Politiikan linjauksista sekä niiden avoimesta ja demokraattisesta valmistelusta kannattaisi ottaa huomioon se, mitä Ruotsissa on tehty. He ovat pistäneet työryhmärakenteensa uusiksi. Keskustasolla on vain neljä eri painopistealuetta käsittelevää ryhmää, jotka ovat:
- Työ
- Hyvinvointi
- Maailma/ulkopolitiikka
- Ilmasto/ympäristö
Yksinkertainen on kaunista, vai mitä?
He ovat siis valinneet alueet, joihin paukut laitetaan ja valinneet porukan asiaa valmistelemaan. He käyttävät asiantuntijoita jne. Koko homma on avointa eli nettisivuilta löytyy vetäjän yhteystiedot ja osoite, johon kuka tahansa voi lähettää aloitteita tai mielipiteitään. Näin täyttyvät sekä vaatimukset avoimuudesta että jäsenvaikuttamisesta. Tavoitteena on uudenlaisen politiikan ja seuraavan vaaliohjelman valmistelu.
Kun tähän lisätään vielä ryhmien itsensä täydentämisoikeus ja velvoite julkiseen keskusteluun (jonka puoluehallitus voi minusta työryhmille antaa tehtäväksi), niin paketti alkaa olla valmis. Nämähän oli mainittu tuossa meidän uudistusehdotuspaperissa.
Ruotsalaiset ovat vieneet asian vielä askeleen pidemmälle ja aloittaneet työryhmätoiminnan myös piiritasolla. Esimerkiksi Tukholmassa on perustettu kuusi työryhmää, jotka ovat aloittaneet toimintansa tänä kesänä. Toimintaperiate on suunnilleen sama kuin keskustasolla ja vaikuttaa saavat kaikki osastot ja jäsenet. Tavoitteena on politiikan sisältöjen valmistelu alueellisesti lähempänä ihmisiä, käytännön vaaliohjelman muotoilu piiritasolle sekä sisällöntuotanto keskustason työryhmään. Työryhmät on nimetty vähän ihmisläheisemmin kuin demareilla Suomessa on tapana. Nimet ovat tyyliin "Tukholma, jossa on hyvä asua", "Puhdas Tukholma" jne.
Näin saadaan poliittiseen valmisteluun tarttumapintaa, jäsenistölle lisää vaikutusmahdollisuuksia, keskustason ja piiritason välille muodostuu linkki ja tuotteena syntyy myös piirikohtaisia vaaliohjelmia.
Kyllä naapuri osaa.
Nähtäväksi toki jää, kuinka systeemi toimii, mutta tosia-asia on, että vaalitappion jälkeen on pystytty käytännön toimintamallien uudistuksiin.
Nämä ovat mielestäni käyttökelpoisia ideoita ja vastaavat osin omia pohdintojamme siitä, mitä työryhmille pitäisi tehdä, jotta ne ajaisivat mahdollisimman hyvin asiaansa. 30 sisäänpäinlämpiävän työryhmän ylläpito, joista kukaan ei tiedä oikein mitään, ei ole kovin tarkoituksenmukaista.
Työryhmissä piilee todella paljon potentiaalia, joka oikein kanavoituna voi tuottaa tavaraa samalla tavalla kuin joskus 70-luvulla. Silloin työryhmät olivat aitoja ajatushautomoita, joista tuli valmiita esityksiä ja tekstejä, jotka voitiin lyödä pöytään, kun SDP:n kantoja kyseltiin. Mukana oli vähän kaikennäköistä porukkaa ja uskallettiin esittää hyvin vallankumouksellisiakin ajatuksia.
Työryhmät ovat luonnollinen yhteydenpitoväline myös tiedemaailman suuntaa. Vaalianalyysityö osoitti kuinka mielellään tutkijat lähtevät asiantuntijoiksi. Yhteistyö työryhmien ja Sorsa-säätiön kanssa olisi myös enemmän kuin luonnollista. Yhteys tiedemaailmaan toisi uusia ideoita työryhmiin ja nostaisi puolueen profiilia akateemisissa piireissä.
Lisäksi työryhmät voisivat toimia julkisen keskustelun painopisteen siirtämisestä reaktiivisesta proaktiiviseen. Aina ei tarvitse torpata muiden sanomisia, vaan voidaan esittää jotain omaakin -vaihtoehto.
Tällaisiin työvälineisiin, joita siis työryhmät ovat, on puolueen johdolla kaikki mahdollisuus tehdä uudistuksia. Näihin ei tarvita puoluekokouksen päätöksiä tai sääntöuudistuksia. Kyse on enemmänkin toimintakulttuurin muuttamisesta kuten Ruotsissa on tehty. Puoluehallitus ja puoluejohto voivat määrittää tällaiset asiat niin halutessaan.
Muutenkin odottaisin enemmän sellaista "projektinjohtamista" eli annetaan porukalle selkeä tehtävä, asetetaan aikarajat ja valvotaan, että jotain syntyy. Jos joku ryhmä ei kokoonnu lainkaan tai tulosta ei synny, niin silloinhan asialle pitää tehdä jotain. Onko se sitten työryhmän vetäjän vaihtaminen tai jotain muuta, jää hallituksen päätettäväksi. Mutta siinä ei ole mitään tolkkua, että ryhmiä on paperilla jumalaton määrä eikä kukaan oikein tiedä, mitä tapahtuu tai mitä ne tekevät.
Tärkeätä on, että luodaan edellytykset avoimelle ja jäsenten vaikuttamismahdollisuudet huomiovalle työryhmätyöskentelylle. Aktiivisella ja toimivalla työryhmätoiminnalla voidaan vaikuttaa sekä sisältöihin, julkisuuskuvaan että välillisesti jäsenhankintaan. Tästä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.
Tässä oli ehdotuksia, kuinka toimintaa voisi parantaa. Puoluejohdon harteille jää niiden toteuttaminen. Ja itse sisällön tuottaminen onkin sitten sekä työryhmien että niiden kaikkien innokkaiden osallistujien varassa.
Mika Häkkinen, NUS ry:n hallituksen jäsen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Erittäin tärkeää asia. Ohjelma- ja työryhmätyö on yksi keskeisimpiä ongelmia nykyisessä puoluekulttuurissa.
Aktiiviset ihmiset kokevat, ettei heillä ole oikein minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Kaikki tapahtuu "jossain muualla".
NUS:n väelle pieni pyyntö: älkää kirjoittako muistioita. Pirukaan ei jaksa kuin kovalla työllä ja tuskalla lukea näitä kankeakielisiä alustuksia.
Ihan pieni esimerkki: "Tärkeätä on, että luodaan edellytykset avoimelle ja jäsenten vaikuttamismahdollisuudet huomiovalle työryhmätyöskentelylle. Aktiivisella ja toimivalla työryhmätoiminnalla voidaan vaikuttaa sekä sisältöihin, julkisuuskuvaan että välillisesti jäsenhankintaan. Tästä varmasti kaikki ovat samaa mieltä."
Kappaleen lopussa en ollut varma, olenko enää samaa mieltä. Ajatus kun harhaili muualle jo ensimmäisessä "edellytyksessä" ja "vaikutusmahdollisuudet huomioivassa".
T.V.
Mikan huomiot ja ruotsalaisten luoma uusi malli ovat tervetulleita. Puolueen pitäisi ehdottomasti rakentaa työryhmätyöskentelyä uusiksi ja antaa työryhmille vapautta ja kunnianhimoiset toimeksiannot asiasisältöjen luomisessa.
Ilmastopolitiikka, ulkopoliittinen linja, hyvinvointipolitiikka/sosiaalietuuksien uudistaminen ja työelämän kehittäminen tarvitsevat puolueelta omat ehdotuksensa. Vanhasen II hallitus on jo osoittanut aloitehalua näillä sektoreilla ja hallituksen tekemät uudistukset menevät hiljaisuuden saattelemina lävitse jos oppositiolla ei ole tarjota vaihtoehtoja.
Poliittiseen valmisteluun keskittyvä ryhmä voi ammentaa ideoita avoimesta jäsen- ja kansalaiskeskustelusta, jota mm. Sorsa säätiö, piirijärjestöt ja TSL järjestävät. Tarjonnan luominen on melko olennainen tekijä jos haluamme avata puoluetta keskustelulle ja uusille ideoille.
t:
Henrik H
Tuon Ruotsin mallin tuominen meille saattaisi olla todellakin paikallaan. Nykyinen sektoreittain järjestäytynyt työryhmätyöskentely ei tuota poikkisektoriaalisia ideoita, eikä mahdollista rakenteellista uudistamista, mitä yhteiskuntamme tarvitsee.
Meillähän työryhmät ovat jakautuneet ministeriöittäin ja nyt tekisikin mieli kysyä muuttaako ministerijako työryhmiä vai uudistetaanko koko rakenne?
Hyviä otsikoita ovat myös siellä Ruotissa nostaneet esiin. Itse ajattelen ainakin, että hyvinvointi-otsikon alle pitäisi kota pohdintaa ympäristöasioista sosiaaliturvan uudistamiseen.
Pitääkö siis työryhmien tuottaa pikkutarkkoja ideoita jokaisesta asiasta puoluekokoukselle, vai pyrkiä luomaan kokonaiskuvia olennaisista maailmaa ja yhteiskuntaamme koskevista asioista?
Lähetä kommentti