Kansanliike, vaalipuolue vai joku muu?

Rakkaat bogaajat,

Puolueessamme pohdiskellaan säännöllisesti - samoin kuin mediassa ja muissakin puolueissa - mikä olisi "oikea" ja sopiva jäsenmäärä SDP:lle ja muillekin suurille puolueille.

Tästä haluisin hieman provokatoorisestikin herättää keskustelua. Siispä hieman historiaa:

SDP:llä oli vuonna 1945 suunnilleen saman verran jäseniä kuin nytkin, eli viitisenkymmentä tuhatta. Tuolloin puolueosastoja oli vajaa kolmisen tuhatta ja ne olivat nykyiseen verrattuna pieniä ja toiminta-ajatukseltaankin toisenlaisia: kokouksiin tultiin kuulemaan kunnallissihteerin alustusta, tapaamaan mahdollisesti tulevia rakastettuja ja viettämään yhteistä aikaa. Mikkelin hienon, keskustassa sijaitsevan työväentalon seinällä lienee edelleen kuvia soppatytöistä ja painikisoista.

Puoluehajaannuksen aikaan SDP:n jäsenmäärä laski 39 000:een, ja 1970-luvun alussa se nousi peräti 101 00:een. Syynä oli paitsi puolueen eheytyminen, niin myös ay-liikkeen jäsenmäärän erittäin voimakas lisääntyminen saman eheytymisen ja työmarkkinapolitiikan vuoksi. Ja sitten tietenkin yhteiskunnan voimakas politisoituminen, mikä vaikutti aivan perusosastojenkin toimintaan.

Siitä lähtien jäsenmäärä on absoluuttisesti laskenut - ja samansuuntainen kaiken kaikkiaan on kehitys ollut suurilla puolueilla, myös kepulla ja kokoomuksella (mistä muuten puhutaan julkisuudessa luvattoman vähän). Nyt puolueellamme on siis reilut 50 000 jäsentä, heistä yhdistystoiminnassa aktiiveja ehkä 20 % ja perusjärjestöjä n. 1100 - joista NUS on siis uusin.

Kansainvälisesti Suomessa on asukasmäärään suhteutettuna (eli suhteellisesti) Euroopan toiseksi eniten puolueiden jäseniä Itävallan jälkeen. Jos joku tietää, mikä Itävallan tilanteen (n. 20 % kuuluu puolueisiin) selittää, niin kertokoon sen!

Mahtavassa Ruotsissakin SAP:hen (http://www.sap.se/) eli paikalliseen demaripuolueeseen kuuluu suhteessa saman verran jäseniä kuin Suomessakin, reilu 100 000. Eli ei ihmemaa ole Ruotsikaan, vaikka siinä suhteessa on, että SDP:n nuorisojärjestö SSU (http://www.ssu.se/) on maan suurin nuorisojärjestö - ja hieno sellainen onkin.

Mikä siis olisi oikea SDP:n jäsenmäärä? Julkaisen siitä arvon blogaajille kilpailun. Olisiko se:

a) nykyinen reilu 50 000, mutta nuorempaa väkeä?
b) ehdottomasti on päästävä 100 000 ylitse!
c) jäsenmääräksi riittää 35 000
d) joku muu vaihtoehto, kerro itse

Lupasin hieman provosoida, ja niin myös teenkin. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei kokonaisjäsenmäärällä ole minkään suomalaisen puolueen kohdalla loppujen lopuksi fataalista merkitystä, jos ihmiset kiinnostuvat muuten puoluetoiminnasta, tulevat mukaan erilaisiin niiden järjestämin projekteihin ja äänestävät joko vaaleissa tai puolueen järjestämissä äänestyksissä.

Olennaisempaa on mielestäni aktiivijäsenten tai toimintaan eri muodoissaan osallistuvien määrä (ja siihen ei katsota ikää tai ikärajoja). Tällä hetkellä tuo luku on nimittäin KAIKKIEN suurten puolueiden kohdalla kukin erikseen arviolta n. 15 000 - heistä kunnallsivaaleissa on ehdolla 10 000 tai vajaa per puolue, pienemmillä huomattavasti sitä vähemmän.

Nämä ihmiset osallistuvat valtuustojen, lautakuntien ja työryhmien kokouksiin, pyörittävät perusyhdistyksiä ja kunnallisjärjestöjä. Eli tekevät siis politiikkaa lähes puolipäivätoimisesti. Ajassa on myös esim. kuntalakia uudistettu niin, että politiikan tekemisen "puolipäiväluonne" on tunnustettu.

Näiden "superaktiivien" lisäksi jäsenkunnasta aimo osa osallistuu erilaisiin talkoisiin - SDP:ssä tuhansia ja tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lisää - tai sitten he ovat porukkaa, joka ei ole syystä tai toisesta ottanut puolueen jäsenikirjaa.

Rohkenen sanoa, että jos tämä "hang around" -porukka lasketaan yhteen, on SDP myös Keskustaa suurempi. Joku voi koettaa arvata miksi, se jääköön tässä vapaaksi heitoksi.

Nuorten piirissäkin neljän suurimman nuorisopuolueen kannatus on suunnilleen sama n. 20% Keskustalla, Kokoomuksella, SDP:llä ja Vihreillä (tässä järjestyksessä ainakin viimeksi näkemieni vaaligalluppien mukaan). Kokoomusta ja kepua äänestävät nuoret äänestävät vaaleissa SDP:n ja vihreiden nuoria kannattajia selvästi aktiivisemmin.

Nuorethan tunnetusti hakeutuvat toimintaan, mutteivät välttämättä jäseniksi, jos ovat aktiiveija. Sen sijaan myöhemmällä iällä (tässä "myöhempi" tarkoittaa meitä maagisen 30 v- ikäpaalun saavuttaneita) jäsenyys saattaakin kiinnostaa.

Eli parahin lukija: kysymykseni, johon ei ole oikeaa vastausta, kuuluukin: kuinka paljon SDP:llä pitäisi olla jäseniä / miksi / mistä nämä jäsenet saataisiin / miten / miten heidät pitäisi toivottaa upeaan liikkeeseemme tervetulleiksi?

Jos kysymys vaikutti SDP:n yo-aineen reaalikokeelta, se ei johdu allekirjoittaneen opettajankoulutuksesta ;) Revitelkää!

Ja ihan siunatuksi lopuksi, vastaan otsikkooni: suomalaiseen malliin kuuluu, että puolueet ovat luonteeltaan kansanliikkeitä. Ne järjestävät todella paljon, muihin kansalaisjärjestöhinkin verrattua, mm. koulutusta ja aatteellista toimintaa, joka ei liity vaaleihin.

Uusia jäseniä tarvitaan, mutta samalla heidät pitää toivottaa tervetulleiksi vaikuttamaan. Vaikuttamisen halu on nimittäin suurin syy SDP:hen liittymiseksi. Siksi oleellista nyt alkaneessa uudistusprosessissa on kysyä: miten SDP käyttää uusien jäsentensä (joita tulee sentään kahdessa vuodessa koko vihreiden jäsenmäärän verran) innon ja tarmon parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseen! Tarvitaan myös projekteja, joihin ihmiset voivat tulla mukaan heti liittymättä puolueen jäseneksi. Samalla vahvistetaan liikkeen ulkoisen kuvan moniarvoisuutta ja tehdään siitä houkuttelevampi.

Samalla tulisi kuitenkin vähän perusteelliemmin pohtia, mitä sana "kansanliike" tarkoittaa. Mielestäni kokonaisjäsenmäärään tai ikärakenteeseen tuijottaminen ikään kuin kansanliikkeen ydinkysymyksinä ei ole läheskään koko totuus.

Vesa Mauriala NUS ry:n hallituksen jäsen