäni kokonaisjäsenmäärään tai ikärakenteeseen tuijottaminen ikään kuin kansanliikkeen ydinkysymyksinä ei ole läheskään koko totuus.
Vesa Mauriala NUS ry:n hallituksen jäsen
Puolueessamme pohdiskellaan säännöllisesti - samoin kuin mediassa ja muissakin puolueissa - mikä olisi "oikea" ja sopiva jäsenmäärä SDP:lle ja muillekin suurille puolueille.
Tästä haluisin hieman provokatoorisestikin herättää keskustelua. Siispä hieman historiaa:
SDP:llä oli vuonna 1945 suunnilleen saman verran jäseniä kuin nytkin, eli viitisenkymmentä tuhatta. Tuolloin puolueosastoja oli vajaa kolmisen tuhatta ja ne olivat nykyiseen verrattuna pieniä ja toiminta-ajatukseltaankin toisenlaisia: kokouksiin tultiin kuulemaan kunnallissihteerin alustusta, tapaamaan mahdollisesti tulevia rakastettuja ja viettämään yhteistä aikaa. Mikkelin hienon, keskustassa sijaitsevan työväentalon seinällä lienee edelleen kuvia soppatytöistä ja painikisoista.
Puoluehajaannuksen aikaan SDP:n jäsenmäärä laski 39 000:een, ja 1970-luvun alussa se nousi peräti 101 00:een. Syynä oli paitsi puolueen eheytyminen, niin myös ay-liikkeen jäsenmäärän erittäin voimakas lisääntyminen saman eheytymisen ja työmarkkinapolitiikan vuoksi. Ja sitten tietenkin yhteiskunnan voimakas politisoituminen, mikä vaikutti aivan perusosastojenkin toimintaan.
Siitä lähtien jäsenmäärä on absoluuttisesti laskenut - ja samansuuntainen kaiken kaikkiaan on kehitys ollut suurilla puolueilla, myös kepulla ja kokoomuksella (mistä muuten puhutaan julkisuudessa luvattoman vähän). Nyt puolueellamme on siis reilut 50 000 jäsentä, heistä yhdistystoiminnassa aktiiveja ehkä 20 % ja perusjärjestöjä n. 1100 - joista NUS on siis uusin.
Kansainvälisesti Suomessa on asukasmäärään suhteutettuna (eli suhteellisesti) Euroopan toiseksi eniten puolueiden jäseniä Itävallan jälkeen. Jos joku tietää, mikä Itävallan tilanteen (n. 20 % kuuluu puolueisiin) selittää, niin kertokoon sen!
Mahtavassa Ruotsissakin SAP:hen (http://www.sap.se/) eli paikalliseen demaripuolueeseen kuuluu suhteessa saman verran jäseniä kuin Suomessakin, reilu 100 000. Eli ei ihmemaa ole Ruotsikaan, vaikka siinä suhteessa on, että SDP:n nuorisojärjestö SSU (http://www.ssu.se/) on maan suurin nuorisojärjestö - ja hieno sellainen onkin.
Mikä siis olisi oikea SDP:n jäsenmäärä? Julkaisen siitä arvon blogaajille kilpailun. Olisiko se:
a) nykyinen reilu 50 000, mutta nuorempaa väkeä?
b) ehdottomasti on päästävä 100 000 ylitse!
c) jäsenmääräksi riittää 35 000
d) joku muu vaihtoehto, kerro itse
Lupasin hieman provosoida, ja niin myös teenkin. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei kokonaisjäsenmäärällä ole minkään suomalaisen puolueen kohdalla loppujen lopuksi fataalista merkitystä, jos ihmiset kiinnostuvat muuten puoluetoiminnasta, tulevat mukaan erilaisiin niiden järjestämin projekteihin ja äänestävät joko vaaleissa tai puolueen järjestämissä äänestyksissä.
Olennaisempaa on mielestäni aktiivijäsenten tai toimintaan eri muodoissaan osallistuvien määrä (ja siihen ei katsota ikää tai ikärajoja). Tällä hetkellä tuo luku on nimittäin KAIKKIEN suurten puolueiden kohdalla kukin erikseen arviolta n. 15 000 - heistä kunnallsivaaleissa on ehdolla 10 000 tai vajaa per puolue, pienemmillä huomattavasti sitä vähemmän.
Nämä ihmiset osallistuvat valtuustojen, lautakuntien ja työryhmien kokouksiin, pyörittävät perusyhdistyksiä ja kunnallisjärjestöjä. Eli tekevät siis politiikkaa lähes puolipäivätoimisesti. Ajassa on myös esim. kuntalakia uudistettu niin, että politiikan tekemisen "puolipäiväluonne" on tunnustettu.
Näiden "superaktiivien" lisäksi jäsenkunnasta aimo osa osallistuu erilaisiin talkoisiin - SDP:ssä tuhansia ja tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lisää - tai sitten he ovat porukkaa, joka ei ole syystä tai toisesta ottanut puolueen jäsenikirjaa.
Rohkenen sanoa, että jos tämä "hang around" -porukka lasketaan yhteen, on SDP myös Keskustaa suurempi. Joku voi koettaa arvata miksi, se jääköön tässä vapaaksi heitoksi.
Nuorten piirissäkin neljän suurimman nuorisopuolueen kannatus on suunnilleen sama n. 20% Keskustalla, Kokoomuksella, SDP:llä ja Vihreillä (tässä järjestyksessä ainakin viimeksi näkemieni vaaligalluppien mukaan). Kokoomusta ja kepua äänestävät nuoret äänestävät vaaleissa SDP:n ja vihreiden nuoria kannattajia selvästi aktiivisemmin.
Nuorethan tunnetusti hakeutuvat toimintaan, mutteivät välttämättä jäseniksi, jos ovat aktiiveija. Sen sijaan myöhemmällä iällä (tässä "myöhempi" tarkoittaa meitä maagisen 30 v- ikäpaalun saavuttaneita) jäsenyys saattaakin kiinnostaa.
Eli parahin lukija: kysymykseni, johon ei ole oikeaa vastausta, kuuluukin: kuinka paljon SDP:llä pitäisi olla jäseniä / miksi / mistä nämä jäsenet saataisiin / miten / miten heidät pitäisi toivottaa upeaan liikkeeseemme tervetulleiksi?
Jos kysymys vaikutti SDP:n yo-aineen reaalikokeelta, se ei johdu allekirjoittaneen opettajankoulutuksesta ;) Revitelkää!
Ja ihan siunatuksi lopuksi, vastaan otsikkooni: suomalaiseen malliin kuuluu, että puolueet ovat luonteeltaan kansanliikkeitä. Ne järjestävät todella paljon, muihin kansalaisjärjestöhinkin verrattua, mm. koulutusta ja aatteellista toimintaa, joka ei liity vaaleihin.
Uusia jäseniä tarvitaan, mutta samalla heidät pitää toivottaa tervetulleiksi vaikuttamaan. Vaikuttamisen halu on nimittäin suurin syy SDP:hen liittymiseksi. Siksi oleellista nyt alkaneessa uudistusprosessissa on kysyä: miten SDP käyttää uusien jäsentensä (joita tulee sentään kahdessa vuodessa koko vihreiden jäsenmäärän verran) innon ja tarmon parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseen! Tarvitaan myös projekteja, joihin ihmiset voivat tulla mukaan heti liittymättä puolueen jäseneksi. Samalla vahvistetaan liikkeen ulkoisen kuvan moniarvoisuutta ja tehdään siitä houkuttelevampi.
Samalla tulisi kuitenkin vähän perusteelliemmin pohtia, mitä sana "kansanliike" tarkoittaa. Mielestäni kokonaisjäsenmäärään tai ikärakenteeseen tuijottaminen ikään kuin kansanliikkeen ydinkysymyksinä ei ole läheskään koko totuus.
Vesa Mauriala NUS ry:n hallituksen jäsen
Erityistehtävä Tukholmassa
NUS ry:n kantavana toiminta-ajatuksena on ollut, että kuka tahansa mistä tahansa voi olla toiminnassa mukana. Fyysinen olinpaikka ei ole este yhdistyksen jäsenyydelle, koska hyödynnämme toiminnassamme sähköisiä viestintävälineitä ja mediota mahdollisimman paljon.
Olen pitänyt itse tätä puolta erityisen tärkeänä seikkana, kun olemme toimintamuotoja miettineet. Kaiken tiedon täytyy olla helposti liikuteltavassa muodossa ja esillä, jotta pysyy kartalla, vaikkei fyysisesti kokouksiin tai tapahtumiin pääsisikään. Minulla oli oma lehmä ojassa, sillä tiesin jo perustamiskokouksessa lähteväni ulkomaille enkä halunnut yhteyden SDP:hen katkeavan, kuten paikallisyhdistyksessä olisi tapahtunut. Periaatteena täytyy siten olla, että tietoa jaetaan mahdollisimman tehokkaasti ja laajasti ja kaikille luodaan mahdollisuus vaikuttaa.
Muutin pari viikkoa sitten Tukholmaan, joka on asemapaikkani seuraavat kolme vuotta. Minulle onkin annettu erityistehtävä toimia yhtäältä varoittimena tiedonkulun katkoksista ja toisaalta tarkkailijana Ruotsissa. Erityisesti Ruotsin sosialidemokraattien toiminnan uudistuminen kiinnostuu. Olen siis yhdistyksen "tiedustelutehtävissä" ulkomailla; onhan tämäkin varmasti jotain uutta SDP:n yhdistystoiminnassa.
Selvää on, että koska en ole enää Suomessa enkä muutenkaan samalla tavalla poliittisen toiminnan lähellä kuin avustajana ollessani, edellä kuvattu yhdistyksen toimintaidea joutuu koetukselle. Olen edelleen yhdistyksen hallituksen jäsen, mikä tekee sen toiminnasta haasteellista, koska yhden jäsenen fyysinen osallistuminen ei ole mitenkään mahdollista. Mutta juuri tämän takiahan NUS perustettiin: kokeilemaan ja tekemään uutta. Olemme eräänlainen uudistuslaboratorio, jossa uusia toimintamuotoja testataan.
Mitä tarkkailutehtävääni tulee, kerron tässä blogissa havainnoistani. Nyt parin viikon jälkeen ei mitään kovin syvällistä näkemystä Ruotsin sosialidemokraattien tilanteesta ole ehtinyt muodostua, mutta vähitellen, kun pääsen seuraamaan paremmin tiedotusvälineitä, tapaamaan ihmisiä ja siten integroitumaan yhteiskuntaa, joitakin kertomisen arvoisia asioita noussee esille.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että demarien tilanne täällä poikkeaa selvästi Suomesta. SAP:n kannatus hipoo 40 prosenttia, vaikkakin viimeisin gallup kertookin porvaripuolueiden hieman kirineen eroa kiinni. Eniten keskustelua gallupeihin liittyen aiheuttaa kuitenkin ulkomaalaisvastaisen Ruotsidemokraattien kohoaminen aivan parlamenttiin pääsyn rajoille. Ruotsissa kun puolueen pitää ylittää neljän prosentin kynnys, ennen kuin portit Riksdageniin aukeavat. Puolue on ollut niin paljon julkisuudessa esillä, että siitä on muodostunut uskottava vaihtoehto ja ihmiset uskaltavat jo sanoa tukevansa sitä. Sama on tapahtumassa Perussuomalaisten kanssa. Ja tämä on suuri vaara demareille kunnallisvaaleissa erityisesti lähiöissä.
Täällä näyttää myös porvarihallituksen ja opposition kannat olevan selkeämmin vastakkain. Keskustelua herättää nyt esimerkiksi porvarihallituksen pyrkimykset romuttaa säännellyt asuntomarkkinat, mitä oppositio ei hyväksy, vaan näkee asuntojen myynnin olevan edullista vain pienelle vähemmistölle. Toinen aihe on koululaitos. Porvarihallitus on avaamassa ovat yksityiskouluille ja oppositio vastustaa. No tämä on vielä hyvin pintapuolista ja perustuu hyvin hataraan mediaseurantaan, mutta mielikuva kahtiajaosta on selkeä.
Kävin SSU:n eli Ruotsin demarinuorten liittokokouksessa reilu viikko sitten. Siellä puhuneet Mona Sahlin ja LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin olivat minusta oikein hyviä. Tykitystä tuli oikein kunnolla, puheet olivat suoraviivaisia ja tietyllä tavalla tunteisiin vetoava. Puhuttiin sosialidemokraattisesta visiosta, kansainvälisyydestä ja ympäristöpolitiikan keskeisyydestä. Kiinnitin huomioita erityisesti linjauksiin ay-liikkeen ja puolueen suhteesta. Linja oli selvä. Tavoitteena on mahdollisimman vahva työväenliike niin poliittisena kuin ammattiyhdistysvaikuttajana. Ja tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii yhteistyötä. Tuntui melko vieraalta ajatellen Suomen tilannetta, jossa väenvängällä yritetään palkansaajapuoluetta etäännyttää palkansaajien etujärjestöistä.
Verrattuna Suomeen SAP:n linja vaikuttaa siis selkeämmältä. Puheissa tuli tosin ilmi, että heidän vaalitappiostaan on kulunut jo vuosi, ja paljon tapahtunut sinä aikana. Siitä huolimatta on minusta rehellisyyden nimissä todettava SDP:n olleen Suomessa melko hiljainen. Poliittista julkista keskustelua ajatellessani mieleeni nousee lähinnä Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Tuntuu, että kaveri on joka lehdessä, jotka käteeni ovat osuneet.
Väitteeni SDP:n hiljaisuudesta perustuu rajallisiin medialähteisiin, mutta sellainen mielikuva minulle on muodostunut. Onko asia näin? mitä sanotte te, jotka siellä lahden toisella puolen asustatte? Kommentoikaa.
Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen
Olen pitänyt itse tätä puolta erityisen tärkeänä seikkana, kun olemme toimintamuotoja miettineet. Kaiken tiedon täytyy olla helposti liikuteltavassa muodossa ja esillä, jotta pysyy kartalla, vaikkei fyysisesti kokouksiin tai tapahtumiin pääsisikään. Minulla oli oma lehmä ojassa, sillä tiesin jo perustamiskokouksessa lähteväni ulkomaille enkä halunnut yhteyden SDP:hen katkeavan, kuten paikallisyhdistyksessä olisi tapahtunut. Periaatteena täytyy siten olla, että tietoa jaetaan mahdollisimman tehokkaasti ja laajasti ja kaikille luodaan mahdollisuus vaikuttaa.
Muutin pari viikkoa sitten Tukholmaan, joka on asemapaikkani seuraavat kolme vuotta. Minulle onkin annettu erityistehtävä toimia yhtäältä varoittimena tiedonkulun katkoksista ja toisaalta tarkkailijana Ruotsissa. Erityisesti Ruotsin sosialidemokraattien toiminnan uudistuminen kiinnostuu. Olen siis yhdistyksen "tiedustelutehtävissä" ulkomailla; onhan tämäkin varmasti jotain uutta SDP:n yhdistystoiminnassa.
Selvää on, että koska en ole enää Suomessa enkä muutenkaan samalla tavalla poliittisen toiminnan lähellä kuin avustajana ollessani, edellä kuvattu yhdistyksen toimintaidea joutuu koetukselle. Olen edelleen yhdistyksen hallituksen jäsen, mikä tekee sen toiminnasta haasteellista, koska yhden jäsenen fyysinen osallistuminen ei ole mitenkään mahdollista. Mutta juuri tämän takiahan NUS perustettiin: kokeilemaan ja tekemään uutta. Olemme eräänlainen uudistuslaboratorio, jossa uusia toimintamuotoja testataan.
Mitä tarkkailutehtävääni tulee, kerron tässä blogissa havainnoistani. Nyt parin viikon jälkeen ei mitään kovin syvällistä näkemystä Ruotsin sosialidemokraattien tilanteesta ole ehtinyt muodostua, mutta vähitellen, kun pääsen seuraamaan paremmin tiedotusvälineitä, tapaamaan ihmisiä ja siten integroitumaan yhteiskuntaa, joitakin kertomisen arvoisia asioita noussee esille.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että demarien tilanne täällä poikkeaa selvästi Suomesta. SAP:n kannatus hipoo 40 prosenttia, vaikkakin viimeisin gallup kertookin porvaripuolueiden hieman kirineen eroa kiinni. Eniten keskustelua gallupeihin liittyen aiheuttaa kuitenkin ulkomaalaisvastaisen Ruotsidemokraattien kohoaminen aivan parlamenttiin pääsyn rajoille. Ruotsissa kun puolueen pitää ylittää neljän prosentin kynnys, ennen kuin portit Riksdageniin aukeavat. Puolue on ollut niin paljon julkisuudessa esillä, että siitä on muodostunut uskottava vaihtoehto ja ihmiset uskaltavat jo sanoa tukevansa sitä. Sama on tapahtumassa Perussuomalaisten kanssa. Ja tämä on suuri vaara demareille kunnallisvaaleissa erityisesti lähiöissä.
Täällä näyttää myös porvarihallituksen ja opposition kannat olevan selkeämmin vastakkain. Keskustelua herättää nyt esimerkiksi porvarihallituksen pyrkimykset romuttaa säännellyt asuntomarkkinat, mitä oppositio ei hyväksy, vaan näkee asuntojen myynnin olevan edullista vain pienelle vähemmistölle. Toinen aihe on koululaitos. Porvarihallitus on avaamassa ovat yksityiskouluille ja oppositio vastustaa. No tämä on vielä hyvin pintapuolista ja perustuu hyvin hataraan mediaseurantaan, mutta mielikuva kahtiajaosta on selkeä.
Kävin SSU:n eli Ruotsin demarinuorten liittokokouksessa reilu viikko sitten. Siellä puhuneet Mona Sahlin ja LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin olivat minusta oikein hyviä. Tykitystä tuli oikein kunnolla, puheet olivat suoraviivaisia ja tietyllä tavalla tunteisiin vetoava. Puhuttiin sosialidemokraattisesta visiosta, kansainvälisyydestä ja ympäristöpolitiikan keskeisyydestä. Kiinnitin huomioita erityisesti linjauksiin ay-liikkeen ja puolueen suhteesta. Linja oli selvä. Tavoitteena on mahdollisimman vahva työväenliike niin poliittisena kuin ammattiyhdistysvaikuttajana. Ja tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii yhteistyötä. Tuntui melko vieraalta ajatellen Suomen tilannetta, jossa väenvängällä yritetään palkansaajapuoluetta etäännyttää palkansaajien etujärjestöistä.
Verrattuna Suomeen SAP:n linja vaikuttaa siis selkeämmältä. Puheissa tuli tosin ilmi, että heidän vaalitappiostaan on kulunut jo vuosi, ja paljon tapahtunut sinä aikana. Siitä huolimatta on minusta rehellisyyden nimissä todettava SDP:n olleen Suomessa melko hiljainen. Poliittista julkista keskustelua ajatellessani mieleeni nousee lähinnä Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Tuntuu, että kaveri on joka lehdessä, jotka käteeni ovat osuneet.
Väitteeni SDP:n hiljaisuudesta perustuu rajallisiin medialähteisiin, mutta sellainen mielikuva minulle on muodostunut. Onko asia näin? mitä sanotte te, jotka siellä lahden toisella puolen asustatte? Kommentoikaa.
Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen
perjantai 17. elokuuta 2007
Uusi blogikeskustelu tulossa
Nus on taas saanut viisi uutta jäsentä. Jäsenmäärä on varsin mukavassa kasvussa ja kiinnostus sekä palaute on ollut hyvää.
Blogissa näyttää olevan päivittäin eri kävijöitä 50-100 välillä. Määrät ovat kasvussa.
Myös juttujen kommentointi toimii kivasti ja parhaassa jutussa taitaa olla kolmisenkymmentä kommenttia. Tämmöistä keskustelua NUS:sin olikin tarkoitus kehittää. SDP:n kehittämistä pohditaan avoimeisti ja sitten esityksiä tehdään noiden kommenttien ja palautteiden pohjalta. Tämä keskustelutapa mahdollistaa myös eri puolilta Suomea ja maailmaakin mahdollisuuden osallistua.
Ensi viikolla on taas odotettavissa blogikeskustelu., sillä edellinen (otsikolla Avointa kokoustamista) onnistui hyvin ja siksi keskusteluita tullaan jatkmaan.
Keskustelun ajankohdasta sitten ensi viikon alkupuolella lisää täällä blogissa.
Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja
Blogissa näyttää olevan päivittäin eri kävijöitä 50-100 välillä. Määrät ovat kasvussa.
Myös juttujen kommentointi toimii kivasti ja parhaassa jutussa taitaa olla kolmisenkymmentä kommenttia. Tämmöistä keskustelua NUS:sin olikin tarkoitus kehittää. SDP:n kehittämistä pohditaan avoimeisti ja sitten esityksiä tehdään noiden kommenttien ja palautteiden pohjalta. Tämä keskustelutapa mahdollistaa myös eri puolilta Suomea ja maailmaakin mahdollisuuden osallistua.
Ensi viikolla on taas odotettavissa blogikeskustelu., sillä edellinen (otsikolla Avointa kokoustamista) onnistui hyvin ja siksi keskusteluita tullaan jatkmaan.
Keskustelun ajankohdasta sitten ensi viikon alkupuolella lisää täällä blogissa.
Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja
tiistai 14. elokuuta 2007
Julkisuuden nimipohdintoja
Demokratiaan kuuluu, että joskus ollaan hallituksessa ja joskus oppositiossa - niin kovaa kun oppositiotaival onkin, kun valtaa on lähinnä puhevalta.
Viime päivinä muutamat ovat innostuneet Lasse Lehtisen vanhasta kuningasajatuksesta, jonka mukaan SDP:n pitäisi muuttaa nimensä Suomen Demokraattiseksi puolueeksi. Mediassa ajatusta on perusteltu sillä, että niin kokoomus kuin kepukin ovat muuttaneet nimiään uuden kannatuksen toivossa. Nimenmuutoksellakos oppositiosta noustaisiin ja kannatuskäyrät kääntyisivät ylöspäin.
Tämä kirvoitti allekirjoittaneessa muutamia ajatuksia - ota Sinä puolestasi niihin ja muuhunkin kantaa!
SDP:n ympärillä käyty nimipohdinta kuvaa mielestäni kesän "uutiskeskustelua" - kun ei ole parempia aiheita tai kun vaikkapa hallituksen tulevaa budjettiesitystä ei haluta / jakseta kunnolla tonkia - luodaan nimikeskustelu. Tulee mieleen tästä hieman Ruokolahden leijonat tai Korkeasaaren paviaanit.
Niminikkareilta tuntuu unohtuvan, ettei nimiä keksitä kuin ohimennen uuden kannatuksen saamiseksi. Niitä voidaan muuttaa, jos ne periaatteelliset lähtökohdat, joista puolue on syntynyt, muuttuvat paljon tai nperuuttamattomasti.
Tällä perusteellahan Maalaisliitto muutti nimensä Suomen Keskustaksi. Seppo Kääriäinen kuvaa muutosprosessia hyvin väitöskirjassaan (ss. 100-106): "Tien taivaltaminen Maalaisliitosta Keskustaksi kesti viitisentoista vuotta. Maalaisliitto asetti vuonna 1949 ohjelmatoimikunnan Virolaisen johdolla pohtimaan maalaisliiton toiminta-ajatusta". Kääriäisen mukaan puolueessa vallitsi sodan jälkeen aatteellinen tyhjiö, jossa alkiolaisuuden eväät oli käytetty ja puolueen kannatuspohja uhkasi rapautua maaseutuväestön vähetessä.
Vastaavasti Britannian Labour muutti nimensä New Labouriksi (http://www.labour.org.uk/) muutettuaan puolueen sääntöjä siten, ettei Uusi Labour enää kannattanut ikivanhaa sääntökohtaa, jossa ajettiin tuotantovälineiden yhteisomistusta. Saksassa puolestaan SPD (http://www.spd.de/) säilytti nimensä, mutta lähti kampanjoimaan "Die Neue Mitten" puolesta - eli pyrki maan silloisessa lähes kaksipuoluejärjestelmässä poliittiseen keskustaan ja ottamaan sieltä liäskannatusta. Molemmat puolueet nousivatkin pitkään hallitusvastuuseen.
Edelliset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, ettei nimiä muuteta tai uudisteta hetken mielijohteesta, vaan muutos kuvaa isompaa ajattelutavan vaihtumista.
SDP:n nykyisissä säännöissä todetaan, kuinka:
”Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta. Sosialismi korostaa yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja yhteisöstään. Sosialismin humaanit arvot ovat juurtuneet syvälle koko demokraattiseen Eurooppaan. Ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja yksilön vastuuntunnosta lähtevä joukkoliike kohotti ihmiset kansalaisiksi, joille kuuluvat valtiolliset, sivistykselliset, sosiaaliset ja työelämän oikeudet.
Sosialidemokratia nousee vapausliikkeenä sosialismin teorioiden ohella antiikin humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista. Sen arvot antavat voiman ja suunnan jatkaa yhteiskunnallista uudistustyötä - yhdistää jatkuvuus ja uudistuminen, perinne ja tulevaisuus.”
Olemme siis osa maailman suurinta poliittista liikettä, sen "Suomen osasto". Näinhän demaripuolueet perustettiinkin aikanaan: Sosialidemokraattinen puolue Suomeen, Ruotsiin, Saksaan... Sekin tuo nimipohdintaan oman lisänsä: SDP Suomessa ei ole vain kansallinen projekti, vaan osa kansainvälistä sosialidemokratiaa. Silläkin on ollut nousunsa ja laskunsa, mutta aina on noustu ja niin noustaan nytkin.
USA:ssa Demokraattinen puolue katsoo puolestaan periytyvänsä 1700-luvun lopun antifederalisistisesta puolueesta, joka vastusti keskusvaltaa ja ajoi osavaltioille mahdollisimman suuria toimivaltuuksia. Puolueen sisällä on useita mielipiteiltään eroavia ryhmäkuntia, joskin puolue on New Dealin jälkeen profiloitunut (yhdysvaltalaisittain) vasemmistolaiseksi ja työväestön ja köyhien asemaa ajavaksi puolueeksi. Puolue perustettiin vuonna 1828.
Demokraattisen puolueen kannattajia ovat perinteisesti olleet katolilaiset, koillisosan uudistusmielinen työväestö, sekä eteläosien konservatiiviset protestantit. JFK:n aloittama rotuerottelun lieventäminen on vähentänyt kannattajia etelässä, mutta tuonut sitä vastoin suuren joukon kannattajia mustien väestöstä suurkaupungeista.
Veljespuolueitamme voi käydä tsekkaamassa alla olevien linkkn kautta:
http://www.pes.org/content/view/11/48/lang,en/
http://www.socialistinternational.org/2Members/who.html#full
Jotenkin tässä tulee mieleen vanha suomalainen sananlasku, että "ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä".
Nimiä muutettakoon siis, jos periaatetason ajattelussamme tapahtuu kehitystä, joka antaisi aihetta nimenmuutokselle. Prosessissa tärkeintä on arvioida ensin yhteiskuntaa ja sen kehitystä, puolueen omaa paikkaa tässä tulevaisuudessa ja vasta sen jälkeen nimiä ja symboleita.
Jos tehtäisiin toisin päin, mentäisiin se kuuluisa ahteri edellä puuhun.
Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen
Viime päivinä muutamat ovat innostuneet Lasse Lehtisen vanhasta kuningasajatuksesta, jonka mukaan SDP:n pitäisi muuttaa nimensä Suomen Demokraattiseksi puolueeksi. Mediassa ajatusta on perusteltu sillä, että niin kokoomus kuin kepukin ovat muuttaneet nimiään uuden kannatuksen toivossa. Nimenmuutoksellakos oppositiosta noustaisiin ja kannatuskäyrät kääntyisivät ylöspäin.
Tämä kirvoitti allekirjoittaneessa muutamia ajatuksia - ota Sinä puolestasi niihin ja muuhunkin kantaa!
SDP:n ympärillä käyty nimipohdinta kuvaa mielestäni kesän "uutiskeskustelua" - kun ei ole parempia aiheita tai kun vaikkapa hallituksen tulevaa budjettiesitystä ei haluta / jakseta kunnolla tonkia - luodaan nimikeskustelu. Tulee mieleen tästä hieman Ruokolahden leijonat tai Korkeasaaren paviaanit.
Niminikkareilta tuntuu unohtuvan, ettei nimiä keksitä kuin ohimennen uuden kannatuksen saamiseksi. Niitä voidaan muuttaa, jos ne periaatteelliset lähtökohdat, joista puolue on syntynyt, muuttuvat paljon tai nperuuttamattomasti.
Tällä perusteellahan Maalaisliitto muutti nimensä Suomen Keskustaksi. Seppo Kääriäinen kuvaa muutosprosessia hyvin väitöskirjassaan (ss. 100-106): "Tien taivaltaminen Maalaisliitosta Keskustaksi kesti viitisentoista vuotta. Maalaisliitto asetti vuonna 1949 ohjelmatoimikunnan Virolaisen johdolla pohtimaan maalaisliiton toiminta-ajatusta". Kääriäisen mukaan puolueessa vallitsi sodan jälkeen aatteellinen tyhjiö, jossa alkiolaisuuden eväät oli käytetty ja puolueen kannatuspohja uhkasi rapautua maaseutuväestön vähetessä.
Vastaavasti Britannian Labour muutti nimensä New Labouriksi (http://www.labour.org.uk/) muutettuaan puolueen sääntöjä siten, ettei Uusi Labour enää kannattanut ikivanhaa sääntökohtaa, jossa ajettiin tuotantovälineiden yhteisomistusta. Saksassa puolestaan SPD (http://www.spd.de/) säilytti nimensä, mutta lähti kampanjoimaan "Die Neue Mitten" puolesta - eli pyrki maan silloisessa lähes kaksipuoluejärjestelmässä poliittiseen keskustaan ja ottamaan sieltä liäskannatusta. Molemmat puolueet nousivatkin pitkään hallitusvastuuseen.
Edelliset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, ettei nimiä muuteta tai uudisteta hetken mielijohteesta, vaan muutos kuvaa isompaa ajattelutavan vaihtumista.
SDP:n nykyisissä säännöissä todetaan, kuinka:
”Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta. Sosialismi korostaa yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja yhteisöstään. Sosialismin humaanit arvot ovat juurtuneet syvälle koko demokraattiseen Eurooppaan. Ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja yksilön vastuuntunnosta lähtevä joukkoliike kohotti ihmiset kansalaisiksi, joille kuuluvat valtiolliset, sivistykselliset, sosiaaliset ja työelämän oikeudet.
Sosialidemokratia nousee vapausliikkeenä sosialismin teorioiden ohella antiikin humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista. Sen arvot antavat voiman ja suunnan jatkaa yhteiskunnallista uudistustyötä - yhdistää jatkuvuus ja uudistuminen, perinne ja tulevaisuus.”
Olemme siis osa maailman suurinta poliittista liikettä, sen "Suomen osasto". Näinhän demaripuolueet perustettiinkin aikanaan: Sosialidemokraattinen puolue Suomeen, Ruotsiin, Saksaan... Sekin tuo nimipohdintaan oman lisänsä: SDP Suomessa ei ole vain kansallinen projekti, vaan osa kansainvälistä sosialidemokratiaa. Silläkin on ollut nousunsa ja laskunsa, mutta aina on noustu ja niin noustaan nytkin.
USA:ssa Demokraattinen puolue katsoo puolestaan periytyvänsä 1700-luvun lopun antifederalisistisesta puolueesta, joka vastusti keskusvaltaa ja ajoi osavaltioille mahdollisimman suuria toimivaltuuksia. Puolueen sisällä on useita mielipiteiltään eroavia ryhmäkuntia, joskin puolue on New Dealin jälkeen profiloitunut (yhdysvaltalaisittain) vasemmistolaiseksi ja työväestön ja köyhien asemaa ajavaksi puolueeksi. Puolue perustettiin vuonna 1828.
Demokraattisen puolueen kannattajia ovat perinteisesti olleet katolilaiset, koillisosan uudistusmielinen työväestö, sekä eteläosien konservatiiviset protestantit. JFK:n aloittama rotuerottelun lieventäminen on vähentänyt kannattajia etelässä, mutta tuonut sitä vastoin suuren joukon kannattajia mustien väestöstä suurkaupungeista.
Veljespuolueitamme voi käydä tsekkaamassa alla olevien linkkn kautta:
http://www.pes.org/content/view/11/48/lang,en/
http://www.socialistinternational.org/2Members/who.html#full
Jotenkin tässä tulee mieleen vanha suomalainen sananlasku, että "ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä".
Nimiä muutettakoon siis, jos periaatetason ajattelussamme tapahtuu kehitystä, joka antaisi aihetta nimenmuutokselle. Prosessissa tärkeintä on arvioida ensin yhteiskuntaa ja sen kehitystä, puolueen omaa paikkaa tässä tulevaisuudessa ja vasta sen jälkeen nimiä ja symboleita.
Jos tehtäisiin toisin päin, mentäisiin se kuuluisa ahteri edellä puuhun.
Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen
perjantai 10. elokuuta 2007
Onnistui
Jahas. Hyvin näytti toimivan tuo blogikeskustelu ja varmasti se tulee jatkumaan. Ajatuksia edelleenkin mietitään ja uudistuksia hieman nyt haudotaan.
Keskustelun aikana tuli myös hyviä uusia idoita, joita nyt pitää selvittää ja viedä käytäntöön. Yksi tämmöinen on säännöllinen blogikeskustelu. NUS tulee järjestämään kahden viikon välein valmistellusta teemasta poliitiisen keskustelun. Ajasta ilmoitellaan näillä sivuilla, eli paikka on siis tämä.
Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi. Tänäänkin on tullut uusia jäseniä, joten ota vaan rohkeasti sinäkin yhteyttä.
Kainulaisen Ismo, NUS ry:n puheenjohtaja
Keskustelun aikana tuli myös hyviä uusia idoita, joita nyt pitää selvittää ja viedä käytäntöön. Yksi tämmöinen on säännöllinen blogikeskustelu. NUS tulee järjestämään kahden viikon välein valmistellusta teemasta poliitiisen keskustelun. Ajasta ilmoitellaan näillä sivuilla, eli paikka on siis tämä.
Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi. Tänäänkin on tullut uusia jäseniä, joten ota vaan rohkeasti sinäkin yhteyttä.
Kainulaisen Ismo, NUS ry:n puheenjohtaja
Avointa kokoustamista
No niin, pienten virtaongelmien jälkeen on saatu avattua tämä blogipalaveri, jossa Nus pohtii SDP:n tulevaisuutta. Tämä palaveri on avoin kaikille ja tarkoitus on, että kommenttikohdassa heiltellään mielipiteitä. Nus hyväksyi myös neljä uutta jäsentä tässä istunnossa. Blogiin on myös tullut muutama uusi teksti, jossa on asiaa nettisivuista sekä myöskin uudesta lehtiajatuksesta.
Katotaanpas nyt miten tää toimii. Alla on kysymyksiä ja ajatuksia, joita on heitetty ilmaan Nussin kesäpäivillä ja niitä on työstetty hieman keskustelua varten.
Ismo Kainulainen, NUS:ryn puheenjohtaja
HAHMOTELMIA PUOLUEEN TOIMINNAN UUDISTAMISESTA
PUOLUEKOKOUKSESSA 2008
Yleistä
SDP:ssä vallitsee tällä hetkellä hyvin yksimielinen näkemys siitä, että puolueen on uudistuttava toiminnallisesti ja myös poliittisesti. Oppositiokausi tarjoaa uudistustyölle mahdollisuuden, jota hallitusvastuussa ei samalla tavoin ole: on enemmän aikaa ja myös pakko miettiä sitä, miten toimintaa kehitetään ja kuinka vaaleissa menestytään entistä paremmin.
Puoluehallitus on päättänyt, että järjestötoiminnanuudistamiseksi laaditaan kehittämishanke ja sitä johtamaan puoluesihteerin vetämä työryhmä, johon kutsutaan myös NUS ry:n puheenjohtaja. Siksi on tärkeää, että Nuorsosialidemokraatit – NUS ry:n piirissä pohditaan sitä, miten puoluetoimintaa pitäisi uudistaa ja tehdään keskustelun perusteella asiaa koskevat aloitteet tulevalle puoluekokoukselle vuoden 2007 loppuun mennessä.
SDP:n tämän hetken suurimpana toiminnallisena ongelmana on, että toiminta on liiaksi institutionalisoitunut - hallinnoidaan liikaa ja ollaan kansanliike liian vähän. Puolueen toiminta on moniin suomalaispuolueisiin nähden erittäin demokraattista: puoluekokouksen päätöksiä noudatetaan.
Silti tulee vakavasti pohtia sitä, kuinka koko SDP:n toimintaa tulisi kehittää yksittäisen puolueen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Peräänkuulutettua "iloa, intohimoa ja itseluottamusta" ei saada lisää, elleivät puolueen jäsenet itse tee puoluetta eläväksi.
Keskeisenä haasteena on puolueen kansanliikeluonteen vahvistaminen, johon liittyviä ongelmia ovat:
- nykysuomalaisen näkökulmasta liian hierarkinen ja kankea päätöksentekorakenne
- vääristynyt ikärakenne
- etääntyminen kansalaisyhteiskunnasta
- etääntyminen tiedeyhteisöstä
Avoimuus ja osallistavuus uudistumisen tavoitteena
2.1. Päätöksentekojärjestelmän avaaminen
- puoluekokousten tulisi olla nykyistä selvästi suurempia, niihin osallistuminen osastokohtaiseksi
- puoluekokouskausien muuttaminen kaksivuotisiksi, edeltäen kunnallis- ja eduskuntavaaleja
- puoluevaltuuston roolin vahvistaminen: nykyistä suurempi osa ohjelmatyöstä valtuustolle
- piirikokoukset jäsenistölle avoimia kokouksia
- jäsenkyselyt vähintään kerran vuodessa ja niissä olevien asioiden käsittely piirikokouksissa
2.2. Lisää yhteisöllisyyttä
- maakuntajuhlaperinne elvytettävä kaikissa piirijärjestöissä
- avoimet piirikokoukset (ks. 2.1.)
2.3. Johtavaksi nettipuolueeksi
- kaikkien keskeisten sd-toimijoiden luotava yhteinen portaali, johon satsataan huomattavasti nykyistä enemmän resursseja
- aidon jäsenverkon luominen rekisteriuudistuksen yhteydessä
2.4. Puoluetoimiston keskityttävä ydintoimintoihin
- resurssit kohdennettava niihin asioihin, jotka ovat valtakunnallisen puoluetoimiston ydinosaamista: järjestötoimintaan laajasti ymmärrettynä, politiikan sisältöjen tuottamiseen ja vaalityöhön
- niiden toimintojen osalta, joissa paras osaaminen on toimiston ulkopuolella, on tämä osaaminen ostettava ulkoa
2.5. Erilaisuutta yhdistystoimintaan – moniarvoisuutta SDP:hen
- uusien erilaisten yhdistysten perustamiseen tulee vahvasti kannustaa ja teemayhdistysten (NUS:in lisäksi mm. Villiruusu, Pinkkiruusu, Koulutusalan Sos. dem. yhdistys yms. yms.) resurssit pitäisi turvata ja niiden toimintaa tukea
2.6. Nuoret ja opiskelijat myös SDP:n jäseniksi
- tällä hetkellä Sos. dem. Nuorten jäsenistä on vain n. joka toinen myös SDP:n jäsen. Luontevaa olisi, että nuoriso- ja opiskelijajärjestöt uudistaisivat sääntöjään tältä osin
2.7. Ikkunat auki tiedemaailmaan ja kansalaisyhteiskuntaan
- SDP:lle on luotava vakituinen kansalaisjärjestöfoorumi ja sen ylläpitämisestä yksi puolueen keskustoimiston ydintehtävistä
- Sorsa-Säätiöstä on kehitettävä elinvoimainen linkki SDP:n ja tiedemaailman välille
2.8. Työryhmätoiminnan uudistaminen
- puolueen työryhmätyötä tulee merkittävästi avata jäsenistölle. Uudella puoluekokouskaudella puoluehallituksen tulee päättää, mitkä työryhmät ovat jäsenistölle avoimia
- niidenkin työryhmien, jotka eivät ole jäsenistölle avoimia, tulee järjestää vähintään yksi jäsenistölle avoin seminaari vuodessa
2.9. Koulutuksen resursseja vahvistettava
- puolueen koulutustoiminnan brändäämistä on jatkettava. Keskeisiä kohderyhmiä ovat nuoret (Tulevaisuuskoulu ja TulevaisuusAkatemia), järjestöaktiivit (JärjestöAkatemia) ja kunnallistoimijat (tälle kohderyhmälle tarkoitettu koulutusputki puuttuu)
- TSL:n aluetoiminnan tulee tukea tiiviimmin puolueen alueellista koulutusta
2.10. Ulkoisen ilmeen uudistaminen
- puolueen ulkoisen ilmeen uudistaminen toteutettiin vuonna 2002. Nyt olisi aika sen "freesaamiseen", erityisesti lämpimän tunnuksemme, ruusun, käyttömahdollisuuksien parantamiseksi
Katotaanpas nyt miten tää toimii. Alla on kysymyksiä ja ajatuksia, joita on heitetty ilmaan Nussin kesäpäivillä ja niitä on työstetty hieman keskustelua varten.
Ismo Kainulainen, NUS:ryn puheenjohtaja
HAHMOTELMIA PUOLUEEN TOIMINNAN UUDISTAMISESTA
PUOLUEKOKOUKSESSA 2008
Yleistä
SDP:ssä vallitsee tällä hetkellä hyvin yksimielinen näkemys siitä, että puolueen on uudistuttava toiminnallisesti ja myös poliittisesti. Oppositiokausi tarjoaa uudistustyölle mahdollisuuden, jota hallitusvastuussa ei samalla tavoin ole: on enemmän aikaa ja myös pakko miettiä sitä, miten toimintaa kehitetään ja kuinka vaaleissa menestytään entistä paremmin.
Puoluehallitus on päättänyt, että järjestötoiminnanuudistamiseksi laaditaan kehittämishanke ja sitä johtamaan puoluesihteerin vetämä työryhmä, johon kutsutaan myös NUS ry:n puheenjohtaja. Siksi on tärkeää, että Nuorsosialidemokraatit – NUS ry:n piirissä pohditaan sitä, miten puoluetoimintaa pitäisi uudistaa ja tehdään keskustelun perusteella asiaa koskevat aloitteet tulevalle puoluekokoukselle vuoden 2007 loppuun mennessä.
SDP:n tämän hetken suurimpana toiminnallisena ongelmana on, että toiminta on liiaksi institutionalisoitunut - hallinnoidaan liikaa ja ollaan kansanliike liian vähän. Puolueen toiminta on moniin suomalaispuolueisiin nähden erittäin demokraattista: puoluekokouksen päätöksiä noudatetaan.
Silti tulee vakavasti pohtia sitä, kuinka koko SDP:n toimintaa tulisi kehittää yksittäisen puolueen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Peräänkuulutettua "iloa, intohimoa ja itseluottamusta" ei saada lisää, elleivät puolueen jäsenet itse tee puoluetta eläväksi.
Keskeisenä haasteena on puolueen kansanliikeluonteen vahvistaminen, johon liittyviä ongelmia ovat:
- nykysuomalaisen näkökulmasta liian hierarkinen ja kankea päätöksentekorakenne
- vääristynyt ikärakenne
- etääntyminen kansalaisyhteiskunnasta
- etääntyminen tiedeyhteisöstä
Avoimuus ja osallistavuus uudistumisen tavoitteena
2.1. Päätöksentekojärjestelmän avaaminen
- puoluekokousten tulisi olla nykyistä selvästi suurempia, niihin osallistuminen osastokohtaiseksi
- puoluekokouskausien muuttaminen kaksivuotisiksi, edeltäen kunnallis- ja eduskuntavaaleja
- puoluevaltuuston roolin vahvistaminen: nykyistä suurempi osa ohjelmatyöstä valtuustolle
- piirikokoukset jäsenistölle avoimia kokouksia
- jäsenkyselyt vähintään kerran vuodessa ja niissä olevien asioiden käsittely piirikokouksissa
2.2. Lisää yhteisöllisyyttä
- maakuntajuhlaperinne elvytettävä kaikissa piirijärjestöissä
- avoimet piirikokoukset (ks. 2.1.)
2.3. Johtavaksi nettipuolueeksi
- kaikkien keskeisten sd-toimijoiden luotava yhteinen portaali, johon satsataan huomattavasti nykyistä enemmän resursseja
- aidon jäsenverkon luominen rekisteriuudistuksen yhteydessä
2.4. Puoluetoimiston keskityttävä ydintoimintoihin
- resurssit kohdennettava niihin asioihin, jotka ovat valtakunnallisen puoluetoimiston ydinosaamista: järjestötoimintaan laajasti ymmärrettynä, politiikan sisältöjen tuottamiseen ja vaalityöhön
- niiden toimintojen osalta, joissa paras osaaminen on toimiston ulkopuolella, on tämä osaaminen ostettava ulkoa
2.5. Erilaisuutta yhdistystoimintaan – moniarvoisuutta SDP:hen
- uusien erilaisten yhdistysten perustamiseen tulee vahvasti kannustaa ja teemayhdistysten (NUS:in lisäksi mm. Villiruusu, Pinkkiruusu, Koulutusalan Sos. dem. yhdistys yms. yms.) resurssit pitäisi turvata ja niiden toimintaa tukea
2.6. Nuoret ja opiskelijat myös SDP:n jäseniksi
- tällä hetkellä Sos. dem. Nuorten jäsenistä on vain n. joka toinen myös SDP:n jäsen. Luontevaa olisi, että nuoriso- ja opiskelijajärjestöt uudistaisivat sääntöjään tältä osin
2.7. Ikkunat auki tiedemaailmaan ja kansalaisyhteiskuntaan
- SDP:lle on luotava vakituinen kansalaisjärjestöfoorumi ja sen ylläpitämisestä yksi puolueen keskustoimiston ydintehtävistä
- Sorsa-Säätiöstä on kehitettävä elinvoimainen linkki SDP:n ja tiedemaailman välille
2.8. Työryhmätoiminnan uudistaminen
- puolueen työryhmätyötä tulee merkittävästi avata jäsenistölle. Uudella puoluekokouskaudella puoluehallituksen tulee päättää, mitkä työryhmät ovat jäsenistölle avoimia
- niidenkin työryhmien, jotka eivät ole jäsenistölle avoimia, tulee järjestää vähintään yksi jäsenistölle avoin seminaari vuodessa
2.9. Koulutuksen resursseja vahvistettava
- puolueen koulutustoiminnan brändäämistä on jatkettava. Keskeisiä kohderyhmiä ovat nuoret (Tulevaisuuskoulu ja TulevaisuusAkatemia), järjestöaktiivit (JärjestöAkatemia) ja kunnallistoimijat (tälle kohderyhmälle tarkoitettu koulutusputki puuttuu)
- TSL:n aluetoiminnan tulee tukea tiiviimmin puolueen alueellista koulutusta
2.10. Ulkoisen ilmeen uudistaminen
- puolueen ulkoisen ilmeen uudistaminen toteutettiin vuonna 2002. Nyt olisi aika sen "freesaamiseen", erityisesti lämpimän tunnuksemme, ruusun, käyttömahdollisuuksien parantamiseksi
Vastuullinen palkansaajapuolue
Helsingin sanomien pääkirjoituksessa (HS 9.8.) analysointiin SDP:n linjaa. Kirjoituksen mukaan SDP ei ole pystynyt ratkaisemaan kahta linjaristiriitaa. Ensiksi, tulisiko puolueen ottaa etäisyyttä ay-liikkeeseen? Toiseksi, tunnustaako puolue yhteiskunnan keskiluokkaistumisen ja tekeekö se politiikkaa keskiluokan vai yhteiskunnan heikompiosaisten hyväksi?
Mielestäni vastaus ensimmäiseen kysymykseen on hyvin yksiselitteinen: SDP on ja pysyy palkansaajapuolueena. Etujärjestöjen tehtävänä on ajaa jäsentensä etuja mahdollisimman laajalti. Palkkojen ja työehtojen neuvottelun lisäksi ne pyrkivät vaikuttamaan mitä moninaisimpiin asioihin, joilla on vaikutusta palkansaajien arkeen: sosiaalipolitiikkaan, veropolitiikkaan, perhepolitiikkaan jne. Poliittiset puolueet ovat ainoita järjestöjä, jotka voivat näitä yhteiskunnallisia uudistuksia toteuttaa. Palkansaajajärjestöt eivät niitä voi tehdä niin pitkään kuin Suomessa vallitsee parlamentarismi ja toimiva kansanedustuslaitos.
Pohdinta, pitäisikö palkansaajapuolueen ottaa etäisyyttä palkansaajaetujärjestöihin, on tätä taustaa vasten kummallinen. Jos SDP:n tarkoituksena palkansaajien moninaisten ongelmien yhteiskunnallinen ratkaiseminen tai helpottaminen, miksi se ottaisi etäisyyttä ay-liikkeeseen, jonka intressit ovat samansuuntaiset?
Mitä yhteiskunnan rakenteelliseen muutokseen ja keskiluokkaistumiseen tulee, on mielestäni tosiasiat tunnustettava. Yhteiskunta on muuttunut ja se muuttaa myös SDP:n asemoitumista suhteessa äänestäjiin. Puolueen täytyy elää ajassa ja muuntua tilanteen vaatimalla tavalla kuten Maurialan alla olevassa kirjoituksessa todetaan.
Palkansaajien ongelmat, joihin ratkaisuja etsitään, ovat kiistämättä erilaisia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Rakennemuutos ja keskiluokkaistuminen eivät poista SDP:n roolia palkansaajapuolueena, mutta pakottaa ottamaan huomioon sekä perinteisen työväestön että lisääntyvän toimihenkilöryhmän ongelmat. Tämä tarkoittaa yhteistyötä sekä SAK:n, STTK:n että Akavan kanssa.
Keskiluokkaistumisen ja yhteiskunnan rakennemuutoksen tunnustaminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita heikompiosaisten unohtamista. SDP on vastuullinen arvopuolue, joka lähtee siitä, että heikompia ei jätetä. SDP:n linjavalinnan suhteen eivät nämä asiat ole siis toisiaan poissulkevia kuten Hesarin kysymyksenasettelu antaisi ymmärtää. Jokaisen vastuullisen palkansaajan intressinä on, että yhteiskunta pitää huolta heikommistaan ja takaa tasa-arvoiset edellytykset menestyä elämässä.
Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen
Mielestäni vastaus ensimmäiseen kysymykseen on hyvin yksiselitteinen: SDP on ja pysyy palkansaajapuolueena. Etujärjestöjen tehtävänä on ajaa jäsentensä etuja mahdollisimman laajalti. Palkkojen ja työehtojen neuvottelun lisäksi ne pyrkivät vaikuttamaan mitä moninaisimpiin asioihin, joilla on vaikutusta palkansaajien arkeen: sosiaalipolitiikkaan, veropolitiikkaan, perhepolitiikkaan jne. Poliittiset puolueet ovat ainoita järjestöjä, jotka voivat näitä yhteiskunnallisia uudistuksia toteuttaa. Palkansaajajärjestöt eivät niitä voi tehdä niin pitkään kuin Suomessa vallitsee parlamentarismi ja toimiva kansanedustuslaitos.
Pohdinta, pitäisikö palkansaajapuolueen ottaa etäisyyttä palkansaajaetujärjestöihin, on tätä taustaa vasten kummallinen. Jos SDP:n tarkoituksena palkansaajien moninaisten ongelmien yhteiskunnallinen ratkaiseminen tai helpottaminen, miksi se ottaisi etäisyyttä ay-liikkeeseen, jonka intressit ovat samansuuntaiset?
Mitä yhteiskunnan rakenteelliseen muutokseen ja keskiluokkaistumiseen tulee, on mielestäni tosiasiat tunnustettava. Yhteiskunta on muuttunut ja se muuttaa myös SDP:n asemoitumista suhteessa äänestäjiin. Puolueen täytyy elää ajassa ja muuntua tilanteen vaatimalla tavalla kuten Maurialan alla olevassa kirjoituksessa todetaan.
Palkansaajien ongelmat, joihin ratkaisuja etsitään, ovat kiistämättä erilaisia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Rakennemuutos ja keskiluokkaistuminen eivät poista SDP:n roolia palkansaajapuolueena, mutta pakottaa ottamaan huomioon sekä perinteisen työväestön että lisääntyvän toimihenkilöryhmän ongelmat. Tämä tarkoittaa yhteistyötä sekä SAK:n, STTK:n että Akavan kanssa.
Keskiluokkaistumisen ja yhteiskunnan rakennemuutoksen tunnustaminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita heikompiosaisten unohtamista. SDP on vastuullinen arvopuolue, joka lähtee siitä, että heikompia ei jätetä. SDP:n linjavalinnan suhteen eivät nämä asiat ole siis toisiaan poissulkevia kuten Hesarin kysymyksenasettelu antaisi ymmärtää. Jokaisen vastuullisen palkansaajan intressinä on, että yhteiskunta pitää huolta heikommistaan ja takaa tasa-arvoiset edellytykset menestyä elämässä.
Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen
NUS ry:n nettisivujen suunnittelua
NUS ry:n toiminta-ajatuksen keskiössä ovat verkostomaisuus ja keskustelu. Nettisivut on foorumi, jonka kautta jäsenet voivat osallistua ja tuntea kuuluvansa yhdistykseen riippumatta kulloisestakin olinpaikasta. Nettisivut ilmentävät NUS ry:n toiminta-ajatusta ja filosofiaa sekä toiminnallisesti että visuaalisesti.
Yhdistyksen tehtävänä on uudistaa SDP:n toimintakulttuuria ja ilmettä. NUS ry tarjoaa jäsenilleen vaikutuskanavan, sisällöllistä avointa ja rikasta keskustelua sekä sosiaalisen tarttumapinnan poliittiseen toimintaan.
Kohderyhmänä ovat 30+ ikäluokka, jolla on vaikeuksia löytää mielekästä viiteryhmää nykyisestä yhdistyskentästä.
Kuvaavia sanoja ovat aktiivisuus, avoimuus, interaktiivisuus, osallistavuus ja dynaamisuus.
Suunnittelussa on otettava huomioon ainakin seuraavia seikkoja:
1. Sivut rakentuvat keskustelufoorumin/palstan ympärille
a. yhdistyksen jäsenet voivat halutessaan kirjoittaa vapaasti
b. ulkopuolisilla kommentointioikeus (rajoitetaan tarvittaessa)
c. tekninen toteutuksen vaihtoehtoja:
i. blogi
ii. laajempi keskustelufoorumi (sisältää erilaisia lisätoimintoja)
1. http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/
2. http://www.konsolifin.net/bbs/
2. Toimivuus (Keep It Simple Stupid)
a. kaikki päävalikot keskustelupalstan ympärillä etusivulla, josta pääsee suoraan materiaaliin käsiksi (kahden klikin sääntö)
i. yhdistyksen esittely/profiili (OSUVAMPI NIMI?? Esim. keitä olemme, tarinamme tms.)
ii. yhteystiedot
iii. aloitteet/kannanotot/artikkelit (OSUVAMPI NIMI??)
iv. tapahtumat/kalenteri
v. linkit/YouTube
vi. mediaosumat
vii. liity jäseneksi(OSUVAMPI NIMI)
b. kuvien lisäysmahdollisuus
c. keskitetty näytön keskiosaan (mahdollisimman laaja, jotta keskustelupalstalle keskiössä jää tilaa, luettavuus)
d. 1 skrolli sivun laidassa (keskustelun selaaminen yksinkertaista)
3. Visuaalinen ilme
a. yksinkertainen, pelkistetty, raikas, dynaaminen, moderni, helposti lähestyttävä
b. värimaailman pohjana punainen
c. logo
d. kuvien käyttö suotavaa, mutta ei pakollista
e. päävalikkojen nostaminen esiin persoonallisella tavalla (esim tule jäseneksi, nettilehti, kalenteri tms.)
f. käytetty fontti oltava yleisesti koneilla käytössä (ei maksullinen)
g. monipuolisuus/jatkokäyttömahdollisuudet:
i. kirjalliset julkaisut (lehti, kirja jne.)
ii. käyntikortti
iii. muut tuotteet
4. Esimerkkejä sivuista ideoinnin tueksi
a. http://www.chamber.fi/
b. http://www.leverageband.com/index_2.php
c. http://www.reservilaisliitto.fi/
d. http://www.demarinuoret.fi/
e. http://www.nokia.fi/
f. http://www.socialdemokraterna.se/
Mika Häkkinen, Nus ry:n jäsen
Kommentoi kirjoitusta tai anna oma idea nettisivuista.
Yhdistyksen tehtävänä on uudistaa SDP:n toimintakulttuuria ja ilmettä. NUS ry tarjoaa jäsenilleen vaikutuskanavan, sisällöllistä avointa ja rikasta keskustelua sekä sosiaalisen tarttumapinnan poliittiseen toimintaan.
Kohderyhmänä ovat 30+ ikäluokka, jolla on vaikeuksia löytää mielekästä viiteryhmää nykyisestä yhdistyskentästä.
Kuvaavia sanoja ovat aktiivisuus, avoimuus, interaktiivisuus, osallistavuus ja dynaamisuus.
Suunnittelussa on otettava huomioon ainakin seuraavia seikkoja:
1. Sivut rakentuvat keskustelufoorumin/palstan ympärille
a. yhdistyksen jäsenet voivat halutessaan kirjoittaa vapaasti
b. ulkopuolisilla kommentointioikeus (rajoitetaan tarvittaessa)
c. tekninen toteutuksen vaihtoehtoja:
i. blogi
ii. laajempi keskustelufoorumi (sisältää erilaisia lisätoimintoja)
1. http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/
2. http://www.konsolifin.net/bbs/
2. Toimivuus (Keep It Simple Stupid)
a. kaikki päävalikot keskustelupalstan ympärillä etusivulla, josta pääsee suoraan materiaaliin käsiksi (kahden klikin sääntö)
i. yhdistyksen esittely/profiili (OSUVAMPI NIMI?? Esim. keitä olemme, tarinamme tms.)
ii. yhteystiedot
iii. aloitteet/kannanotot/artikkelit (OSUVAMPI NIMI??)
iv. tapahtumat/kalenteri
v. linkit/YouTube
vi. mediaosumat
vii. liity jäseneksi(OSUVAMPI NIMI)
b. kuvien lisäysmahdollisuus
c. keskitetty näytön keskiosaan (mahdollisimman laaja, jotta keskustelupalstalle keskiössä jää tilaa, luettavuus)
d. 1 skrolli sivun laidassa (keskustelun selaaminen yksinkertaista)
3. Visuaalinen ilme
a. yksinkertainen, pelkistetty, raikas, dynaaminen, moderni, helposti lähestyttävä
b. värimaailman pohjana punainen
c. logo
d. kuvien käyttö suotavaa, mutta ei pakollista
e. päävalikkojen nostaminen esiin persoonallisella tavalla (esim tule jäseneksi, nettilehti, kalenteri tms.)
f. käytetty fontti oltava yleisesti koneilla käytössä (ei maksullinen)
g. monipuolisuus/jatkokäyttömahdollisuudet:
i. kirjalliset julkaisut (lehti, kirja jne.)
ii. käyntikortti
iii. muut tuotteet
4. Esimerkkejä sivuista ideoinnin tueksi
a. http://www.chamber.fi/
b. http://www.leverageband.com/index_2.php
c. http://www.reservilaisliitto.fi/
d. http://www.demarinuoret.fi/
e. http://www.nokia.fi/
f. http://www.socialdemokraterna.se/
Mika Häkkinen, Nus ry:n jäsen
Kommentoi kirjoitusta tai anna oma idea nettisivuista.
Oppositioyhteistyön työkaluista ja muodoista
SDP:n oppositiotaival on alkanut kohtalaisesti ja alkava syksy luo hyvätmahdollisuudet tuoda esiin sosialidemokraattista agendaa suomalaisessapolitiikassa. Medialle ja uudelle hallitukselle muodostuu usein kuherruskuukausia hallituksen alkutaipaleella ja opposition näkökannat tuodaan esiin lähinnä lehtijuttujen kainaloina. SDP on ollut koko uusmedia ajanhallituksessa ja nyt oppositiokauden alussa on päivitettävä oppositiopolitiikantyökalut. SDP:n toimintatapojen ja vaalikampanjoinnin työkalujen uudistamisestaon hyviä ideoita puolueen vaalianalyysissakin (ja Paanasen Reijonkirjoituksessa), mutta ohessa muutamia huomioita yhteistyön hyödyllisyydestä.
Vihreiden siirtyminen hallitusvastuuseen luo mediakenttää liikkumatilaa, kun vihreiden vaihtoehtolehdet eivät voi olla samalla tapaa hallitusvastaisia kuinaikaisemmin. Vaihtoehtoväen, toimihenkilöiden ja korkeasti koulutettujen piirissä on yhtä lailla paljon liikkuvia äänestäjiä, jotka kaipaavat tuoreita ideoita yhteiskunnan kehittämisestä. Mikä on siis ajattelevien ihmistenvaihtoehto, kun he kaipaavat vastapainoa hallitusmyönteiselle medialle?
Mielestäni aitoa vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole. Voisi olla harkinnanarvoista perustaa uusi netissä ilmestyvä aikakausilehti, joka keskittyisi kertomaan opposition näkökantoja ja tukemaan oppositiontiedottamista. Mallia voisimme ottaa vaikkapa Ruotsista, jossa kaksi suurintavasemmistopuoluetta on perustanut Arenagruppenin (http://www.arenagruppen.se),jonka tarkoituksena on luoda puitteet vasemmistolaiselle yhteiskuntakeskustelulle. Arena julkaisee aikakauslehteä, nettilehteä jakustantaa yhteiskunnan kehitykseen keskittyvää kirjallisuutta sekä pyörittää yhteisvasemmistolaista thinkthankia. Lisäksi Arena tarjoaa vasemmistolaisille politiikan ja ammattiyhdistysliikkeen vaikuttajille kursseja ja foorumeja. Resurssit ovat Ruotsissa ovat toista luokkaa, mutta todellisuudessa netissä julkaistavan aikakauslehden perustaminen ei ole haihattelua. Oikein tehtynä lehti voisi antaa oppositiopolitiikallemme uudenlaisen äänitorven ja luoda uutta yhteiskunnallista keskustelua vasemmistosymppareiden keskuudessa.
Kalevi Sorsa -säätiö on aloittanut onnistuneesti vasemmistolaisen thinkthank -toiminnan. Vasemmistolaisen vaihtoehdon pohtiminen onnistuu demareiden keskenkin, eikä ole perusteltua muuttaa säätiön toimintatapaa laajemmaksi, kuten Ruotsissa. Vasemmiston aloitteellisuus ympäristö- ja sosiaalipolitiikansektoreilla ei kuitenkaan ole ollut toivotun tasoista. Tulevaisuuden politiikan tekemisen kannalta on elintärkeää, että vasemmisto ottaa vahvasti yhteiskunnallisen kehittäjän ja uudistajan roolin. Voi siis olla perusteltua kutsua myös Vasemmistoliitto keskustelemaan ja pohtimaan tiettyjen yhteiskunnallisten erityisaiheiden tulevaisuutta. Puolueiden lisäksi koko ammattiyhdistysliike olisi tämän tyyppisessä foorumissa erittäin luonteva yhteistyökumppani.
Toverit, keskustelu jatkuu =)
Henrik Haapajärvi, NUS:n jäsen
Vihreiden siirtyminen hallitusvastuuseen luo mediakenttää liikkumatilaa, kun vihreiden vaihtoehtolehdet eivät voi olla samalla tapaa hallitusvastaisia kuinaikaisemmin. Vaihtoehtoväen, toimihenkilöiden ja korkeasti koulutettujen piirissä on yhtä lailla paljon liikkuvia äänestäjiä, jotka kaipaavat tuoreita ideoita yhteiskunnan kehittämisestä. Mikä on siis ajattelevien ihmistenvaihtoehto, kun he kaipaavat vastapainoa hallitusmyönteiselle medialle?
Mielestäni aitoa vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole. Voisi olla harkinnanarvoista perustaa uusi netissä ilmestyvä aikakausilehti, joka keskittyisi kertomaan opposition näkökantoja ja tukemaan oppositiontiedottamista. Mallia voisimme ottaa vaikkapa Ruotsista, jossa kaksi suurintavasemmistopuoluetta on perustanut Arenagruppenin (http://www.arenagruppen.se),jonka tarkoituksena on luoda puitteet vasemmistolaiselle yhteiskuntakeskustelulle. Arena julkaisee aikakauslehteä, nettilehteä jakustantaa yhteiskunnan kehitykseen keskittyvää kirjallisuutta sekä pyörittää yhteisvasemmistolaista thinkthankia. Lisäksi Arena tarjoaa vasemmistolaisille politiikan ja ammattiyhdistysliikkeen vaikuttajille kursseja ja foorumeja. Resurssit ovat Ruotsissa ovat toista luokkaa, mutta todellisuudessa netissä julkaistavan aikakauslehden perustaminen ei ole haihattelua. Oikein tehtynä lehti voisi antaa oppositiopolitiikallemme uudenlaisen äänitorven ja luoda uutta yhteiskunnallista keskustelua vasemmistosymppareiden keskuudessa.
Kalevi Sorsa -säätiö on aloittanut onnistuneesti vasemmistolaisen thinkthank -toiminnan. Vasemmistolaisen vaihtoehdon pohtiminen onnistuu demareiden keskenkin, eikä ole perusteltua muuttaa säätiön toimintatapaa laajemmaksi, kuten Ruotsissa. Vasemmiston aloitteellisuus ympäristö- ja sosiaalipolitiikansektoreilla ei kuitenkaan ole ollut toivotun tasoista. Tulevaisuuden politiikan tekemisen kannalta on elintärkeää, että vasemmisto ottaa vahvasti yhteiskunnallisen kehittäjän ja uudistajan roolin. Voi siis olla perusteltua kutsua myös Vasemmistoliitto keskustelemaan ja pohtimaan tiettyjen yhteiskunnallisten erityisaiheiden tulevaisuutta. Puolueiden lisäksi koko ammattiyhdistysliike olisi tämän tyyppisessä foorumissa erittäin luonteva yhteistyökumppani.
Toverit, keskustelu jatkuu =)
Henrik Haapajärvi, NUS:n jäsen
torstai 9. elokuuta 2007
Yhteiskunta muuttuu, mihin menee SDP?
NUS on aktiivisesti osallistumassa SDP:n tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhdessä puolueen ohjelmajohtaja Juha Eskelisen kanssa syntyneitä pohdintoja poliittisen toimintaympäristön muutoksesta lähimmän vuosikymmenen aikana.
Puolue nopeassa muutoksessa
Suomalainen yhteiskunta on ollut koko sodan jälkeisen ajan yksi ehkä kaikkein nopeitten muuttuva maa maailmassa; maatalousmaasta yhdessä hetkessä teollisuusmaaksi, teollisuusmaasta kiihtyvällä tahdilla jälkiteolliseksi ja jälkiteollisesta nopeasti informaatioyhteiskunnaksi. Kehitystä voidaan kuvata monin tavoin eikä yhtä oikeaa tapaa ole.
Sosialidemokraattiselle liikkeelle on kuitenkin ollut tunnusomaista se, että se on pystynyt kantamaan aina mukanaan jotain vanhaa, mutta myös tarttumaan tulevaan.
Maatalousyhteiskunnassa se edusti maattomia, mutta kiinnittyi myös orastavaan teollisuuteen. Teollisuusyhteiskunnassa sillä oli tietenkin vahva asema perinteisen työväestön piirissä ja jälkiteollisessa yhteiskunnassa sen vankan tukipohjan on muodostanut erityisesti julkisissa palveluissa mutta myös yksityisellä puolella työskentelevä alempi keskiluokka.
Tulevassa taloudellisen pohjan muutoksessa erityisenä haasteena tulee olemaan se miten pystymme kiinnittymään uusiin nouseviin (tai laskeviin) sosiaalisiin ryhmiin menettämättä olennaisesti kannatustamme aikaisemmassa kannattajakunnassamme.
Paineita politiikalle tulee monesta suunnasta
Suomen väestön Euroopan varhaisin vanheneminen asettaa toiminnallemme sekä politiikan sisällön että toimintamme osalta vakavan haasteen. Yhteiskunnan ja talouden dynamiikka muuttuu. Yhä enemmän ihmisiä tarvitaan hoivan pariin. Yhä tärkeämmäksi tulee pitää huolta työvoimasta niin uusista kuin ikääntyvistäkin.
Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen dynamiikan käynnissä pitäminen vaatii ponnistuksia kun aikaisempaa suuremmalla väestöryhmällä tulevaisuushorisontti on entistä lyhyempi ja turvallisuushakuisuus kasvaa.
Luovuudesta ja hallitusta riskinotosta tulee niukkeneva luonnonvara. Korkea työllisyysaste, työn tuottavuuden lisääminen, yhä paremmin koulutettu työvoima ja hallittu työperäinen maahanmuutto ovat heikkenevän huoltosuhteen Suomessa keskeisiä tekijöitä talouden dynamiikan säilyttämiselle ja palveluiden turvaamiselle.
Tajunta- ja mediateollisuuden vallan jatkuva kasvaminen on merkinnyt politiikan muuttumista yhä enemmän mediakeskeiseksi. Tämä kehitys tulee jatkumaan, mutta myös muuttamaan muotoaan. Massaviestintä säilyy sen perustana, mutta nousevana trendinä tulee olemaan yksilöllisemmän tiedonvälityksen kasvu.
Kehityksen mahdollistaa uusi tiedonvälitysteknologia internetteineen, digi-TVeen. Tiedonvälityksen avulla voidaan saavuttaa yhä pienemmät väestön erityisryhmät aina yksilöllisiin mieltymyksiin asti. Tiedonvälitys globalisoituu ja lokalisoituu samanaikaisesti.
Tiedon ja tietämisen rinnalla kasvaa tuntemusten ja tunteiden merkitys; kun tietoa on yli äyräiden niin siitä erottuu vain se millä on inhimillisesti katsoen merkitystä. Tiedonvälityksen yksilöllisyyttä lisää viestinnän kehittyminen tulevaisuudessa yhä dialogisemmaksi. Emme vain saa tietoa ja viestejä, vaan tulevaisuudessa tulemme itse yhä enemmän osallistumaan viestien luomiseen ja välittämiseen.
Tulevaisuudessa kansalaisten identiteetit ovat yhä vähemmän monoliittisia ja muodostuvat useammista erilaisista ja toisiaan täydentävistä identiteeteistä. Hyvinvointipolitiikan, tajuntateollistumisen ja globaalistumisen seurauksena myös kansallisvaltioiden mahdollisuudet ohjailla identiteetinmuodostusta (lue: valtiokansalaisten kasvatusta) heikkenevät.
Kehitys vaikuttaa poliittiseen viestintään kahdella tavalla; ensinnäkin vanhojen massajärjestöjen jäsentenväliselle viestinnälle syntyy uusia mahdollisuuksia ikään kuin retrona jos ne sopeutuvat uusiin teknologisiin mahdollisuuksiin, mutta toisaalta jos sopeutuminen ei onnistu tulee poliittinen viestintä olemaan vain poliittisen eliitin viestin välitystä massaviestinnän keinoin ja se jää tuloksiltaan auttamattomasti tehottomaksi.
Me eurooppalaiset globaalissa maailmassa
Globalisaation merkitystä sekä liioitellaan että vähätellään. Monet aikamme ongelmat esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteissa johtuvat aivan muista seikoista kuin talouden globalisoitumisesta. Vähintään yhtä suuri merkitys kuin talouden lisääntyneellä kansainvälistymisellä on esimerkiksi väestörakenteen muutoksella sekä perherakenteiden monimuotoutumisella.
Silti tulevaisuuden kannalta olennaista on huomata, että kasvavat taloudet tulevat olemaan erityisesti Aasian nousevissa talouksissa; Kiinassa ja Intiassa. Niissä pelkästään on neljäkymmentä prosenttia maailman työvoimavaroista.
Sosialidemokraatteina tietenkin olemme iloisia, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys saavuttaa muutkin maanosat kuin rikkaan pohjoisen. Samalla ne asettavat meille paitsi taloudellisen haasteen niin myös ekologisen haasteen. Talouskasvun kääntöpuolena tulee olemaan, jos nämä kasvavat maat eivät ole mukana kansanvälisissä ympäristösopimuksissa, lisääntyvät ympäristökriisit ja kiristyvä kilpailu maailman raaka-ainevaroista.
Historiallisessa tarkastelussa hyvinvointivaltioiden synnylle ja kehitykselle on ollut kolme edellytystä: avoin talous, demokratia ja tasapainoinen väestörakenne. Näitä perusasioita meidän tulee edistää edellä mainituissa maissa.
Poliittiselle toiminnalle globalisaation haaste on kova. Ne poliittiset liikkeet, jotka kykenevät ennakoimaan ja analysoimaan muutoksia jatkuvasti selviävät voittajina. Globalisaation rinnalla korostuu myös kansalaisten tarve säilyttää ja vaalia identiteettiään. Todellisia maailmankansalaisia ovat ne joiden oma minuus on selvä. Puolueen perinteisissä kannattajissa on juuri niitä ryhmiä, jotka kokevat, ja usein aivan oikeutetusti, globalisaation uhkaavan heidän elinpiiriään ja elintasoaan.
Suuriin tulevaisuuden politiikan megatrendeihin ja näin myös haasteisiin kauas tulevaisuuteen tulee kuulumaan ympäristökysymykset. Ilmaston lämpeneminen ja sitä vastaan käytävä taistelu tulee koskettamaan meitä kaikkia.
Energiapolitiikka ja elämäntapapolitiikka tulevat tässä yhteydessä nousemaan poliittisen asialistan kärkeen. Energiatuotannon riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen sekä energiatehokkuuden nostaminen tulevat olemaan keskeisiä poliittisia kysymyksiä meillä, Euroopassa ja koko maailmassa.
Ilmaston muutokseen liittyvän pelottavan näköalan kääntäminen positiiviseen suuntaan ja konkreettiseksi toiminnaksi on haaste SDP:lle ja koko poliittiselle järjestelmällemme. Ilmastomuutoksen torjuntaan tarvittavan uuden teknologian kehittäminen avaa taloudellemme myös uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Kehitys johtaa Suomen monikulttuuristumiseen ja yksilöllistymiseen
Suomessa asuvan väestön monimuotoisuus tulee jo lähitulevaisuudessa lisääntymään. Monikulttuurisuuden hallittu kasvu ja väestöryhmien välisten suhteiden hoitaminen rakentavalla tavalla on muodostanut ja muodostaa erityisesti sosialidemokraateille suuren tulevaisuuden haasteen. Ihmisten turvattomuuden tunne ja epävarmuus tulevaisuudesta ajaa heidät joskus vihanpidon ja kyräilyn tielle.
Sosialidemokraattisen liikkeen yhtenäisyys tässä kysymyksessä on kaikkein olennaisinta. Ihmisoikeudet on turvattava ja samalla pidettävä huolta siitä, että kaikkia väestöryhmiä kohdellaan samalla tavalla heidän taustoistaan riippumatta. Työhön kiinnipääseminen on integraatiopolitiikan tärkein tavoite. Puolueen tulevaisuuden kannalta kannatuksen vakiinnuttaminen maahanmuuttajien parissa on tärkeää, muodostavathan he jo joillakin alueilla huomattavan äänestäjäjoukon.
Uusi identiteettipolitiikka ei kosketa ainoastaan maahanmuuttajia, vaan kysymykset siitä kuka minä olen ja mihin minä kuulun ovat tuttuja myös monelle muulle pienemmälle tai suuremmalle ryhmälle. Vammaispolitiikka, politiikka koskien seksuaalisia vähemmistöjä, eläkeläisryhmien identiteetit nousevat politiikan keskiöön. Työmarkkina-asemaan liittyvien intressien rinnalle syntyy merkittävä joukko muita sitoutumisryhmien, joiden näkemykset vaikuttavat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja jotka pitää ottaa huomioon myös puolueen toiminnassa.
Yhteiskunnan yksilöllistyminen ja hyvinvointivaltion kehitys ovat kulkeneet rintarinnan. Vasta suhteellisen tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjonnut hyvinvointiyhteiskunta on mahdollistanut yksilölliset valinnat laajoille kansanjoukoille. Kyse on eräänlaisesta hyvinvointivaltion paradoksista; sen kehityksen lopputuotos uhkaa sitä itseään.
Hyvinvointivaltio rakennettiin niukkuuden voittamiseksi. Tulevaisuudessa sen tehtävänä on hallita (jakaa) runsautta. Hyvinvointiyhteiskunnat voivat menestyä ja kehittyä vain jos ne ottavat huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet oman rakenteensa puitteissa. Eri sukupolvilla on kovin erilaiset kokemukset hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta. Suurten ikäluokkien jäsenet ovat olleet mukana rakentamassa sitä. Nuoremmat sukupolvet pitävät sitä enemmän tai vähemmän itsestään selvyytenä.
SDP:llä on haaste uudistua
Sosialidemokraattisen puolueen kannatus on ollut maassamme hyvin vakaa aina siitä saakka kun puoluehajaannus 60-luvulla voitettiin. Itse asiassa se on vaihdellut vähiten jos sitä verrataan muiden Euroopan maiden sosialidemokraattisten puolueiden kannatukseen. Jos on suuret tappiot vältetty niin on myös suuret voitot. Maagista kolmenkymmenen prosentin rajaa ei ole saatu rikotuksi.
Syyt tähän ovat moninaiset, mutta ehkä tärkein syistä on se, että nousevien uusien poliittisten sukupolvien äänet ovat menneet 80-luvun alusta saakka vihreälle liikkeelle. Vaikka sosialidemokraatit ensimmäisenä poliittisena liikkeenä nostivat ympäristökysymykset esille ei sitä onnistuttu hyödyntämään poliittisessa kannatuksessa. Turhaan ei ole puhuttu vihreästä liikkeestä sosialidemokraattien nuorisosiipenä. Myös keskustapuolue on onnistunut strategisissa valinnoissaan; maaseudun valtapuolue on kyennyt tunkeutumaan asutuskeskuksiin erityisesti perhepolitiikkansa avulla.
Äänestäjäkunnan liikkuminen tulevaisuuden vaaleissa tulee jatkumaan ja tiukka sitoutuminen jonkun puolueen pitkäaikaiseksi kannattajaksi edelleen vähenemään. Politiikan henkilökeskeisyys tulee lisääntymään. Tämän hetkinen kuilu vahvojen kannattajien paristasadasta tuhannesta potentiaalisten äänestäjien yli miljoonaan tulee edelleen kasvamaan.
Jokaisessa vaaleissa ja jok’ikinen päivä puolueen on yhä uudelleen lunastettava kannatuksensa ja olemassa olon oikeutuksensa. Sosialidemokraateilla on laaja äänestäjäpotentiaali, kyse on siitä miten se saadaan hyödynnetyksi.
Naiset ovat muodostaneet äänestäjäkunnasta enemmistön ja siksikin tasa-arvopolitiikkaan liittyvät kysymykset tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeitä puolueelle. Eläkkeensaaja äänestäjien määrän kasvaessa heidän merkityksensä tietysti korostuu. Samalla eläkkeensaajat alkavat vähitellen äänestyskäyttäytymiseltään muistuttaa muita ikäluokkia; äänestysuskollisuus vähenee ja äänestäjäkunta vaihtaa puoluetta yhä hanakammin.
Siksi strategisesti tärkeää on sovittaa puolueen toiminta todennäköiseen tulevaisuuden kuvaan. Tätä tulevaisuuden haastetta olemme nyt ottamassa, kun pohdimme sitä, millaisen SDP:n haluamme nähdä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen
Puolue nopeassa muutoksessa
Suomalainen yhteiskunta on ollut koko sodan jälkeisen ajan yksi ehkä kaikkein nopeitten muuttuva maa maailmassa; maatalousmaasta yhdessä hetkessä teollisuusmaaksi, teollisuusmaasta kiihtyvällä tahdilla jälkiteolliseksi ja jälkiteollisesta nopeasti informaatioyhteiskunnaksi. Kehitystä voidaan kuvata monin tavoin eikä yhtä oikeaa tapaa ole.
Sosialidemokraattiselle liikkeelle on kuitenkin ollut tunnusomaista se, että se on pystynyt kantamaan aina mukanaan jotain vanhaa, mutta myös tarttumaan tulevaan.
Maatalousyhteiskunnassa se edusti maattomia, mutta kiinnittyi myös orastavaan teollisuuteen. Teollisuusyhteiskunnassa sillä oli tietenkin vahva asema perinteisen työväestön piirissä ja jälkiteollisessa yhteiskunnassa sen vankan tukipohjan on muodostanut erityisesti julkisissa palveluissa mutta myös yksityisellä puolella työskentelevä alempi keskiluokka.
Tulevassa taloudellisen pohjan muutoksessa erityisenä haasteena tulee olemaan se miten pystymme kiinnittymään uusiin nouseviin (tai laskeviin) sosiaalisiin ryhmiin menettämättä olennaisesti kannatustamme aikaisemmassa kannattajakunnassamme.
Paineita politiikalle tulee monesta suunnasta
Suomen väestön Euroopan varhaisin vanheneminen asettaa toiminnallemme sekä politiikan sisällön että toimintamme osalta vakavan haasteen. Yhteiskunnan ja talouden dynamiikka muuttuu. Yhä enemmän ihmisiä tarvitaan hoivan pariin. Yhä tärkeämmäksi tulee pitää huolta työvoimasta niin uusista kuin ikääntyvistäkin.
Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen dynamiikan käynnissä pitäminen vaatii ponnistuksia kun aikaisempaa suuremmalla väestöryhmällä tulevaisuushorisontti on entistä lyhyempi ja turvallisuushakuisuus kasvaa.
Luovuudesta ja hallitusta riskinotosta tulee niukkeneva luonnonvara. Korkea työllisyysaste, työn tuottavuuden lisääminen, yhä paremmin koulutettu työvoima ja hallittu työperäinen maahanmuutto ovat heikkenevän huoltosuhteen Suomessa keskeisiä tekijöitä talouden dynamiikan säilyttämiselle ja palveluiden turvaamiselle.
Tajunta- ja mediateollisuuden vallan jatkuva kasvaminen on merkinnyt politiikan muuttumista yhä enemmän mediakeskeiseksi. Tämä kehitys tulee jatkumaan, mutta myös muuttamaan muotoaan. Massaviestintä säilyy sen perustana, mutta nousevana trendinä tulee olemaan yksilöllisemmän tiedonvälityksen kasvu.
Kehityksen mahdollistaa uusi tiedonvälitysteknologia internetteineen, digi-TVeen. Tiedonvälityksen avulla voidaan saavuttaa yhä pienemmät väestön erityisryhmät aina yksilöllisiin mieltymyksiin asti. Tiedonvälitys globalisoituu ja lokalisoituu samanaikaisesti.
Tiedon ja tietämisen rinnalla kasvaa tuntemusten ja tunteiden merkitys; kun tietoa on yli äyräiden niin siitä erottuu vain se millä on inhimillisesti katsoen merkitystä. Tiedonvälityksen yksilöllisyyttä lisää viestinnän kehittyminen tulevaisuudessa yhä dialogisemmaksi. Emme vain saa tietoa ja viestejä, vaan tulevaisuudessa tulemme itse yhä enemmän osallistumaan viestien luomiseen ja välittämiseen.
Tulevaisuudessa kansalaisten identiteetit ovat yhä vähemmän monoliittisia ja muodostuvat useammista erilaisista ja toisiaan täydentävistä identiteeteistä. Hyvinvointipolitiikan, tajuntateollistumisen ja globaalistumisen seurauksena myös kansallisvaltioiden mahdollisuudet ohjailla identiteetinmuodostusta (lue: valtiokansalaisten kasvatusta) heikkenevät.
Kehitys vaikuttaa poliittiseen viestintään kahdella tavalla; ensinnäkin vanhojen massajärjestöjen jäsentenväliselle viestinnälle syntyy uusia mahdollisuuksia ikään kuin retrona jos ne sopeutuvat uusiin teknologisiin mahdollisuuksiin, mutta toisaalta jos sopeutuminen ei onnistu tulee poliittinen viestintä olemaan vain poliittisen eliitin viestin välitystä massaviestinnän keinoin ja se jää tuloksiltaan auttamattomasti tehottomaksi.
Me eurooppalaiset globaalissa maailmassa
Globalisaation merkitystä sekä liioitellaan että vähätellään. Monet aikamme ongelmat esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteissa johtuvat aivan muista seikoista kuin talouden globalisoitumisesta. Vähintään yhtä suuri merkitys kuin talouden lisääntyneellä kansainvälistymisellä on esimerkiksi väestörakenteen muutoksella sekä perherakenteiden monimuotoutumisella.
Silti tulevaisuuden kannalta olennaista on huomata, että kasvavat taloudet tulevat olemaan erityisesti Aasian nousevissa talouksissa; Kiinassa ja Intiassa. Niissä pelkästään on neljäkymmentä prosenttia maailman työvoimavaroista.
Sosialidemokraatteina tietenkin olemme iloisia, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys saavuttaa muutkin maanosat kuin rikkaan pohjoisen. Samalla ne asettavat meille paitsi taloudellisen haasteen niin myös ekologisen haasteen. Talouskasvun kääntöpuolena tulee olemaan, jos nämä kasvavat maat eivät ole mukana kansanvälisissä ympäristösopimuksissa, lisääntyvät ympäristökriisit ja kiristyvä kilpailu maailman raaka-ainevaroista.
Historiallisessa tarkastelussa hyvinvointivaltioiden synnylle ja kehitykselle on ollut kolme edellytystä: avoin talous, demokratia ja tasapainoinen väestörakenne. Näitä perusasioita meidän tulee edistää edellä mainituissa maissa.
Poliittiselle toiminnalle globalisaation haaste on kova. Ne poliittiset liikkeet, jotka kykenevät ennakoimaan ja analysoimaan muutoksia jatkuvasti selviävät voittajina. Globalisaation rinnalla korostuu myös kansalaisten tarve säilyttää ja vaalia identiteettiään. Todellisia maailmankansalaisia ovat ne joiden oma minuus on selvä. Puolueen perinteisissä kannattajissa on juuri niitä ryhmiä, jotka kokevat, ja usein aivan oikeutetusti, globalisaation uhkaavan heidän elinpiiriään ja elintasoaan.
Suuriin tulevaisuuden politiikan megatrendeihin ja näin myös haasteisiin kauas tulevaisuuteen tulee kuulumaan ympäristökysymykset. Ilmaston lämpeneminen ja sitä vastaan käytävä taistelu tulee koskettamaan meitä kaikkia.
Energiapolitiikka ja elämäntapapolitiikka tulevat tässä yhteydessä nousemaan poliittisen asialistan kärkeen. Energiatuotannon riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen sekä energiatehokkuuden nostaminen tulevat olemaan keskeisiä poliittisia kysymyksiä meillä, Euroopassa ja koko maailmassa.
Ilmaston muutokseen liittyvän pelottavan näköalan kääntäminen positiiviseen suuntaan ja konkreettiseksi toiminnaksi on haaste SDP:lle ja koko poliittiselle järjestelmällemme. Ilmastomuutoksen torjuntaan tarvittavan uuden teknologian kehittäminen avaa taloudellemme myös uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Kehitys johtaa Suomen monikulttuuristumiseen ja yksilöllistymiseen
Suomessa asuvan väestön monimuotoisuus tulee jo lähitulevaisuudessa lisääntymään. Monikulttuurisuuden hallittu kasvu ja väestöryhmien välisten suhteiden hoitaminen rakentavalla tavalla on muodostanut ja muodostaa erityisesti sosialidemokraateille suuren tulevaisuuden haasteen. Ihmisten turvattomuuden tunne ja epävarmuus tulevaisuudesta ajaa heidät joskus vihanpidon ja kyräilyn tielle.
Sosialidemokraattisen liikkeen yhtenäisyys tässä kysymyksessä on kaikkein olennaisinta. Ihmisoikeudet on turvattava ja samalla pidettävä huolta siitä, että kaikkia väestöryhmiä kohdellaan samalla tavalla heidän taustoistaan riippumatta. Työhön kiinnipääseminen on integraatiopolitiikan tärkein tavoite. Puolueen tulevaisuuden kannalta kannatuksen vakiinnuttaminen maahanmuuttajien parissa on tärkeää, muodostavathan he jo joillakin alueilla huomattavan äänestäjäjoukon.
Uusi identiteettipolitiikka ei kosketa ainoastaan maahanmuuttajia, vaan kysymykset siitä kuka minä olen ja mihin minä kuulun ovat tuttuja myös monelle muulle pienemmälle tai suuremmalle ryhmälle. Vammaispolitiikka, politiikka koskien seksuaalisia vähemmistöjä, eläkeläisryhmien identiteetit nousevat politiikan keskiöön. Työmarkkina-asemaan liittyvien intressien rinnalle syntyy merkittävä joukko muita sitoutumisryhmien, joiden näkemykset vaikuttavat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja jotka pitää ottaa huomioon myös puolueen toiminnassa.
Yhteiskunnan yksilöllistyminen ja hyvinvointivaltion kehitys ovat kulkeneet rintarinnan. Vasta suhteellisen tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjonnut hyvinvointiyhteiskunta on mahdollistanut yksilölliset valinnat laajoille kansanjoukoille. Kyse on eräänlaisesta hyvinvointivaltion paradoksista; sen kehityksen lopputuotos uhkaa sitä itseään.
Hyvinvointivaltio rakennettiin niukkuuden voittamiseksi. Tulevaisuudessa sen tehtävänä on hallita (jakaa) runsautta. Hyvinvointiyhteiskunnat voivat menestyä ja kehittyä vain jos ne ottavat huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet oman rakenteensa puitteissa. Eri sukupolvilla on kovin erilaiset kokemukset hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta. Suurten ikäluokkien jäsenet ovat olleet mukana rakentamassa sitä. Nuoremmat sukupolvet pitävät sitä enemmän tai vähemmän itsestään selvyytenä.
SDP:llä on haaste uudistua
Sosialidemokraattisen puolueen kannatus on ollut maassamme hyvin vakaa aina siitä saakka kun puoluehajaannus 60-luvulla voitettiin. Itse asiassa se on vaihdellut vähiten jos sitä verrataan muiden Euroopan maiden sosialidemokraattisten puolueiden kannatukseen. Jos on suuret tappiot vältetty niin on myös suuret voitot. Maagista kolmenkymmenen prosentin rajaa ei ole saatu rikotuksi.
Syyt tähän ovat moninaiset, mutta ehkä tärkein syistä on se, että nousevien uusien poliittisten sukupolvien äänet ovat menneet 80-luvun alusta saakka vihreälle liikkeelle. Vaikka sosialidemokraatit ensimmäisenä poliittisena liikkeenä nostivat ympäristökysymykset esille ei sitä onnistuttu hyödyntämään poliittisessa kannatuksessa. Turhaan ei ole puhuttu vihreästä liikkeestä sosialidemokraattien nuorisosiipenä. Myös keskustapuolue on onnistunut strategisissa valinnoissaan; maaseudun valtapuolue on kyennyt tunkeutumaan asutuskeskuksiin erityisesti perhepolitiikkansa avulla.
Äänestäjäkunnan liikkuminen tulevaisuuden vaaleissa tulee jatkumaan ja tiukka sitoutuminen jonkun puolueen pitkäaikaiseksi kannattajaksi edelleen vähenemään. Politiikan henkilökeskeisyys tulee lisääntymään. Tämän hetkinen kuilu vahvojen kannattajien paristasadasta tuhannesta potentiaalisten äänestäjien yli miljoonaan tulee edelleen kasvamaan.
Jokaisessa vaaleissa ja jok’ikinen päivä puolueen on yhä uudelleen lunastettava kannatuksensa ja olemassa olon oikeutuksensa. Sosialidemokraateilla on laaja äänestäjäpotentiaali, kyse on siitä miten se saadaan hyödynnetyksi.
Naiset ovat muodostaneet äänestäjäkunnasta enemmistön ja siksikin tasa-arvopolitiikkaan liittyvät kysymykset tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeitä puolueelle. Eläkkeensaaja äänestäjien määrän kasvaessa heidän merkityksensä tietysti korostuu. Samalla eläkkeensaajat alkavat vähitellen äänestyskäyttäytymiseltään muistuttaa muita ikäluokkia; äänestysuskollisuus vähenee ja äänestäjäkunta vaihtaa puoluetta yhä hanakammin.
Siksi strategisesti tärkeää on sovittaa puolueen toiminta todennäköiseen tulevaisuuden kuvaan. Tätä tulevaisuuden haastetta olemme nyt ottamassa, kun pohdimme sitä, millaisen SDP:n haluamme nähdä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen
Päästiin SDP:n jäseneksi
SDP:n puoluehallitus hyväksyi tänään 9.8. meidät puolueen jäsenjärjestöksi. Samalla puoluehallitus totesi, että uusien valtakunnallisten toimintamuotojen etsiminen sekä kokeileminen nuorille aikuisille on merkittävää puolueeen vastikään käynnistyneet uudistusprosessin kannalta. Tämän lisäksi puoluehallitus kannusti Nuorsosialidemokraatteja tähän työhön aktiivisesti.
Eli nyt sitä ollaan puolueosasto ja päästään vaikuttamaan todella puolueen linjoihin. Siitä jo huomenna iltapäivällä on luvassa konkreettista pohdintaa. Puolueen jäsenmäärä tulee heti konkreettisesti lisääntymään ja uskon, että jatkumo tämän suhteen on taattu.
Eli, jos haluat mukaan uuden poliittisen kulttuurin luomiseen ota ihmeessä yhteyttä nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi
Ismo Kainulainen, NUS ry:n puheenjohtaja
LIITTENÄ LEHDISTÖTIEDOTE
NUORSOSIALIDEMOKRAATIT - NUS ry.
TIEDOTE
9.8.2007
Nuorsosialidemokraatit SDP:n jäseneksi
SDP:n puoluehallitus hyväksyi tänään 9.8. kesäkuun alussa perustetun Nuorsosialidemokraatit - NUS -yhdistyksen puolueen jäsenjärjestöksi.
Puoluehallitus totesi, että uusien valtakunnallisten toimintamuotojen etsiminen sekä kokeileminen nuorille aikuisille on merkittävää puolueen vastikään käynnistyneet uudistusprosessin kannalta. Puoluehallitus korosti, että Nuorsosialidemokraatit on perustettu luomaan SDP:hen myös uutta valtakunnallista toimintaa.
Nuorsosialidemokraatit - Nus -yhdistyksen toiminta on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille. Sen tarkoitus on tarjota mielekästä toimintaa niille sosialidemokraateille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. Näin ollen esimerkiksi opiskelun, työskentelyn toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi ulkomaille muuton johdosta, ei tarvitse jatkossa merkitä sitä, että puolueen perusjärjestötoiminnasta jäädään pois.
Yhdistyksen tarkoitus on myös aktivoida uusia toimijoita tuleviin vaaleihin. Valtakunnallisia toimintamalleja kehittävän osaston (korjattu 14.8. painovirhe "valtakunnallinen osasto") tarkoitus on ylittää kunta- ja maakuntarajat poliittisessa toiminnassa. Kuitenkaan yhdistys ei halua pitää puolueen jäseniä poissa kulloisenkin asuinpaikkansa poliittisesta toiminnasta, vaan valtakunnallisen verkoston avulla tarjotaan toiminnan eväitä eri paikkakuntien toimijoille. Yhdistys myös kannustaa nykyisiä ja tulevia jäseniään asettumaan ehdolle asuinpaikkakuntansa vaaleissa sosialidemokraattien listoille.
Perustetun yhdistyksen hallituksen muodostavat Ismo Kainulainen, puheenjohtaja, Tanja Harjuniemi varapuheenjohtaja, Matti Hirvola sihteeri, Reijo Paananen taloudenhoitaja, Vesa Mauriala hallituksen jäsen sekä Mika Häkkinen hallituksen jäsen. Yhdistyksessä on nyt jo toistakymmentä jäsentä ja kiinnostus jäsenyyteen on kasvamaan päin.
Nuorsosialidemokraatit haluavat olla eturintamassa edistämässä SDP:n uudistamista. Uudistamisen pohdintaa on mahdollista seurata huomenna perjantaina 10.8. kello 15.00 alkaen NUS:in blogissa, joka löytyy osoitteesta nuorsosialidemokraatit.blogspot.com
Eli nyt sitä ollaan puolueosasto ja päästään vaikuttamaan todella puolueen linjoihin. Siitä jo huomenna iltapäivällä on luvassa konkreettista pohdintaa. Puolueen jäsenmäärä tulee heti konkreettisesti lisääntymään ja uskon, että jatkumo tämän suhteen on taattu.
Eli, jos haluat mukaan uuden poliittisen kulttuurin luomiseen ota ihmeessä yhteyttä nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi
Ismo Kainulainen, NUS ry:n puheenjohtaja
LIITTENÄ LEHDISTÖTIEDOTE
NUORSOSIALIDEMOKRAATIT - NUS ry.
TIEDOTE
9.8.2007
Nuorsosialidemokraatit SDP:n jäseneksi
SDP:n puoluehallitus hyväksyi tänään 9.8. kesäkuun alussa perustetun Nuorsosialidemokraatit - NUS -yhdistyksen puolueen jäsenjärjestöksi.
Puoluehallitus totesi, että uusien valtakunnallisten toimintamuotojen etsiminen sekä kokeileminen nuorille aikuisille on merkittävää puolueen vastikään käynnistyneet uudistusprosessin kannalta. Puoluehallitus korosti, että Nuorsosialidemokraatit on perustettu luomaan SDP:hen myös uutta valtakunnallista toimintaa.
Nuorsosialidemokraatit - Nus -yhdistyksen toiminta on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille. Sen tarkoitus on tarjota mielekästä toimintaa niille sosialidemokraateille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. Näin ollen esimerkiksi opiskelun, työskentelyn toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi ulkomaille muuton johdosta, ei tarvitse jatkossa merkitä sitä, että puolueen perusjärjestötoiminnasta jäädään pois.
Yhdistyksen tarkoitus on myös aktivoida uusia toimijoita tuleviin vaaleihin. Valtakunnallisia toimintamalleja kehittävän osaston (korjattu 14.8. painovirhe "valtakunnallinen osasto") tarkoitus on ylittää kunta- ja maakuntarajat poliittisessa toiminnassa. Kuitenkaan yhdistys ei halua pitää puolueen jäseniä poissa kulloisenkin asuinpaikkansa poliittisesta toiminnasta, vaan valtakunnallisen verkoston avulla tarjotaan toiminnan eväitä eri paikkakuntien toimijoille. Yhdistys myös kannustaa nykyisiä ja tulevia jäseniään asettumaan ehdolle asuinpaikkakuntansa vaaleissa sosialidemokraattien listoille.
Perustetun yhdistyksen hallituksen muodostavat Ismo Kainulainen, puheenjohtaja, Tanja Harjuniemi varapuheenjohtaja, Matti Hirvola sihteeri, Reijo Paananen taloudenhoitaja, Vesa Mauriala hallituksen jäsen sekä Mika Häkkinen hallituksen jäsen. Yhdistyksessä on nyt jo toistakymmentä jäsentä ja kiinnostus jäsenyyteen on kasvamaan päin.
Nuorsosialidemokraatit haluavat olla eturintamassa edistämässä SDP:n uudistamista. Uudistamisen pohdintaa on mahdollista seurata huomenna perjantaina 10.8. kello 15.00 alkaen NUS:in blogissa, joka löytyy osoitteesta nuorsosialidemokraatit.blogspot.com
keskiviikko 8. elokuuta 2007
Komenttia
Kesä on pian ohitse. Huomisaamulla torstaina SDP:n puoluehallituksen olisi tarkoitus käsitellä meidän puolueosaston jäsenhakemusta. Sellainen hytinä on ilmassa, että hakemus hyväksytään. Sitten pääsemme kunnolla vauhtiin. Pyritään saattamaan tieto asiasta tänne niin pian kuin on vain mahdollista.
Tämän viikon perjantaina on tarkoitus kokeilla myös avointa kokoustamista. Osa porukasta on fyysisesti kasassa ja muutamat, ketkä eivät meistä pääse laittavat ajatuksia ja kommentteja blogiin. Sitten niitä on tarkoitus porukalla kommentoida. Niistä jalostetaan sitten myöhemmin yhdistyksen viralliset linjaukset. Tai enpäs vielä tiedä, mitä keskustelussa tulee esiin. Voihan siitä tulla isonkin porukan keskustelu, ei lainkaan huono idea.
Tuo yllä mainittu on sitä avointa toimintakulttuuria, jota tässä nyt pyritään harjoittelemaan. Siksihän tässä ollaan osaksi olemassa. Mihin tässä vielä päädytäänkin on sitten vielä täysin avointa. Kaikenlaisia ideoita otetaan vastaan.
Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja
Tämän viikon perjantaina on tarkoitus kokeilla myös avointa kokoustamista. Osa porukasta on fyysisesti kasassa ja muutamat, ketkä eivät meistä pääse laittavat ajatuksia ja kommentteja blogiin. Sitten niitä on tarkoitus porukalla kommentoida. Niistä jalostetaan sitten myöhemmin yhdistyksen viralliset linjaukset. Tai enpäs vielä tiedä, mitä keskustelussa tulee esiin. Voihan siitä tulla isonkin porukan keskustelu, ei lainkaan huono idea.
Tuo yllä mainittu on sitä avointa toimintakulttuuria, jota tässä nyt pyritään harjoittelemaan. Siksihän tässä ollaan osaksi olemassa. Mihin tässä vielä päädytäänkin on sitten vielä täysin avointa. Kaikenlaisia ideoita otetaan vastaan.
Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja
Seiska
Olipa virkistävä kokemus, tiettyyn pisteeseen saakka. Reilu viikko Siamin lahden Tao-saarella antoi kovin erilaisen perspektiivin Bangkokin hälyisen hyörinän jälkeen. Miljoonakaupunki Bangkokissa jatkuva meno ja sen mukainen meteli on luonnollista. Edes sisätiloissa ei voi lepuuttaa korviaan ja keskittyä johonkin, sillä ostoskeskuksissa ja ravintoloissa on kahta kovempi kilpailu huomiostasi. Sinua houkutellaan musiikilla ja muilla äänekkäillä soidinmenoilla joka puolelta niin, että kaikki puuroutuu yhdeksi massaksi.
Kilpikonnasaarella (sitä tao näet tarkoittaa) on kuitenkin vielä mahdollisuus kokea lähes alkuperäinen luonto ja ennen kaikkea rauhallinen ilmapiiri. Saaren itäpuolelle johtaa vain sateen piiskaama tie, jota minä en uskaltautuisi ajamaan, vaikka liikenne muutettaisiin meikäläisittäin oikeakätiseksi. Ja sen jälkeen ei oikeastaan olekaan mitään. Paitsi pienehköjä bungalow-ryteikköjä, joihin pääosin eksyy sukeltamisesta pitäviä turisteja. Snorklaamalla näkee paljon, mutta valtaosa tuli harrastamaan laitesukellusta joko konkareina tai muutaman päivän kurssille osallistuvana. (Sellaiselle minäkin ilmoittauduin, vaan haaveeksi jäi, koska ei ollut lääkärin todistusta siitä, ettei vähäinen verenpaineeni haittaisi moista huvia.)
Rauhaa korosti se, ettei kännykkäyhteys toiminut tuossa osassa saarta. Niinpä minäkin kokeilin reilun viikon ulkomaailmasta eristettyä elämää! Tämä oli siis se virkistävä kokemus. Paitsi että fuskasin vähän ja livahdin pari kertaa läntiselle turistipyydykselle, jossa kännykkäkin toimi. Eihän sitä sentään ekstremeäkään jaksa liian kauaa kerrallaan :)
Paikalliset yrittäjät yrittävät parhaansa mukaan suojella herkkiä sukellusvesiä upeine koralliriuttoineen. Siksi harmittikin kaiken maailman turistit, jotka surutta seisoivat koralleilla, jotta kaveri saa paremman kuvan kotona näyteltäväksi. Kyllä siinä suomalainen jotenkin tunsi nokkapystyistä ylemmyyttä, kun oli sentään lukenut ja ymmärtänyt ohjeet, joissa kehotettiin jättämään korallit rauhaan ja muidenkin katseltaviksi.
Eikä vain veden alla, vaan myös maalla jatkui saminen ärsyttävä piittaamattomuus. Bungalowiimme pääsi oikaisemaan, kun vain jaksoi puuskuttaa ylös jyrkkää rinnettä (suosittelen teholiikuntana muutaman kerran päivässä). Joku pölvästi oli nähnyt tarpeelliseksi jättää aikakauslehden kiven päälle kyseisen oikopolun varteen, liekö pitänyt lukuhetkiä siinä levähtäessään. Myönnän ohittaneeni tuon sateenpieksämän lehden ensimmäisenä päivänä ylenkatseella, mutta toisena päivänä jokin siinä pisti silmääni. Roska päivässä -liike sai taas uutta puhtia, kun siirsin mediatuotteen sille parempaan paikkaan roskakorissa. Jotta terveiset Seiska-lehden toimitukselle; työnne jäljet näkyvät kaukoidässä saakka.
Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jäsen
Kilpikonnasaarella (sitä tao näet tarkoittaa) on kuitenkin vielä mahdollisuus kokea lähes alkuperäinen luonto ja ennen kaikkea rauhallinen ilmapiiri. Saaren itäpuolelle johtaa vain sateen piiskaama tie, jota minä en uskaltautuisi ajamaan, vaikka liikenne muutettaisiin meikäläisittäin oikeakätiseksi. Ja sen jälkeen ei oikeastaan olekaan mitään. Paitsi pienehköjä bungalow-ryteikköjä, joihin pääosin eksyy sukeltamisesta pitäviä turisteja. Snorklaamalla näkee paljon, mutta valtaosa tuli harrastamaan laitesukellusta joko konkareina tai muutaman päivän kurssille osallistuvana. (Sellaiselle minäkin ilmoittauduin, vaan haaveeksi jäi, koska ei ollut lääkärin todistusta siitä, ettei vähäinen verenpaineeni haittaisi moista huvia.)
Rauhaa korosti se, ettei kännykkäyhteys toiminut tuossa osassa saarta. Niinpä minäkin kokeilin reilun viikon ulkomaailmasta eristettyä elämää! Tämä oli siis se virkistävä kokemus. Paitsi että fuskasin vähän ja livahdin pari kertaa läntiselle turistipyydykselle, jossa kännykkäkin toimi. Eihän sitä sentään ekstremeäkään jaksa liian kauaa kerrallaan :)
Paikalliset yrittäjät yrittävät parhaansa mukaan suojella herkkiä sukellusvesiä upeine koralliriuttoineen. Siksi harmittikin kaiken maailman turistit, jotka surutta seisoivat koralleilla, jotta kaveri saa paremman kuvan kotona näyteltäväksi. Kyllä siinä suomalainen jotenkin tunsi nokkapystyistä ylemmyyttä, kun oli sentään lukenut ja ymmärtänyt ohjeet, joissa kehotettiin jättämään korallit rauhaan ja muidenkin katseltaviksi.
Eikä vain veden alla, vaan myös maalla jatkui saminen ärsyttävä piittaamattomuus. Bungalowiimme pääsi oikaisemaan, kun vain jaksoi puuskuttaa ylös jyrkkää rinnettä (suosittelen teholiikuntana muutaman kerran päivässä). Joku pölvästi oli nähnyt tarpeelliseksi jättää aikakauslehden kiven päälle kyseisen oikopolun varteen, liekö pitänyt lukuhetkiä siinä levähtäessään. Myönnän ohittaneeni tuon sateenpieksämän lehden ensimmäisenä päivänä ylenkatseella, mutta toisena päivänä jokin siinä pisti silmääni. Roska päivässä -liike sai taas uutta puhtia, kun siirsin mediatuotteen sille parempaan paikkaan roskakorissa. Jotta terveiset Seiska-lehden toimitukselle; työnne jäljet näkyvät kaukoidässä saakka.
Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jäsen
keskiviikko 1. elokuuta 2007
Uudistumista vaikka vain uudistumisen vuoksi
”Löysinpäs sen!”, hihkaisin nähdessäni Maltalla, Slieman rantapromenaadilla kyltin ”Labour Party Club”. Poikkesimme sisään hieman ujostellen ja baarimikko pyysi vanhemman herrasmiehen kättelemään vieraat. Kyseessä oli Maltan työväenpuolueen Slieman osaston klubi, jossa miesjoukko pelasi korttia. Tilasimme oluet ja meidät ohjattiin hienosti parvekkeelle pois tupakan savusta. No, minun teki kyllä mieli jututtaa kortinpelaajia mieluummin kuin ihailla maisemia. Rohkaistuimme ja menimme baaritiskille tilaamaan uudet oluet juttuseuraa saadaksemme.
Eräs nelissäkymmenissä oleva mies aloittikin sitten keskustelun ja kyselin häneltä hieman klubista: ”Onko myös ammattiosastoilla samanlaisia klubeja?” ”Ei missään nimessä”, vastasi mies, ”ammattiosastothan on tarkoitettu kaikille”. Sain myös kuulla, että konservatiivit ovat hallinneet maata pitkään, ja että työväenpuolue on valmistautumassa huolella seuraaviin vaaleihin. Emme oikein saaneet politiikasta jutun juurta, mutta mies oli kovin kiinnostunut Suomen vihreästä kesästä.
Siitä juontuikin mieleeni meidän nuorsosialidemokraattien tavoite uudistaa poliittista toimintakulttuuria. Vaikka maltalaisen klubin ikärakenne muistuttikin huolestuttavasti meidän vastaavaa, jotain raikasta siinä kuitenkin oli ja jotain ajateltavaa se minulle antoi. Klubi sijaitsi Slieman turistikeskuksen parhaimmalla paikalla ja parvekkeelta liehui ylpeästi puolueen punainen lippu. Minulla syntyi mielleyhtymä siitä, että voimme ylpeästi iloita vahvoista perinteistämme, jos ja kun siihen liittyy jatkuva intohimo uudistua ja uudistaa.
*** ***
Vaikka minulla itselläni on voimakas halu uudistua ja uudistaa, en voi tehdä sitä kenenkään puolesta. Pyörää ei voi keksiä valmiiksi, vaan jokainen keksii sen aina uudestaan ja joka kerta uudella tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että kun minäkin nuorsosialidemokraateissa yritän saada uusia ja nuoria mukaan, minun on turha yrittää tarjota kenellekään valmista pakettia, vaan toimintakenttä, jonka jokainen itse määrittää.
Olen kokenut, että on olemassa tietynlainen olettamus, jonka mukaan puolueessa on mahdollista toimia ja josta ei ole suotavaa poiketa. Olen jopa kokenut, että joku yrittää olla minun puolestani jotain mieltä. Tämä perinne on mielestäni uudistettava. Minulle puoluetoiminta ei ole bulkkituotantoa, vaan jokainen räätälöi itselleen parhaan ja sopivimman tavan olla mukana, omilla ehdoillaan ja sitä ei sovi kenenkään moittivan. Tätä vapautta haen nuorsosialidemokraateista.
Ja joskus on mielestäni uudistettava vain sen takia, että niin vain pitää tehdä. Vai mitä mieltä sinä olet uudistumisesta? Anna kommenttisi!
Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja
Eräs nelissäkymmenissä oleva mies aloittikin sitten keskustelun ja kyselin häneltä hieman klubista: ”Onko myös ammattiosastoilla samanlaisia klubeja?” ”Ei missään nimessä”, vastasi mies, ”ammattiosastothan on tarkoitettu kaikille”. Sain myös kuulla, että konservatiivit ovat hallinneet maata pitkään, ja että työväenpuolue on valmistautumassa huolella seuraaviin vaaleihin. Emme oikein saaneet politiikasta jutun juurta, mutta mies oli kovin kiinnostunut Suomen vihreästä kesästä.
Siitä juontuikin mieleeni meidän nuorsosialidemokraattien tavoite uudistaa poliittista toimintakulttuuria. Vaikka maltalaisen klubin ikärakenne muistuttikin huolestuttavasti meidän vastaavaa, jotain raikasta siinä kuitenkin oli ja jotain ajateltavaa se minulle antoi. Klubi sijaitsi Slieman turistikeskuksen parhaimmalla paikalla ja parvekkeelta liehui ylpeästi puolueen punainen lippu. Minulla syntyi mielleyhtymä siitä, että voimme ylpeästi iloita vahvoista perinteistämme, jos ja kun siihen liittyy jatkuva intohimo uudistua ja uudistaa.
*** ***
Vaikka minulla itselläni on voimakas halu uudistua ja uudistaa, en voi tehdä sitä kenenkään puolesta. Pyörää ei voi keksiä valmiiksi, vaan jokainen keksii sen aina uudestaan ja joka kerta uudella tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että kun minäkin nuorsosialidemokraateissa yritän saada uusia ja nuoria mukaan, minun on turha yrittää tarjota kenellekään valmista pakettia, vaan toimintakenttä, jonka jokainen itse määrittää.
Olen kokenut, että on olemassa tietynlainen olettamus, jonka mukaan puolueessa on mahdollista toimia ja josta ei ole suotavaa poiketa. Olen jopa kokenut, että joku yrittää olla minun puolestani jotain mieltä. Tämä perinne on mielestäni uudistettava. Minulle puoluetoiminta ei ole bulkkituotantoa, vaan jokainen räätälöi itselleen parhaan ja sopivimman tavan olla mukana, omilla ehdoillaan ja sitä ei sovi kenenkään moittivan. Tätä vapautta haen nuorsosialidemokraateista.
Ja joskus on mielestäni uudistettava vain sen takia, että niin vain pitää tehdä. Vai mitä mieltä sinä olet uudistumisesta? Anna kommenttisi!
Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)