No niin, pienten virtaongelmien jälkeen on saatu avattua tämä blogipalaveri, jossa Nus pohtii SDP:n tulevaisuutta. Tämä palaveri on avoin kaikille ja tarkoitus on, että kommenttikohdassa heiltellään mielipiteitä. Nus hyväksyi myös neljä uutta jäsentä tässä istunnossa. Blogiin on myös tullut muutama uusi teksti, jossa on asiaa nettisivuista sekä myöskin uudesta lehtiajatuksesta.
Katotaanpas nyt miten tää toimii. Alla on kysymyksiä ja ajatuksia, joita on heitetty ilmaan Nussin kesäpäivillä ja niitä on työstetty hieman keskustelua varten.
Ismo Kainulainen, NUS:ryn puheenjohtaja
HAHMOTELMIA PUOLUEEN TOIMINNAN UUDISTAMISESTA
PUOLUEKOKOUKSESSA 2008
Yleistä
SDP:ssä vallitsee tällä hetkellä hyvin yksimielinen näkemys siitä, että puolueen on uudistuttava toiminnallisesti ja myös poliittisesti. Oppositiokausi tarjoaa uudistustyölle mahdollisuuden, jota hallitusvastuussa ei samalla tavoin ole: on enemmän aikaa ja myös pakko miettiä sitä, miten toimintaa kehitetään ja kuinka vaaleissa menestytään entistä paremmin.
Puoluehallitus on päättänyt, että järjestötoiminnanuudistamiseksi laaditaan kehittämishanke ja sitä johtamaan puoluesihteerin vetämä työryhmä, johon kutsutaan myös NUS ry:n puheenjohtaja. Siksi on tärkeää, että Nuorsosialidemokraatit – NUS ry:n piirissä pohditaan sitä, miten puoluetoimintaa pitäisi uudistaa ja tehdään keskustelun perusteella asiaa koskevat aloitteet tulevalle puoluekokoukselle vuoden 2007 loppuun mennessä.
SDP:n tämän hetken suurimpana toiminnallisena ongelmana on, että toiminta on liiaksi institutionalisoitunut - hallinnoidaan liikaa ja ollaan kansanliike liian vähän. Puolueen toiminta on moniin suomalaispuolueisiin nähden erittäin demokraattista: puoluekokouksen päätöksiä noudatetaan.
Silti tulee vakavasti pohtia sitä, kuinka koko SDP:n toimintaa tulisi kehittää yksittäisen puolueen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Peräänkuulutettua "iloa, intohimoa ja itseluottamusta" ei saada lisää, elleivät puolueen jäsenet itse tee puoluetta eläväksi.
Keskeisenä haasteena on puolueen kansanliikeluonteen vahvistaminen, johon liittyviä ongelmia ovat:
- nykysuomalaisen näkökulmasta liian hierarkinen ja kankea päätöksentekorakenne
- vääristynyt ikärakenne
- etääntyminen kansalaisyhteiskunnasta
- etääntyminen tiedeyhteisöstä
Avoimuus ja osallistavuus uudistumisen tavoitteena
2.1. Päätöksentekojärjestelmän avaaminen
- puoluekokousten tulisi olla nykyistä selvästi suurempia, niihin osallistuminen osastokohtaiseksi
- puoluekokouskausien muuttaminen kaksivuotisiksi, edeltäen kunnallis- ja eduskuntavaaleja
- puoluevaltuuston roolin vahvistaminen: nykyistä suurempi osa ohjelmatyöstä valtuustolle
- piirikokoukset jäsenistölle avoimia kokouksia
- jäsenkyselyt vähintään kerran vuodessa ja niissä olevien asioiden käsittely piirikokouksissa
2.2. Lisää yhteisöllisyyttä
- maakuntajuhlaperinne elvytettävä kaikissa piirijärjestöissä
- avoimet piirikokoukset (ks. 2.1.)
2.3. Johtavaksi nettipuolueeksi
- kaikkien keskeisten sd-toimijoiden luotava yhteinen portaali, johon satsataan huomattavasti nykyistä enemmän resursseja
- aidon jäsenverkon luominen rekisteriuudistuksen yhteydessä
2.4. Puoluetoimiston keskityttävä ydintoimintoihin
- resurssit kohdennettava niihin asioihin, jotka ovat valtakunnallisen puoluetoimiston ydinosaamista: järjestötoimintaan laajasti ymmärrettynä, politiikan sisältöjen tuottamiseen ja vaalityöhön
- niiden toimintojen osalta, joissa paras osaaminen on toimiston ulkopuolella, on tämä osaaminen ostettava ulkoa
2.5. Erilaisuutta yhdistystoimintaan – moniarvoisuutta SDP:hen
- uusien erilaisten yhdistysten perustamiseen tulee vahvasti kannustaa ja teemayhdistysten (NUS:in lisäksi mm. Villiruusu, Pinkkiruusu, Koulutusalan Sos. dem. yhdistys yms. yms.) resurssit pitäisi turvata ja niiden toimintaa tukea
2.6. Nuoret ja opiskelijat myös SDP:n jäseniksi
- tällä hetkellä Sos. dem. Nuorten jäsenistä on vain n. joka toinen myös SDP:n jäsen. Luontevaa olisi, että nuoriso- ja opiskelijajärjestöt uudistaisivat sääntöjään tältä osin
2.7. Ikkunat auki tiedemaailmaan ja kansalaisyhteiskuntaan
- SDP:lle on luotava vakituinen kansalaisjärjestöfoorumi ja sen ylläpitämisestä yksi puolueen keskustoimiston ydintehtävistä
- Sorsa-Säätiöstä on kehitettävä elinvoimainen linkki SDP:n ja tiedemaailman välille
2.8. Työryhmätoiminnan uudistaminen
- puolueen työryhmätyötä tulee merkittävästi avata jäsenistölle. Uudella puoluekokouskaudella puoluehallituksen tulee päättää, mitkä työryhmät ovat jäsenistölle avoimia
- niidenkin työryhmien, jotka eivät ole jäsenistölle avoimia, tulee järjestää vähintään yksi jäsenistölle avoin seminaari vuodessa
2.9. Koulutuksen resursseja vahvistettava
- puolueen koulutustoiminnan brändäämistä on jatkettava. Keskeisiä kohderyhmiä ovat nuoret (Tulevaisuuskoulu ja TulevaisuusAkatemia), järjestöaktiivit (JärjestöAkatemia) ja kunnallistoimijat (tälle kohderyhmälle tarkoitettu koulutusputki puuttuu)
- TSL:n aluetoiminnan tulee tukea tiiviimmin puolueen alueellista koulutusta
2.10. Ulkoisen ilmeen uudistaminen
- puolueen ulkoisen ilmeen uudistaminen toteutettiin vuonna 2002. Nyt olisi aika sen "freesaamiseen", erityisesti lämpimän tunnuksemme, ruusun, käyttömahdollisuuksien parantamiseksi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
32 kommenttia:
Pitkä rimpsu on pohdittavaa, minusta on hyvä tuo piirikokousten avaaminen kaikille puolueen jäsenille. Nythän ne ovat varsin suppeita, eikä oikein kunnon poliittista debattia tahdo syntyä.
Minusta myöskin niihin kokouksiin pitäisi saada jotain päätöksentekoa.
Minusta kannattaisi kylläkin miettiä, voisivatko puoluokokouksetkin olla avoimia kaikille puolueen maksaville jäsenille.
Ehkäpä jäsenvaaleja voisi jotenkin harkita lisättävän.
Puolueessahan myös kannattajajäsenyys tarjolla. Pitäisikös SDP:ssä ottaa mallia Labourin jutuista, jossa myös rekistöröityneille kannattajille tarjotaan palveluija.
En kylläkään tiedä kuka Suomessa ryhtyisi kannattajajäseneksi ja maksaisi siitä.
Mitäs hyötyä sitten olisi puolueen jäsenyydestä, jos tuollainen kannattajuus olisi mahdollista ja sillä saisi kaikki edut??
Minusta tärkeintä olisi saada heti seuraavaan puoluekokoukseen sääntömuutos jolla kaikista puolueen jäsenistä tehtäisiin maksavia jäseniä.
2.5. kohta on minusta tärkeä. Nyt on vain puhuttu asiasta, mutta niillä ei ole riittävästi resursseja tulla esiin.
Tavoite voisi olla, että joka sektorilla olisi vapaamuotoisia politiikan tekopaikkoja.
Minusta niihin voisi tulla myös muutkin kuin SDP:n jäsenet.
Matti Hirvola, NUSSIN jäsen
Pete on varsin oikeassa tuossa asiassa. Mitenkäs se tehtäisiin?
Voisikos koko puolueen koulutustoiminnan siirtää Työväen sivistysliiton alle? Siellähän on paljon porukkaa ja on puoluetta läheällä oleva sivistysliitto.
Ehkäpä myös muita tahoja, kuten työväenakatemiaa pitäisi käyttää enemmän.
Mitähän se TSL ylipäänsä tekee, minulle on jäänyt varsin avoimeksi, vaikka olen ollut mukana pitkään??
Tuosta listasta puuttuu kokonaan tavallisten puolueosastojen uudistaminen. Aluksi niiden pitäisi miettiä miksi ne ovat olemassa. Kaikki eivät voi olla tämän nussin kaltaisia, vaan me tarvitsemme myös ihan tavallisia kunnallispolitiikkaan keskittyviäkin puolueosastoja.
Miten Nussilaiset meinaavat saada toteutettua nuo tavoitteet?
Eiköhän näistä tehdä puoluekokousaloitteita, kunhan näitä nyt tässä jauhetaan.
Sitten vaan puoluekokoukseen viemään asioita lävitse.
Ei hassumpaa pohdintaa. Monista asioista samaa mieltä. Aikakauslehti tarvittaisiin, jonkinlainen "centre-left-Economist" -tyyppinen kerran kuussa tms. ilmestyvä julkaisu.
Ruotsissa oikeistovoimat julkaisevat oheista materiaalia:
http://www.magasinetneo.se/
Jotain tällaista pitäisi, hieman toisesta vinkkelistä, olla Suomessakin.
Avoimuus on uudistumisen avain. Kun ajan myötä suhteellisen suljetuksi muodostunutta puolueorganisaatiota ja jämähtänyttä toimintakulttuuria avataan, niin siitä se lähtee. Ihmiset lähtee mukaan sinne missä on draivia. Mitä monimuotoisempaa toimintaa sen parempi.
70-luvulla puolueen työryhmiin tuli värikästä mutta pätevää porukkaa, jonka tuloksena oli todellista vaikuttamista kaikilla yhteiskunnan alueilla. Kun jotain ryhdyttiin politiikassa pohtimaan, SDP:llä oli lyödä pöytään valmiiksi kirjoitettu ehdotus asiasta. Jokainen tietää, että asioihin vaikutetaan parhaiten juuri näin ja tähän pitää pyrkiä nytkin. Ei uutta kriittistä ajattelua synny ilman avoimuutta.
Lisäksi on todettava, että merkittävä osa näistä uudistuksista on puoluejohdon käsissä. Esimerkiksi työryhmien toimintaa voidaan muuttaa heti. Puoluehallitus antaa vuoden aikaa miettiä, mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja katsotaan mitä siitä syntyy. Mukaan pyydetään puolueen jäseniä, kansalaisjärjestöjen ja tiedeyhteisön edustajia. Järjestetään julkisia seminaareja, joissa kuka tahansa voi sanoa haluamansa jne. Sitten katotaan mitä siitä syntyy.
Ei muuta kuin toimintakulttuuria uudistamaan!
Tuo nykyinen puolueen työryhmähomma on aika kaksijakoinen ja tosiaan vaatisi uudistamista. Meillä on ilmeisesti n. 30 työryhmää, joissa on satoja asiantuntijoita melkein jokaiselta elämän alalta. Minusta ei ole oikein eikä kohtuullista, että työryhmät ovat näin Helsinki-vetoisia.
Ajatus avoimista työryhmistä on todella hyvä, tosin sitten pitää miettiä, miten niihin tultaisiin mukaan - itse pitäisin parhaana mallina sitä, että jäsenet voisivat vapaasti ilmoittautua eri työryhmiin.
Esan ajatus julkaisusta on minusta kannatettava, mutta sitten pitää funtsia sitä, millainen malli on parhaiten nykyaikaan sopiva ja sellainen, jonka tekemiseen riittää resursseja.
Minusta akateemisen aikakauskirjan (tyyliin 2 krt vuodessa) julkaisuvastuuta voisi hyvin miettiä Sorsa-säätiölle. Mallia voisi hakea esim. Ulkopolitiikka-lehdestä tai vaikka Historiallisesta aikakauskirjasta?
Sen sijaan jäsenlehtipuolessa keskittyisin ennemmin netin kehittämiseen ja sellaisn portaalin rakentamiseen, johon saataisiin yhdessä Demarin tms. kanssa riittävä kirjallinen osio.
Vesa Mauriala
minusta työryhmien avoimuus tarkoittaa erityisesti sitä, että ollaan vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa eikä yritetä pikku porukalla pelastaa koko maailmaa.
Jos jotkut työryhmän jäsenet haluavat toimia siten, etteivät nimet ole julkisuudessa, niin sitä täytyy kunnioittaa.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että työryhmältä edellytetään tuloksia ja julkista keskustelua. Tavallisten jäsenten pitää myös tietää, kehen olla yhteydessä, jos haluaa johonkin asiaan vaikuttaa. Työryhmien pj ja sihteeri ja ryhmän toiminta-ajatus nettiin.
Ryhmät voivat minusta olla itseään täydentäviä.
Lisäksi kunkin ryhmän puheenjohtajan täytyy olla aloitteellinen ja viedä asiota eteenpäin. Nyt jotkut työryhmät eivät kokoonnu oikein koskaan.
Jollei homma onnistu, niin vaihdetaan puheenjohtajaa. Tästä on puoluehallitus vastuussa. Niiden allahan työryhmät toimivat.
Voisimme miettiä mitkä työryhmät olisivat juuri nyt ne tärkeimmät ja antaa niille riittävän avoimen ja selkeän tehtävänasettelun. Mitä pirua me 30 poppoolla tehdään. Valitaan keskeiset teemat ja sitten paukut niihin.
Temaattisia kokonaisuuksia voisivat olla esimerkiksi ympäristö, sosiaaliturvauudistus, työelämä.
Mietin tässä näitä lehtiasioita myös ei-aktiivin/ei-vielä jäsenen näkökulmasta. Tarvetta saattaisi olla Kodin Kuvalehti tyyppiselle-julkaisulle pari kertaa vuodessa. Poliittista/yhteiskunnallista asiaa vankasti ja osittain vähän kevyemmin ja kansantajuisesti. Tiedän, että on rahallisesti arvokasta, mutta kyllä työväenliikkeessä on lehtiä/julkaisuja, joiden ilmestymista voisi miettiä ja kokeilla välillä jotain muutakin. Tämä ajatus ei ole siis vastaan tieteellisiä julkaisuja, kannan vain huolta jäsenkehityksestä. Suurin osa tulevista uusista jäsenistä kaipaa kansantajuista ja mielenkiintoista viestiä/julkaisua. Trendikäs ulkoasukaan ei taitaisi haitata..
T. Sirpa Eronen
Minusta esitetyt ajatukset on huolella pohdittuja ja niissä on vinha perä. Keskeistä on herättää jälleen intohimo osallistua ja
järjestää paikallista poliittista toimintaa (joka voi tarkoittaa myös
vaikutuskanavamme avaamista lähialueen asukkaille heille tärkeissä projekteissa).
Piiritoiminnan resurssit palkattujen työntekijöiden osalta ovat minimissään ja siksi tarvitaankin todellisia vahvistuksia. Työväen
Sivistysliiton kytkeminen jälleen perustoimintaan on avain, jolla aukeaa monta lukkoa. Naiset ja nuoret keskeisinä erityisryhminä tuovat suuren potentiaalin, kun pidetään mielessä yhteiset tavoitteet ja toimitaan
toisiamme tukien.
Nämä ovat rakenteellisia toimia, mutta tarpeellisia jatkuvuuden
turvaamiseksi. Ettei toiminta jää huitaisuiksi ilmaan, vaan se tuottaa tuloksia, jotka vahvistavat luottamusta siihen, että olemme ihmisen
asialla, emmekä koneiston puolella tai kylmän markkinatalouden
kuuliaisia perässähiihtäjiä.
Työväentalohenki on herätettävissä kahdessa mielessä. Jakamalla
ihmisille sopivia tehtäviä, jotka eivät rasita liikaa, mutta jotka
tekemällä auttaa oikeasti asioiden edistämistä. Toiseksi on annettava
mahdollisuus tulla "työväentalolle" silloin, kun itsellä on siihen
aikaa. Siis virtuaalitalot aktiiviseen käyttöön ja niissä
tapahtuville keskusteluille riittävästi aikaa halukkaiden osallistua.
Tässäpä ensimmäisiä kannustavia ajatuksiani Thaimaan lämmöstä.
Mukavaa, että voin osallistua kokoontumiseen näinkin kaukaa, vaikken nokitusten teitä nyt nähnytkään. Olkoon tämä esimerkki siitä, että emme vain puhu uusien osallistumiskeinojen käyttämisestä, vaan
käytämme niitä!
Reijo Paananen, NUS:n hallituksen jäsen
Sirpa puhuu asiaa. Tollasen hienon tieteellisen väännön lisäks on oltava myös ns kansantajuisempaa läppää. Maurialan teksti oli melko raskassoutuista eikä noi Häkkisenkään löpinät ihan proosaa ollu. Keep it simple stupid ;)
Tätä tämmöistä nettipohdintaa pitää ryhtyä harrastamaan täällä lisää, olisikos se joka toinen viikko?
Eli pitää vaan sopia aika ja tää alusta toimii ihan kivasti. Sovitaan aina aika sekä joku sitten tekee pohjatekstiä. Niistä voidaan sitten vaikka tehdä kannarit julkisuuteen.
Muutoinkin tää näyttää pelaavan. Reijo laittoi Thaimaasta viestiä ja mikäli Mika on se mika, joksi luulen, niin viestiä on sitten tullut myös Ruotsista. Ainakin semmoista puhetta oli. Muutoinkin täällä on paljon hyvia ajatuksia. Eikun vaan jatketaan keskustelua, mie joudun kohta poistumaan koneelta.
Mika kiittää ja kuittaa ja on juuri se mika, joksi mikaa luultiin ja sanoo vielä, että tällaisen keskustelun hoitamiseksi on olemassa keskustelufoorumipaketteja. Eli jos tällaista halutaan järjestää enemmänkin, niin meidän pitää ehkä sittenkin laittaa tuleville nettisivuille vähän blogia joustavampi ratkaisu.
Hei, tämähän toimii!
Linkki tiedemaailman ja kansalaisjärjestökentän välillä vaatii todellakin vahvistamista. Puolueen pitäisi tiivistää yhteyksiään korkeakoulumaailmaan tekemällä säännöllistä yhteistyötä koulutuksen järjestäjien kanssa. Kiinnostus SDP:tä ja sosialidemokraattista politiikkaa kohtaan on ainakin oman kokemukseni mukaan suurta esimerkiksi opiskelijoiden parissa, mutta tarttumapintoja ei tahdo löytyä tarpeeksi. Puolueen kannattaisi tarjota aktiivisesti asiantuntemustaan esimerkiksi vierailevien luennoitsijoiden muodossa maan yhteiskuntatieteiden laitokselle ja tehdä näistä tilaisuuksista opiskelijoiden ja opettajakunnan parissa mahdollisimman interaktiivisia. Säännölliset puolueen ja järjestöjen yhteiset kansalaisjärjestöfoorumit loisivat samalla tavalla avoimia matalan kynnyksen foorumeja keskustelulle politiikan suunnasta.
Matti Hirvola, NUS ry:n sihteeri
Olen matin kanssa täysin samaa mieltä. Jollei vuori tule meidän luokse, mennään me vuoren luokse. Opiskelijoilla ja tiedekunnilla olisi varmasti kiinnostusta saada kuulla poliitikkojen ajatuksia ja näkemyksiä. Tällainen toiminta on vielä helppoa ja edullista järjestää.
Minä ihastuin tuohon kannattajajäsenyys -asiaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että jäsensitoutumisen aika on ohi ja on siirrytty järjestösurffaukseen. Itse ymmärrän sen niin, että ihmiset ovat kyllä kiinnostuneita järjestötoiminnasta, ovat valmiita tulemaan mukaan ja haluavat vaikuttaa, mutta järjestön kanssa ei haluta "naimisiin". Ollaan mukana niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja sitten siirrytään seuraavaan juttuun.
Lähtökohtaisesti monet suhtautuvat SDP:hen myönteisesti, mutta varsinainen jäsenyys on leimakirves. Jäsenyys saattaa jopa vaikeuttaa liikkumista työelämässä.
Tällainen kannattajajäsenyys edellyttäisi kyllä sitä, että puolueen jäsenyyden sisältöä kehitettäisiin. Mitä puolueen jäsenyys oikein merkitsee ja mitä hyötyä siitä on?
Tämä olisi hyvin vapauttava tapa osallistua ja vaikuttaa.
Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja
Politiikan aikakausikirja pitää perustaa. Se voisi olla mahdollisesti jopa Nussinkin juttuja. Henrikki kirjoitteli siitä tuolla blogissa ja minusta se pitää tehdä lihaksi. Siihen on jo nyt innokkaita tekijöitä.
Hyviä asioita paljon. Mielestäni kynnys osallistua parhaaksi katsomallaan tavalla SDP:n toimintaan on tehtävä helpoksi ja kynnys matalaksi. Lisäksi juuri 30+ porukalle ei oikein viiteryhmää SDP:ssä löydy. Myös internetin hyödyntäminen esim. porttaali ja siihen panostaminen ovat ehdottomia kehitysalueita. Ja lehdistö puolellakin voisi tapahtua jotakin, ehkä viikko- tai kuukausilehti voisi olla paikallaan ja journalistinen ote voisi poiketa perinteisestä hieman. Joka tapauksessa mallia voitaisiin ottaa (toki omaa arvomaailmaa ja ideoita unohtamatta) esim. oikeistopuolueiden toiminnasta, kun ne aktiivisesti toimii esim. yliopistomaailmassa ja siellä missä nuoret aikuiset liikkuvat. NUS:lla on mielestäni hyviä ideoita, ne pitää vielä toteuttaa!
Mielestäni olisi hyvä sanoa ääneen se, että sosialidemokraatit ovat pakottaneet oikeiston siirtymään vasemmalle päin. Tällä hetkellä puhutaan joka foorumissa kiivaasti siitä miten SDP:tä tulisi uudistaa. Missään en ole törmännyt siihen, että joku olisi muistanut demarien voiton. Tosiasiahan on, että SDP:n onnistunut politiikka on ajanut porvaripuolueet uudistumaan. SDP:n arvot ja ideologia ovat pop. Meidän pitäisi vain miettiä tarvisiko niiden toteuttaminen terävöittämistä. Hyvä, että NUS näyttää sitä tekevän.
Nuo uudistustavoitteet näyttävät monelta osin varsin hyviltä. Mielestäni kannattaisi myös miettiä aluepolitiikan terävöittämistä. Etelä-Suomen suurten kaupunkien ulkopuolinen alue on käytänössä jätetty Kepulandiaksi. Näillä alueilla kepua vastaan taistelevat vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. Aito vastus kepulle puuttuu kokonaan.
En malta olla puuttumatta kohtaan 2.6. Siinä kehotetaan nuorisojärjestöjä uudistamaan sääntöjään niin, että jäsenet olisivat myös puolueen jäseniä. Samaan aikaan täällä mietitään puolueen kannatusjäseniä. Mielestäni SDP:llä pitää olla eteinen mihin on helppo tulla ja tarkastella asioita. Nuorisojärjestöt ovat tällaisia. Puolueen tehtävä on se, että se tekee itsestään niin kiinnostavan, että ihmiset haluavat jatkaa myös pidemmälle eli puolueen jäseniksi.
Tomi Taka-Eilola
Tomilla on ihan hyvä poinntti tuossa puolueen eteinen -ajattelussa.
Toinen puoli asiassa on sitten se, että esim. kepussa ja kokoomuksessa ei ole edes vaihtoehtoa olla olematta puolueen jäsen, sillä nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen jäsenet ovat kokoomuksen jäseniä. Toisaalta heillä on siten aito puhevalta puoluetta koskevissa asioissa.
Minusta olisi parempi, että myös meillä siiryttäisiin kaikki ovat jäseniä toimintamalliin, siten saisimme mysö puolueen jäsenäänestyksissä nuoria naamoja enemmän esim. puoluekokousehdokkaiksi ja myös puoluekokouksessa nuorten asiat ja esitykset voisivat näin nousta yhä keskeisimmälle osalle. Joka tapauksessa ihminen on valinnut sosialidemokraattisen arvomaailman, kun hän tulee nuoriin tai opiskelijoihin.
Ismo Kainulainen NUS:ryn puheenjohtaja
Hyviä pointteja.
En lähtisi tekemään puoluekokousedustajuudesta osastoperusteista.
Näin, koska tällöin houkutus yhdistää puolueosastoja järkevimmiksi = isommiksi kokonaisuuksiksi vähenisi, jos 4 hengen yhdistyskin saisi yhden edustajan, ja ylipäänsä puolueosastoille tulisi lisää oikeuksia.
Lisäksi on riskinä, että jokaisesta puolueosastosta keskimäärin valitaan yksi keskimääräinen demari: 60-vuotias mies. Ei näin.
Lisää niitä puoluekokousedustajia kuitenkin kaivattaisiin. Ja toivottavasti jäsenäänestyksistä tulisi enemmän tapa, sopuvaalit eivät ainakaan mua houkuta.
Jahans. Minusta puoluekokouksessa (osastoperustaisesti) pääsevät päättämään kuitenkin puolueen jäsenet, jolla sentään jalat toimivat. Jäsenäänestyksessä äänestäjien keski-ikä olisi yli 60-vuotta ;)
Noh - jottei menisi oman pesän likaamiseksi pitää sanoa, että ihan sama problematiikka koskee kaikkia suuria puolueita ja YLE:n ajankohtaisohjelmia ja kirkkoakin.
Vihreistä ei ole ollut suuremmin vetoavuksi, koska puolueella on esim. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa n. 50 jäsentä kummassakin ja koko maassa lienee kaksi ja puoli tuhatta.
Eli sama ongelma on kaikilla.
Nämähän ovat sääntömuutoksia lukuunottamatta kaikki jo käynnistettyjä projekteja.
Lähetä kommentti