Suomen Kuvalehti julkaisi eilen Seppo Lindblomin haastattelun. Lindblom
kertoo olleensa huojentunut demarien tappiosta maaliskuun
eduskuntavaaleissa. Tyylilleen uskollisesti SK:n pääkirjoitus ylisti
Lindblomin kritiikkiä: Oli kuulemma merkittävä avaus.
Mitä tuossa Lindblomin haastattelussa sitten oli merkittävää? Oliko
se maininta SDP:n ylisuurista vaalilupauksista, ryntäilystä tai
ihmisten kyykyttämisestä? Vai se puolileikillinen toteamus, että
vaaleissa ei pitäisi luvata mitään? Ehkä kaikki tämä yhdessä, ja
vielä kun lehden mukaan viimeiset mielipidemittauksetkin vahvistavat,
että puolueen kannatus laskee (tosiasiassa kannatus on pysynyt kyllä
vaalien tasalla, päinvastoin kuin esimerkiksi päähallituspuolue
keskustan).
Haastattelun väite ylisuurista vaalilupauksista on erikoinen. SDP:n
vaaliohjelman ytimenä oli vankka ja päämäärätietoinen työllisyyden
hoito. Työllisyys luo maahan vaurautta, jonka jälkeen on politiikan
tehtävä päättää siitä, miten tätä vaurautta jaetaan. SDP:n
vastauksena olivat lisäpanostusten tekeminen hyvinvointipalveluihin
veronkevennysten sijaan. Hyvinvointivaltion nykyinen rahoitustaso ei
riitä vastaamaan ikääntymisen haasteeseen. Tätä toimintaa
haastattelussa kutsutaan sitten ryntäilyksi.
Vastikkeellinen sosiaaliturva johtaa kuulemma puolestaan ihmisten
kyykyttämiseen. Perustulo lopettaisi ihmisten kurssittamisen ja
nöyryyttämisen. Lopettaisi se paljon muutakin. Eikö ole yksilön
kannalta juuri tärkeintä, että silloin kun elämässä on vaikeata,
antaa yhteiskunta hänelle tukea? Perustulo jättää ihmisen heitteille,
pärjäämään yksin omillaan, kun se viimeinenkin yhteys yhteiskuntaan,
vaikka sitten fattan kassan kautta, puuttuu. SK:n mukaan nyt kuitenkin
vain pöllytetään demarien ennakkoluuloja. Rikkaillekin pitäisi vielä
antaa terveysrahaa, jos he siirtyisivät käyttämään yksityisiä
terveyspalveluja. Eikö tämä järjestelmä toimi jo nimellä yksityisen
sairaanhoidon kela-korvaukset? Entä mistä rahat perustuloon, kun
muutenkin lupaukset olivat jo niin ylisuuria?
Ja vielä puolitodelliseksi huipennukseksi: Puolueet eivät saisi antaa
äänestäjille vaaleissa lupauksia. Mutta tästähän vaaleissa ja
demokratiassa on kyse! Puolueet esittävät ohjelmansa kansalaisten
arvioitavaksi, jonka jälkeen kansalaiset tekevät päätöksensä.
Minkä perusteella ihmiset sitten tekisivät päätöksensä,
ulkonäönkö? Vai ehkä pituuden? Kyllä vaalilupaukset muistetaan
vielä vuosienkin jälkeen, erityisesti ne toteuttamattomat.
On hyvä, että liikkeemme tila herättää keskustelua ja avauksia.
Keskustelulta, erityisesti sellaiselta keskustelulta, joka noteerataan
merkittäväksi, odottaisi silti myös analyyttisuutta. Pelkkä SDP:n
"pöllyttäminen" kun ei keskustelua merkittäväksi tee.
Matti Hirvola
NUS:n sihteeri
ps. Viitaten aiempiin tässä blogissa julkaistuihin ajatuksiin: Taidamme
todellakin tarvita maahan uuden poliittisen aikakauslehden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Aika hmm. perinteinen (?) näkökulma Lindblomin mietteisiin. Minusta hänen esittämässään on paljon ajattelemisen aihetta. Kyllä minä uskon että kyseinen pitkän linjan demari on aidosti huolissaan sosialidemokratian tulevaisuudesta. Näin lienee ollut myös esim. toveri Jukka Pekkarinen varoitelleessaan ylisuurista menolupauksista, mutta häntä ei haluttu kuunnella.
Eikä näemmä itsekriittisyyteen katsota olevan aihetta vielä senkään jälkeen kun on kerran saatu kunnolla turpiin.
Mihinköhän tarpeeseen se lehti sitten tulisu? Eikö meillä ole yksi jo ihan päivittäin ilmestyvä demarilehti jonka suhteen ei tarvitse pelätä, että siinä olisi kriittisyyttä puolueen tekemisiä kohtaan.
Ei tässä nyt ollut kyse pelkästään Lindblomin ajatuksista, vaan myös tavasta, jolla SK ne uutisoi . Minusta yksinkertaisesti se, että "pöllytetään" demarien ennakkoluuloja ei tee puheenvuorosta yhteiskunnallisesti merkittävää, vaikka kuinka päärkirjotustoimittaja muuta väittäisi (ja tyrmäisi samalla kaikki muutkin puolueen uudistumiseen tähtäävät toimet). SK:lla on maan enemmän tai vähemmän ainoana politiikan aikakauslehteä hyvin paljon mielipiteen muokkausvaltaa esimerkiksi toimittajakentässä. Olisi kyllä varsin kiinnostava ajatus, jos sille voitaisiin luoda jollain aikavälillä todellinen vastinpari.
Matti
Kyllä minäkin luin Lindblomin haastattelua avarammin silmin ja löysin sieltä Peten lailla huolen liikkeen elävyydestä. Kun ollaan vallan kammareissa, ei tehdä yhtä syvällisiä analyyseja kuin silloin kun on saatu vähän takkiin. Vaalitappio on karvas lääke, mutta nyt kun se on tosiasia, on syytä käyttää aika hyödyksi auvoisemman tulevaisuuden rakentamiseksi.
Lähetä kommentti