Yhteiskunta muuttuu, mihin menee SDP?

NUS on aktiivisesti osallistumassa SDP:n tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhdessä puolueen ohjelmajohtaja Juha Eskelisen kanssa syntyneitä pohdintoja poliittisen toimintaympäristön muutoksesta lähimmän vuosikymmenen aikana.


Puolue nopeassa muutoksessa

Suomalainen yhteiskunta on ollut koko sodan jälkeisen ajan yksi ehkä kaikkein nopeitten muuttuva maa maailmassa; maatalousmaasta yhdessä hetkessä teollisuusmaaksi, teollisuusmaasta kiihtyvällä tahdilla jälkiteolliseksi ja jälkiteollisesta nopeasti informaatioyhteiskunnaksi. Kehitystä voidaan kuvata monin tavoin eikä yhtä oikeaa tapaa ole.

Sosialidemokraattiselle liikkeelle on kuitenkin ollut tunnusomaista se, että se on pystynyt kantamaan aina mukanaan jotain vanhaa, mutta myös tarttumaan tulevaan.

Maatalousyhteiskunnassa se edusti maattomia, mutta kiinnittyi myös orastavaan teollisuuteen. Teollisuusyhteiskunnassa sillä oli tietenkin vahva asema perinteisen työväestön piirissä ja jälkiteollisessa yhteiskunnassa sen vankan tukipohjan on muodostanut erityisesti julkisissa palveluissa mutta myös yksityisellä puolella työskentelevä alempi keskiluokka.

Tulevassa taloudellisen pohjan muutoksessa erityisenä haasteena tulee olemaan se miten pystymme kiinnittymään uusiin nouseviin (tai laskeviin) sosiaalisiin ryhmiin menettämättä olennaisesti kannatustamme aikaisemmassa kannattajakunnassamme.


Paineita politiikalle tulee monesta suunnasta

Suomen väestön Euroopan varhaisin vanheneminen asettaa toiminnallemme sekä politiikan sisällön että toimintamme osalta vakavan haasteen. Yhteiskunnan ja talouden dynamiikka muuttuu. Yhä enemmän ihmisiä tarvitaan hoivan pariin. Yhä tärkeämmäksi tulee pitää huolta työvoimasta niin uusista kuin ikääntyvistäkin.

Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen dynamiikan käynnissä pitäminen vaatii ponnistuksia kun aikaisempaa suuremmalla väestöryhmällä tulevaisuushorisontti on entistä lyhyempi ja turvallisuushakuisuus kasvaa.

Luovuudesta ja hallitusta riskinotosta tulee niukkeneva luonnonvara. Korkea työllisyysaste, työn tuottavuuden lisääminen, yhä paremmin koulutettu työvoima ja hallittu työperäinen maahanmuutto ovat heikkenevän huoltosuhteen Suomessa keskeisiä tekijöitä talouden dynamiikan säilyttämiselle ja palveluiden turvaamiselle.

Tajunta- ja mediateollisuuden vallan jatkuva kasvaminen on merkinnyt politiikan muuttumista yhä enemmän mediakeskeiseksi. Tämä kehitys tulee jatkumaan, mutta myös muuttamaan muotoaan. Massaviestintä säilyy sen perustana, mutta nousevana trendinä tulee olemaan yksilöllisemmän tiedonvälityksen kasvu.

Kehityksen mahdollistaa uusi tiedonvälitysteknologia internetteineen, digi-TVeen. Tiedonvälityksen avulla voidaan saavuttaa yhä pienemmät väestön erityisryhmät aina yksilöllisiin mieltymyksiin asti. Tiedonvälitys globalisoituu ja lokalisoituu samanaikaisesti.

Tiedon ja tietämisen rinnalla kasvaa tuntemusten ja tunteiden merkitys; kun tietoa on yli äyräiden niin siitä erottuu vain se millä on inhimillisesti katsoen merkitystä. Tiedonvälityksen yksilöllisyyttä lisää viestinnän kehittyminen tulevaisuudessa yhä dialogisemmaksi. Emme vain saa tietoa ja viestejä, vaan tulevaisuudessa tulemme itse yhä enemmän osallistumaan viestien luomiseen ja välittämiseen.

Tulevaisuudessa kansalaisten identiteetit ovat yhä vähemmän monoliittisia ja muodostuvat useammista erilaisista ja toisiaan täydentävistä identiteeteistä. Hyvinvointipolitiikan, tajuntateollistumisen ja globaalistumisen seurauksena myös kansallisvaltioiden mahdollisuudet ohjailla identiteetinmuodostusta (lue: valtiokansalaisten kasvatusta) heikkenevät.

Kehitys vaikuttaa poliittiseen viestintään kahdella tavalla; ensinnäkin vanhojen massajärjestöjen jäsentenväliselle viestinnälle syntyy uusia mahdollisuuksia ikään kuin retrona jos ne sopeutuvat uusiin teknologisiin mahdollisuuksiin, mutta toisaalta jos sopeutuminen ei onnistu tulee poliittinen viestintä olemaan vain poliittisen eliitin viestin välitystä massaviestinnän keinoin ja se jää tuloksiltaan auttamattomasti tehottomaksi.


Me eurooppalaiset globaalissa maailmassa

Globalisaation merkitystä sekä liioitellaan että vähätellään. Monet aikamme ongelmat esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteissa johtuvat aivan muista seikoista kuin talouden globalisoitumisesta. Vähintään yhtä suuri merkitys kuin talouden lisääntyneellä kansainvälistymisellä on esimerkiksi väestörakenteen muutoksella sekä perherakenteiden monimuotoutumisella.

Silti tulevaisuuden kannalta olennaista on huomata, että kasvavat taloudet tulevat olemaan erityisesti Aasian nousevissa talouksissa; Kiinassa ja Intiassa. Niissä pelkästään on neljäkymmentä prosenttia maailman työvoimavaroista.

Sosialidemokraatteina tietenkin olemme iloisia, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys saavuttaa muutkin maanosat kuin rikkaan pohjoisen. Samalla ne asettavat meille paitsi taloudellisen haasteen niin myös ekologisen haasteen. Talouskasvun kääntöpuolena tulee olemaan, jos nämä kasvavat maat eivät ole mukana kansanvälisissä ympäristösopimuksissa, lisääntyvät ympäristökriisit ja kiristyvä kilpailu maailman raaka-ainevaroista.

Historiallisessa tarkastelussa hyvinvointivaltioiden synnylle ja kehitykselle on ollut kolme edellytystä: avoin talous, demokratia ja tasapainoinen väestörakenne. Näitä perusasioita meidän tulee edistää edellä mainituissa maissa.

Poliittiselle toiminnalle globalisaation haaste on kova. Ne poliittiset liikkeet, jotka kykenevät ennakoimaan ja analysoimaan muutoksia jatkuvasti selviävät voittajina. Globalisaation rinnalla korostuu myös kansalaisten tarve säilyttää ja vaalia identiteettiään. Todellisia maailmankansalaisia ovat ne joiden oma minuus on selvä. Puolueen perinteisissä kannattajissa on juuri niitä ryhmiä, jotka kokevat, ja usein aivan oikeutetusti, globalisaation uhkaavan heidän elinpiiriään ja elintasoaan.

Suuriin tulevaisuuden politiikan megatrendeihin ja näin myös haasteisiin kauas tulevaisuuteen tulee kuulumaan ympäristökysymykset. Ilmaston lämpeneminen ja sitä vastaan käytävä taistelu tulee koskettamaan meitä kaikkia.

Energiapolitiikka ja elämäntapapolitiikka tulevat tässä yhteydessä nousemaan poliittisen asialistan kärkeen. Energiatuotannon riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen sekä energiatehokkuuden nostaminen tulevat olemaan keskeisiä poliittisia kysymyksiä meillä, Euroopassa ja koko maailmassa.

Ilmaston muutokseen liittyvän pelottavan näköalan kääntäminen positiiviseen suuntaan ja konkreettiseksi toiminnaksi on haaste SDP:lle ja koko poliittiselle järjestelmällemme. Ilmastomuutoksen torjuntaan tarvittavan uuden teknologian kehittäminen avaa taloudellemme myös uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää maailmanlaajuisilla markkinoilla.


Kehitys johtaa Suomen monikulttuuristumiseen ja yksilöllistymiseen

Suomessa asuvan väestön monimuotoisuus tulee jo lähitulevaisuudessa lisääntymään. Monikulttuurisuuden hallittu kasvu ja väestöryhmien välisten suhteiden hoitaminen rakentavalla tavalla on muodostanut ja muodostaa erityisesti sosialidemokraateille suuren tulevaisuuden haasteen. Ihmisten turvattomuuden tunne ja epävarmuus tulevaisuudesta ajaa heidät joskus vihanpidon ja kyräilyn tielle.

Sosialidemokraattisen liikkeen yhtenäisyys tässä kysymyksessä on kaikkein olennaisinta. Ihmisoikeudet on turvattava ja samalla pidettävä huolta siitä, että kaikkia väestöryhmiä kohdellaan samalla tavalla heidän taustoistaan riippumatta. Työhön kiinnipääseminen on integraatiopolitiikan tärkein tavoite. Puolueen tulevaisuuden kannalta kannatuksen vakiinnuttaminen maahanmuuttajien parissa on tärkeää, muodostavathan he jo joillakin alueilla huomattavan äänestäjäjoukon.

Uusi identiteettipolitiikka ei kosketa ainoastaan maahanmuuttajia, vaan kysymykset siitä kuka minä olen ja mihin minä kuulun ovat tuttuja myös monelle muulle pienemmälle tai suuremmalle ryhmälle. Vammaispolitiikka, politiikka koskien seksuaalisia vähemmistöjä, eläkeläisryhmien identiteetit nousevat politiikan keskiöön. Työmarkkina-asemaan liittyvien intressien rinnalle syntyy merkittävä joukko muita sitoutumisryhmien, joiden näkemykset vaikuttavat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja jotka pitää ottaa huomioon myös puolueen toiminnassa.

Yhteiskunnan yksilöllistyminen ja hyvinvointivaltion kehitys ovat kulkeneet rintarinnan. Vasta suhteellisen tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjonnut hyvinvointiyhteiskunta on mahdollistanut yksilölliset valinnat laajoille kansanjoukoille. Kyse on eräänlaisesta hyvinvointivaltion paradoksista; sen kehityksen lopputuotos uhkaa sitä itseään.

Hyvinvointivaltio rakennettiin niukkuuden voittamiseksi. Tulevaisuudessa sen tehtävänä on hallita (jakaa) runsautta. Hyvinvointiyhteiskunnat voivat menestyä ja kehittyä vain jos ne ottavat huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet oman rakenteensa puitteissa. Eri sukupolvilla on kovin erilaiset kokemukset hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta. Suurten ikäluokkien jäsenet ovat olleet mukana rakentamassa sitä. Nuoremmat sukupolvet pitävät sitä enemmän tai vähemmän itsestään selvyytenä.


SDP:llä on haaste uudistua

Sosialidemokraattisen puolueen kannatus on ollut maassamme hyvin vakaa aina siitä saakka kun puoluehajaannus 60-luvulla voitettiin. Itse asiassa se on vaihdellut vähiten jos sitä verrataan muiden Euroopan maiden sosialidemokraattisten puolueiden kannatukseen. Jos on suuret tappiot vältetty niin on myös suuret voitot. Maagista kolmenkymmenen prosentin rajaa ei ole saatu rikotuksi.

Syyt tähän ovat moninaiset, mutta ehkä tärkein syistä on se, että nousevien uusien poliittisten sukupolvien äänet ovat menneet 80-luvun alusta saakka vihreälle liikkeelle. Vaikka sosialidemokraatit ensimmäisenä poliittisena liikkeenä nostivat ympäristökysymykset esille ei sitä onnistuttu hyödyntämään poliittisessa kannatuksessa. Turhaan ei ole puhuttu vihreästä liikkeestä sosialidemokraattien nuorisosiipenä. Myös keskustapuolue on onnistunut strategisissa valinnoissaan; maaseudun valtapuolue on kyennyt tunkeutumaan asutuskeskuksiin erityisesti perhepolitiikkansa avulla.

Äänestäjäkunnan liikkuminen tulevaisuuden vaaleissa tulee jatkumaan ja tiukka sitoutuminen jonkun puolueen pitkäaikaiseksi kannattajaksi edelleen vähenemään. Politiikan henkilökeskeisyys tulee lisääntymään. Tämän hetkinen kuilu vahvojen kannattajien paristasadasta tuhannesta potentiaalisten äänestäjien yli miljoonaan tulee edelleen kasvamaan.

Jokaisessa vaaleissa ja jok’ikinen päivä puolueen on yhä uudelleen lunastettava kannatuksensa ja olemassa olon oikeutuksensa. Sosialidemokraateilla on laaja äänestäjäpotentiaali, kyse on siitä miten se saadaan hyödynnetyksi.

Naiset ovat muodostaneet äänestäjäkunnasta enemmistön ja siksikin tasa-arvopolitiikkaan liittyvät kysymykset tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeitä puolueelle. Eläkkeensaaja äänestäjien määrän kasvaessa heidän merkityksensä tietysti korostuu. Samalla eläkkeensaajat alkavat vähitellen äänestyskäyttäytymiseltään muistuttaa muita ikäluokkia; äänestysuskollisuus vähenee ja äänestäjäkunta vaihtaa puoluetta yhä hanakammin.

Siksi strategisesti tärkeää on sovittaa puolueen toiminta todennäköiseen tulevaisuuden kuvaan. Tätä tulevaisuuden haastetta olemme nyt ottamassa, kun pohdimme sitä, millaisen SDP:n haluamme nähdä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen