Vastuullinen palkansaajapuolue

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa (HS 9.8.) analysointiin SDP:n linjaa. Kirjoituksen mukaan SDP ei ole pystynyt ratkaisemaan kahta linjaristiriitaa. Ensiksi, tulisiko puolueen ottaa etäisyyttä ay-liikkeeseen? Toiseksi, tunnustaako puolue yhteiskunnan keskiluokkaistumisen ja tekeekö se politiikkaa keskiluokan vai yhteiskunnan heikompiosaisten hyväksi?

Mielestäni vastaus ensimmäiseen kysymykseen on hyvin yksiselitteinen: SDP on ja pysyy palkansaajapuolueena. Etujärjestöjen tehtävänä on ajaa jäsentensä etuja mahdollisimman laajalti. Palkkojen ja työehtojen neuvottelun lisäksi ne pyrkivät vaikuttamaan mitä moninaisimpiin asioihin, joilla on vaikutusta palkansaajien arkeen: sosiaalipolitiikkaan, veropolitiikkaan, perhepolitiikkaan jne. Poliittiset puolueet ovat ainoita järjestöjä, jotka voivat näitä yhteiskunnallisia uudistuksia toteuttaa. Palkansaajajärjestöt eivät niitä voi tehdä niin pitkään kuin Suomessa vallitsee parlamentarismi ja toimiva kansanedustuslaitos.

Pohdinta, pitäisikö palkansaajapuolueen ottaa etäisyyttä palkansaajaetujärjestöihin, on tätä taustaa vasten kummallinen. Jos SDP:n tarkoituksena palkansaajien moninaisten ongelmien yhteiskunnallinen ratkaiseminen tai helpottaminen, miksi se ottaisi etäisyyttä ay-liikkeeseen, jonka intressit ovat samansuuntaiset?

Mitä yhteiskunnan rakenteelliseen muutokseen ja keskiluokkaistumiseen tulee, on mielestäni tosiasiat tunnustettava. Yhteiskunta on muuttunut ja se muuttaa myös SDP:n asemoitumista suhteessa äänestäjiin. Puolueen täytyy elää ajassa ja muuntua tilanteen vaatimalla tavalla kuten Maurialan alla olevassa kirjoituksessa todetaan.

Palkansaajien ongelmat, joihin ratkaisuja etsitään, ovat kiistämättä erilaisia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Rakennemuutos ja keskiluokkaistuminen eivät poista SDP:n roolia palkansaajapuolueena, mutta pakottaa ottamaan huomioon sekä perinteisen työväestön että lisääntyvän toimihenkilöryhmän ongelmat. Tämä tarkoittaa yhteistyötä sekä SAK:n, STTK:n että Akavan kanssa.

Keskiluokkaistumisen ja yhteiskunnan rakennemuutoksen tunnustaminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita heikompiosaisten unohtamista. SDP on vastuullinen arvopuolue, joka lähtee siitä, että heikompia ei jätetä. SDP:n linjavalinnan suhteen eivät nämä asiat ole siis toisiaan poissulkevia kuten Hesarin kysymyksenasettelu antaisi ymmärtää. Jokaisen vastuullisen palkansaajan intressinä on, että yhteiskunta pitää huolta heikommistaan ja takaa tasa-arvoiset edellytykset menestyä elämässä.

Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen