NUS:in uudistusohjelma etenee

Uudistusajattelu puolueessamme etenee sitä mukaa kun järjestöuudistustyöryhmä aloittaa työtänsä.

Tänään sunnuntaina eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen on ottanut kantaa puolueen uudistamistavoitteisiin. Johanneksen puheen pääsisältö on kuvattu alla.

Käytäköön siitäkin keskustelua!

Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen
___________


"SDP:ssä on lisättävä merkittävästi jäsenten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa puolueen linjaan, toteaa eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen Rengon työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlissa sunnuntaina pitämässään puheessa. Koskisen mukaan riskinä kaikilla puolueilla on toiminnan kangistuminen - hallinnoidaan liikaa ja puhutaan politiikkaa ja aatetta liian vähän.

”Uutena avauksena voitaisiin miettiä isompia, jopa kaikille jäsenille avoimia piirikokouksia. Näin ihmiset voisivat kokea yhteisöllisyyttä ja päästä vaikuttamaan nykyistä paremmin”, toteaa eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen.

Nykyisin SDP:n 1100 paikallisyhdistystä valitsee kukin edustajansa piirikokouksiin eli ne eivät ole kaikille jäsenille avoimia.

Johannes Koskinen kannattaa lisäksi puoluekokouksen koon merkittävää kasvattamista sekä puoluekokoussyklin tiivistämistä nykyisestä kolmesta kahteen vuoteen.

”Nykymaailmassa politiikan linjaa pitää voida päivittää aiempaa tiiviimmin. Tähän sopisi hyvin se, että puoluekokoukset pidettäisiin kahden vuoden välein. Puoluekokousten luonne muuttuisi enemmän kansankokouksiksi. Osa puoluekokousasioista, esimerkiksi aloitteiden käsittelyä ja yksittäisiä ohjelma-asiakirjoja voitaisiin hyvin siirtää puoluevaltuustolle. Tämä muutos vahvistaisi myös puoluevaltuuston roolia”, pohtii Johannes Koskinen.

Keskeinen osa käynnissä olevaa uudistustyötä on Koskisen mukaan parantaa puolueen yhteyksiä tiedemaailmaan.

”SDP on syntyjänsä sivistysliike. Tarvitsemme nykyistä huomattavasti paremmat yhteydet tiedeyhteisöihin ja siellä tapahtuvaan ajatustyöhön. SDP:n perustama ”think tank” Sorsa-säätiö on erinomainen väline tässä sillanrakennuksessa. Puolueen työryhmäorganisaatiosta tulisi myös tehdä nykyistä avoimempi. Tällä hetkellä SDP:ssä on noin kolmekymmentä työryhmää, joiden jäsenet valitaan lähinnä kutsuperiaatteella”, toteaa varapuhemies Johannes Koskinen.

Koskisen mukaan SDP:n on pyrittävä johtavaksi nettipuolueeksi ja sille on luotava riippumaton, vahva verkkolehti, josta puolueen jäsenet ja puolueesta kiinnostuneet voivat löytää nykyistä paremmin tietoa ja luoda uudenlaisen demarihenkisen keskustelufoorumin."

NUS hesarissa

Tarkkasilmäinen blogien seuraaja oli pannut merkille, että Helsingin Sanomien HS.fi nettisivuilta löytyy vallan sylikoira niminen blogi, joka tarkastelee politiikan tapahtumia.

Otskolla Perusta uusi puolue - tai kaappaa vanha13. 9. 2007 kello 10:23, Marko Hamilo kirjoittaa, myös siinä NUS ry:n blogista varsin oikein.
http://blogit.hs.fi/politiikka/perusta-uusi-puolue-tai-kaappaa-vanha#more-13

Käykääpäs tarkastelemassa tuota muutoinkin mainiota sivustoa.

Kiitokset tarkkasilmäiselle seuraajalle NUS -vinkistä.

Ismo Kainulainen, NUS ry:n puheenjohtaja

Löysin onnen, näin valon

Näin suuren lupauksen antoi SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma pohtiessaan, mitä kansalainen saa liittyessään iloiseen ja intohimoiseen joukkoomme. Kukin tulkoon katsomaan, pitääkö lupaus paikkansa – Lahdessa meitä oli viitisensataa demaria pohtimassa sisältöjä ja keinoja tuon(kin) tavoitteen saavuttamiseksi.

Tulevaisuusfoorumi keräsi kaikenikäistä porukkaa ympäri maata. Yhteistä oli asennoituminen siihen, että sosialidemokratian sisältöä ja markkinointia on päivitettävä. Paino sanalla päivitettävä, koska perusarvot – tasa-arvo ja solidaarisuus – kelpaavat oikein hyvin edelleenkin aatteen rakennusalustaksi. Elävä liike kuitenkin pohtii jatkuvasti, mitkä asiat kulloinkin ovat erityisen huomion ja ehkä korjaamisen väärtejä.

Pohdintaa liikkeemme suunnasta ja vauhdista on syytä jatkaa. Tanja tuolla aiemmassa kirjoituksessa pohtii kohderyhmäpainotusta erityisesti toimihenkilöihin. Tosin korjaten, että toimintatapojen muutoksen ydin taitaakin olla ylipäätään uudet ihmiset riippumatta siitä, ovatko he "toimihenkilöitä", vai ansaitsevatko leipänsä muulla tavoin palkkatyössä, yrittämällä tai vaikka opiskelun tuomalla tuella. Minusta tässä piilee viisaus (kuten Tanjan jutuissa yleensäkin). En nimittäin oikein ole päässyt kärryille siitä ajattelusta, jossa hoetaan toimihenkilöiden olevan ratkaisu ja aiempien aktiivien (kai siis niiden perinteisten duunareiden) aika on ollut ja mennyt. Hulda on työnsä tehnyt, Hulda voi mennä. Minun SDP:ssäni toimihenkilöiksi itsensä mieltäviä on aina ollut ja tulee varmasti olemaankin. Ja on siellä duunareitakin ja toivottavasti tulee aina olemaan.

Peruspointti on siis siinä, mitä asioita ajamme. Yhteistyöllä. Iloisina, intohimoisina ja itseemme (sekä toveriin) luottavina.

Reijo Paananen, NUS:n hallituksen jäsen

Nus -tapaaminen

Hei!

Seuraava NUS -tapaaminen on tarkoitus järjestää 17.9.2007 kello 17.30. Lisätietoja saa laittamalla mailia ismo.kainulainen@kooviis.fi. Jäsenille on lähetetty tietoa tapaamisesta sähköpostilla.

Tarkoitus on, että tuosta tapaamisesta järjestetään myös nettikommentointia, jolloin ne, jotka eivät pääse paikan päälle voivat myös osallistua.

Tapaamisessa on tarkoitus käydä vielä kerran keskustelua nettimaailmassa toiminnasta. Ainakin Suomi24 chat -palstalla olisi tarkoitus kokeilla seuraavaa keskustelua/kokousta porukalla sovitulla ajankohdalla (syyskuun loppupuoli?).

Tämän lisäksi on tarve käydä läpi toiveita, mitä yhdistyksen oma nettisivu olisi ja mitä toimintoja ryhdytään tekemään. Esitetty on, että ryhtyisimme pitämään nettinovellia sekä laatisimme artikkelikokoelman sosiaaliturvan tulevaisuudesta. Myöskin nettikokoustamisen muotoja on tarkoitus pähkäillä. Laitetaan asiasta etukäteen esityksiä blogiin, niin sitten kaikki voivat orientoitua. www.nuorsosialidemokraatit.blogspot.com Kannattaa katsoa myös aiemmat keskustelut nettipohdinnoista elokuulta tästä blogista.

Sitten.

Lokakuussa on tulossa toinen NUS-tapaaminen. Siellä käsitellään tulevan puoluekokouksemme aloitteita ja asioita. Alustavasti päiväksi on ajalteltu 3.10., mutta päivä ja paikka lyödään syyskuun tapaamisessa lopullisesti kiinni.

Viime kesänä NUS Ry:n valtakunnallisilla kesäpäivillä sovittiin, että myös valtakunnalliset syyspäivät järjestetään. Ajankohdaksi on kaavailtu 7.-10.12. Päivien pitopaikka olisi Tukholma, jossa tarjoitus on tutustua paikalliseen politiikkaan sekä muihin kiinnostaviin ja vastaaviin asioihin. Luonnollisesti myös laivamatkan aikana on tarkoitus käydä poliittista debaattia.
Niille jäsenille, jotka eivät pääse syyspäiville, on tarkoitus järjestää myös jollakin tapaa osallistumismahdollisuus asiapuoluen kommentointiin/ keskusteluun.

Selvittelyssä parhaillaan on myös meidän oma domain -osoite, sekä ensi vuoden alkupuolelle ajoittuva NUS-matka ulkomaille.

Terveisin
Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja

Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi. Viestiä saa levittää tutuille.

--
Lue blogimme: http://nuorsosialidemokraatit.blogspot.com/
Nus [griechisch] der, Nous, Geist, Vernunft; in der antiken Metaphysik Bezeichnung für den ›höchsten‹ Teil der menschlichen Seele (›denkende Seele‹ bei Aristoteles) sowie für ein den Kosmos ordnendes Prinzip (Anaxagoras, Platon). – Meyers Lexicon –

Juttu

Ohessa on viime viikonlopulta aamulehden kolumni, jossa meitä kivitetään varsin perusteellisesti. Juttu on kirjoittu tahallaan asioita vääristellen eikä sitä ei oikein voi ottaa vakavasti.

Jotta vääriymmärryksiä ei tapahtuisi, onkin siis syytä korostaa, että yhdistys ei ole ottanut kantaa mihinkään puolueen henkilökysymyksiin, eikä sitä ole perustettu siksi. Nuorsosialidemokraatit on perustettu luomaan uudenlaista poliittista järjestökulttuuria sekä uudistushenkistä keskustelua SDP:hen. Klikkamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Ismo Kainulainen, NUS ry:n puheenjohtaja

Kuka alkaa mua ensi sunnuntaina?

Minua jännittää, sillä ensi sunnuntaina osallistun SDP:n Tulevaisuusfoorumiin. Minua jännittää siksi, että osallistun ensimmäistä kertaa tilaisuuteen, jossa on tovereita eri puolilta Suomea, erilaisista taustoista, erilaisine ajatuksineen. Olen ollut jäsenenä kaksi ja puoli vuotta ja nyt ensimmäistä kertaa, minulla on mahdollisuus nähdä koko puolueväen kirjo. Minua kiinnostaa, minkälaisia ihmisiä he ovat, mitä he tekevät, miten he ajattelevat. Minua kiinnostaa myös, miten minut otetaan vastaan, mitä sanotaan ja puhutaan, mitä taas kehonkielellä ilmaistaan. Tiedoksi tässä kohtaa, että vaikka SDP:ssä olenkin uusi jäsen, en ole sitä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä minulla on puoluetausta 30 vuoden ajalta toisessa puolueessa.

Ai niin, onhan siellä seminaariohjelmakin, mutta totta puhuakseni, se ei minua juurikaan kiinnosta. Minulle merkitystä on vain niillä ihmisillä, jotka sinne kokoontuvat. Puolueen uudistumisen näkökulmasta, minua eivät kiinnosta viralliset keskustelufoorumit, vaan se tunne ja tahto, joka päivän aikana syntyy ja se tunnelma, johon tilaisuus päätetään. Se tunnelma voi minut tiukemmin sitouttaa tulevaisuustyöhön tai tuupata puolueen laidalle kyynistymään.

No, otetaan vähän takaisin. Löysin minäkin kiinnostavan keskustelufoorumin, nimittäin sosialidemokratia 2010-luvulla. Erityisesti minua kiinnostaa keskustelu toimihenkilöistä ja sosialidemokratiasta. Toisaalta olen sitä mieltä, että SDP:n pitäisi rohkeammin ottaa kohderyhmäkseen toimihenkilöt ja uudistaa puoluetta sen mukaisesti. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos ja kun onnistumme uudistustyössä, se tuo toimihenkilöt automaattisesti mukanaan.

Herää tietysti kysymys, että mitä toimihenkilöistyminen sitten tarkoittaa? Oma käsitykseni on, että se tarkoittaa nimenomaan monimuotoisuutta poliittisessa keskustelussa ja valinnan vaihtoehtoja osallistumisessa ja vaikuttamisessa. Toimihenkilöitä ei johdeta suurina joukkoina (jos itse asiassa enää ketään nykypäivän Suomessa), vaan jokainen tekee yksilöllisiä valintoja. Ehkä pohjimmiltaan kyse ei olekaan toimihenkilöistymisestä, vaan pikemminkin sukupolven vaihdoksesta ja yleisestä koulutustason noususta. Ihmisillä on tarve sosiaaliseen nousuun ja tänä päivänä sen voi kätevimmin toteuttaa äänestämällä Kokoomusta. Näin se vaan on ja näinhän toimihenkilöt ovat juuri tehneet. Vai mitä mieltä sinä olet, laita kommenttia.

Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja

Keihäskultaa!

Taas on päästy kyyneleet silmissä juhlimaan Tero Pitkämäen keihäskultaa. Maamme-laulun kajahtaessa - tosin tarkkakorvaisimmat kuulivat, että nauhalta tuli Viron kansallishymni eikä Suomen - moni suomalainen varmaankin teki mielessään hiljaisen asennon.

Olen itsekin mielessäni pohtinut kuuluako niihin, jotka hiljentyvät keihäskarnevaaleille vai niihin, joiden mielestä (Mauno Koivistoa mukaillen) pitäisi kansallishymnien esittäminen unohtaa vääränlaisen kansallistunteen rakentamisen välikappaleina.

Kuinka ollakkaan kisojen päättymisen jälkeen puhuttiin paitsi mitalisaldosta niin myös siitä, kuinka me eurooppalaiset olemme laiskistuneet, emmekä pärjää kestävyyslajeissa, samoin kuin siitä, mitä petraamisen varaa suomalaisurheilun rahoituksessa olisi. On mahtava tämä kansallinen, puolue- ja mediarajat ylittävä urheilublokki!

Pääsin seuraamaan läheltä aikanaan arpajaislain uudistamista. Veikkauksen tuotonjaosta urheilun, taiteen, tieteen ja nuorisotyön kesken on säädetty suhteellisen tarkasti. Kansallisessa rahainjaossa siis urheilu kilpailee aina myös taiteen, tieteen ja nuorisotoiminnan kanssa. Tosin nykyisen arpajaislain säätämisen jälkeen valtion budjetin kautta myönnetyt avustussummat näihin tarkoituksiin ovat nousseet merkittävästi.

Urheilussa valintaa tehdään huippujen jalostamisen ja urheilun "siveellisemmän" tarkoituksen välillä. Suomessa on kehitetty mielestäni erinomainen ja demokraattinen "kaikki pelaa" -käytäntö. Emme monien muiden maiden tapaan keskity huippujen treenaamiseen, vaan urheilun tulisi antaa elämyksiä kaikille joukkueen jäsenille, myös pahnanpohjimmaisille. Tämä sopii sivistysajatteluumme, vaikkei se ehkä yhtä lailla huippuja tuota, kuin joku lahjakkaiden pelimiesten tuotantomalli.

Eli pois itku ja murhe, ettei mitaleita tullut enempää. Sitten kun joudumme viettämään suurkisoja ilman ainuttakaan suomalaista pistesankaria, voisimme alkaa kannattaa sitä, että me eurooppalaiset esiintyisimme yhden ja saman tähtilipun alla.

Silloin saisimme mitaleja roppakaupalla - ainakin kenttälajeissa ;=)

Vesa Mauriala
kirjoittaja on NUS ry:n hallituksen jäsen

Merkittävä avaus

Suomen Kuvalehti julkaisi eilen Seppo Lindblomin haastattelun. Lindblom
kertoo olleensa huojentunut demarien tappiosta maaliskuun
eduskuntavaaleissa. Tyylilleen uskollisesti SK:n pääkirjoitus ylisti
Lindblomin kritiikkiä: Oli kuulemma merkittävä avaus.
Mitä tuossa Lindblomin haastattelussa sitten oli merkittävää? Oliko
se maininta SDP:n ylisuurista vaalilupauksista, ryntäilystä tai
ihmisten kyykyttämisestä? Vai se puolileikillinen toteamus, että
vaaleissa ei pitäisi luvata mitään? Ehkä kaikki tämä yhdessä, ja
vielä kun lehden mukaan viimeiset mielipidemittauksetkin vahvistavat,
että puolueen kannatus laskee (tosiasiassa kannatus on pysynyt kyllä
vaalien tasalla, päinvastoin kuin esimerkiksi päähallituspuolue
keskustan).

Haastattelun väite ylisuurista vaalilupauksista on erikoinen. SDP:n
vaaliohjelman ytimenä oli vankka ja päämäärätietoinen työllisyyden
hoito. Työllisyys luo maahan vaurautta, jonka jälkeen on politiikan
tehtävä päättää siitä, miten tätä vaurautta jaetaan. SDP:n
vastauksena olivat lisäpanostusten tekeminen hyvinvointipalveluihin
veronkevennysten sijaan. Hyvinvointivaltion nykyinen rahoitustaso ei
riitä vastaamaan ikääntymisen haasteeseen. Tätä toimintaa
haastattelussa kutsutaan sitten ryntäilyksi.

Vastikkeellinen sosiaaliturva johtaa kuulemma puolestaan ihmisten
kyykyttämiseen. Perustulo lopettaisi ihmisten kurssittamisen ja
nöyryyttämisen. Lopettaisi se paljon muutakin. Eikö ole yksilön
kannalta juuri tärkeintä, että silloin kun elämässä on vaikeata,
antaa yhteiskunta hänelle tukea? Perustulo jättää ihmisen heitteille,
pärjäämään yksin omillaan, kun se viimeinenkin yhteys yhteiskuntaan,
vaikka sitten fattan kassan kautta, puuttuu. SK:n mukaan nyt kuitenkin
vain pöllytetään demarien ennakkoluuloja. Rikkaillekin pitäisi vielä
antaa terveysrahaa, jos he siirtyisivät käyttämään yksityisiä
terveyspalveluja. Eikö tämä järjestelmä toimi jo nimellä yksityisen
sairaanhoidon kela-korvaukset? Entä mistä rahat perustuloon, kun
muutenkin lupaukset olivat jo niin ylisuuria?

Ja vielä puolitodelliseksi huipennukseksi: Puolueet eivät saisi antaa
äänestäjille vaaleissa lupauksia. Mutta tästähän vaaleissa ja
demokratiassa on kyse! Puolueet esittävät ohjelmansa kansalaisten
arvioitavaksi, jonka jälkeen kansalaiset tekevät päätöksensä.
Minkä perusteella ihmiset sitten tekisivät päätöksensä,
ulkonäönkö? Vai ehkä pituuden? Kyllä vaalilupaukset muistetaan
vielä vuosienkin jälkeen, erityisesti ne toteuttamattomat.
On hyvä, että liikkeemme tila herättää keskustelua ja avauksia.
Keskustelulta, erityisesti sellaiselta keskustelulta, joka noteerataan
merkittäväksi, odottaisi silti myös analyyttisuutta. Pelkkä SDP:n
"pöllyttäminen" kun ei keskustelua merkittäväksi tee.

Matti Hirvola
NUS:n sihteeri

ps. Viitaten aiempiin tässä blogissa julkaistuihin ajatuksiin: Taidamme
todellakin tarvita maahan uuden poliittisen aikakauslehden.

Ruotsalaisten työryhmäuudistus

Politiikan linjauksista sekä niiden avoimesta ja demokraattisesta valmistelusta kannattaisi ottaa huomioon se, mitä Ruotsissa on tehty. He ovat pistäneet työryhmärakenteensa uusiksi. Keskustasolla on vain neljä eri painopistealuetta käsittelevää ryhmää, jotka ovat:

- Työ
- Hyvinvointi
- Maailma/ulkopolitiikka
- Ilmasto/ympäristö

Yksinkertainen on kaunista, vai mitä?

He ovat siis valinneet alueet, joihin paukut laitetaan ja valinneet porukan asiaa valmistelemaan. He käyttävät asiantuntijoita jne. Koko homma on avointa eli nettisivuilta löytyy vetäjän yhteystiedot ja osoite, johon kuka tahansa voi lähettää aloitteita tai mielipiteitään. Näin täyttyvät sekä vaatimukset avoimuudesta että jäsenvaikuttamisesta. Tavoitteena on uudenlaisen politiikan ja seuraavan vaaliohjelman valmistelu.

Kun tähän lisätään vielä ryhmien itsensä täydentämisoikeus ja velvoite julkiseen keskusteluun (jonka puoluehallitus voi minusta työryhmille antaa tehtäväksi), niin paketti alkaa olla valmis. Nämähän oli mainittu tuossa meidän uudistusehdotuspaperissa.

Ruotsalaiset ovat vieneet asian vielä askeleen pidemmälle ja aloittaneet työryhmätoiminnan myös piiritasolla. Esimerkiksi Tukholmassa on perustettu kuusi työryhmää, jotka ovat aloittaneet toimintansa tänä kesänä. Toimintaperiate on suunnilleen sama kuin keskustasolla ja vaikuttaa saavat kaikki osastot ja jäsenet. Tavoitteena on politiikan sisältöjen valmistelu alueellisesti lähempänä ihmisiä, käytännön vaaliohjelman muotoilu piiritasolle sekä sisällöntuotanto keskustason työryhmään. Työryhmät on nimetty vähän ihmisläheisemmin kuin demareilla Suomessa on tapana. Nimet ovat tyyliin "Tukholma, jossa on hyvä asua", "Puhdas Tukholma" jne.

Näin saadaan poliittiseen valmisteluun tarttumapintaa, jäsenistölle lisää vaikutusmahdollisuuksia, keskustason ja piiritason välille muodostuu linkki ja tuotteena syntyy myös piirikohtaisia vaaliohjelmia.

Kyllä naapuri osaa.

Nähtäväksi toki jää, kuinka systeemi toimii, mutta tosia-asia on, että vaalitappion jälkeen on pystytty käytännön toimintamallien uudistuksiin.

Nämä ovat mielestäni käyttökelpoisia ideoita ja vastaavat osin omia pohdintojamme siitä, mitä työryhmille pitäisi tehdä, jotta ne ajaisivat mahdollisimman hyvin asiaansa. 30 sisäänpäinlämpiävän työryhmän ylläpito, joista kukaan ei tiedä oikein mitään, ei ole kovin tarkoituksenmukaista.

Työryhmissä piilee todella paljon potentiaalia, joka oikein kanavoituna voi tuottaa tavaraa samalla tavalla kuin joskus 70-luvulla. Silloin työryhmät olivat aitoja ajatushautomoita, joista tuli valmiita esityksiä ja tekstejä, jotka voitiin lyödä pöytään, kun SDP:n kantoja kyseltiin. Mukana oli vähän kaikennäköistä porukkaa ja uskallettiin esittää hyvin vallankumouksellisiakin ajatuksia.

Työryhmät ovat luonnollinen yhteydenpitoväline myös tiedemaailman suuntaa. Vaalianalyysityö osoitti kuinka mielellään tutkijat lähtevät asiantuntijoiksi. Yhteistyö työryhmien ja Sorsa-säätiön kanssa olisi myös enemmän kuin luonnollista. Yhteys tiedemaailmaan toisi uusia ideoita työryhmiin ja nostaisi puolueen profiilia akateemisissa piireissä.

Lisäksi työryhmät voisivat toimia julkisen keskustelun painopisteen siirtämisestä reaktiivisesta proaktiiviseen. Aina ei tarvitse torpata muiden sanomisia, vaan voidaan esittää jotain omaakin -vaihtoehto.

Tällaisiin työvälineisiin, joita siis työryhmät ovat, on puolueen johdolla kaikki mahdollisuus tehdä uudistuksia. Näihin ei tarvita puoluekokouksen päätöksiä tai sääntöuudistuksia. Kyse on enemmänkin toimintakulttuurin muuttamisesta kuten Ruotsissa on tehty. Puoluehallitus ja puoluejohto voivat määrittää tällaiset asiat niin halutessaan.

Muutenkin odottaisin enemmän sellaista "projektinjohtamista" eli annetaan porukalle selkeä tehtävä, asetetaan aikarajat ja valvotaan, että jotain syntyy. Jos joku ryhmä ei kokoonnu lainkaan tai tulosta ei synny, niin silloinhan asialle pitää tehdä jotain. Onko se sitten työryhmän vetäjän vaihtaminen tai jotain muuta, jää hallituksen päätettäväksi. Mutta siinä ei ole mitään tolkkua, että ryhmiä on paperilla jumalaton määrä eikä kukaan oikein tiedä, mitä tapahtuu tai mitä ne tekevät.

Tärkeätä on, että luodaan edellytykset avoimelle ja jäsenten vaikuttamismahdollisuudet huomiovalle työryhmätyöskentelylle. Aktiivisella ja toimivalla työryhmätoiminnalla voidaan vaikuttaa sekä sisältöihin, julkisuuskuvaan että välillisesti jäsenhankintaan. Tästä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.

Tässä oli ehdotuksia, kuinka toimintaa voisi parantaa. Puoluejohdon harteille jää niiden toteuttaminen. Ja itse sisällön tuottaminen onkin sitten sekä työryhmien että niiden kaikkien innokkaiden osallistujien varassa.

Mika Häkkinen, NUS ry:n hallituksen jäsen

Jatkoajatuksia

Perjantain blogikeskustelu sujui siis hyvin. Yli 140 henkilöä kävi perjantaina sivuilla vieraisilla, joka on hieno saavutus perjantai-iltapäivänä kello 15.00 jälkeen käydyssä keskustelussa. Kaiken lisäksi oli vielä taiteiden yökin Helsingissä.

Keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että artikkelikokoelmaa ryhdytään nyt valmistelemaan. Toinen juttu on blogikeskustelun jatkojalostus. Onko se muilla areenoilla vai käytämmekö edelleenkin bloggeria, joka on monelle jo varsin tuttu.

Myöskin NUS ry:n nettisivustolle on laitettava nyt vauhtia. Siitä on jo aika paljon ajatuksia ja pieni synteesin paikka on nyt seuraavaksi. Nus ry:n kokoontumiselle on nyt tarvetta ja aika sille pitää etsiä mahdollisiman pian. Siitäkin pitää saada semmoinen, että osallistuminen on mahdollista myös muultakin paikkakunnalta ja tässä tapauksessa Ruotsistakin asti, jossa eräs aktiivimme nyt asuu.

Tietysti myös sosiaalisuusaspektikin pitäisi olla välillä mukana. Pelkkä verkkoelämä ei ole aivan tarkoituksenmukaista.

Mukava palaute viikonlopulta oli myöskin se, että jälleen uusia ihmisiä haluaa tulla mukaan Nuorsosialidemokraatteihin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja

Osallistu blogikeskusteluun

Alla on "Nykypäivän työväentalot" -otsikolla oleva teksti, josta käydään blogikeskustelua tekstin lopusta löytyvässä "kommentit" osiossa. Keskustelu on avoin ja sen pohjalta Nuorsosialidemokraatit tekevät omaan toimintaansa johtopäätöksiä.

Osallistu ja anna kommenttisi.

Ismo Kainulainen NUS ry:n puheenjohtaja

Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi.

Nykypäivän työväentalot

Verkkomaailman hanskaaminen ja käyttäminen puoluetoiminnassa on puhuttanut paljon puolueen jäsenistöä. Teknologian kehittyminen on lyhyessä ajassa tarjonnut merkittävän määrän uusia työkaluja puolue- ja kansalaisjärjestötoimintaan. Näiden uusien työkalujen käyttöönotossa puolueet ovat olleet valitettavan hitaita.

Kaivataankin keskustelua siitä, missä ovat nykypäivän työväentalot ja nuorisoseurat, joissa yhteiskunnalliselle keskustelulle on sijansa. Uuden median vaikutustehoa ei pidä yliarvioida, sillä perinteisen mainostamisen keinot tulevat olemaan keskeisiä myös tulevaisuudessa. Verkkomaailman kautta voidaan kuitenkin kustannustehokkaasti tukea mainostamisen toistoja ja ylläpitää läpi vaalikauden kestävää vaikuttamiskanavaa kansalaisille.

Demarit ovat onnistuneesti lanseeranneet kehittämiskelpoisen "Politiikan viikon". Miksemme onnistuisi myös muiden uusien vaikuttamiskanavien luomisessa?

Anna kommenttisi kello 15.00 alkavassa blogikeskustelussa tähän sekä alla olevaan Verkkomaailmasta välineet toimintakulttuurin muutokselle? -tekstiin, kohdassa kommentit.

Toverillisin terveisin

Henrik Haapajärvi, NUS ry:n jäsen.

Verkkomaailmasta välineet toimintakulttuurin muutokselle?

Aidon keskusteluyhteyden luominen puolueen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten välille vaatii kunnallisen ja valtakunnan tason politiikoiltamme rohkeutta laittaa itsensä peliin. Kokeiluja tällä saralla on jo ollut, mutta kansalaisten ajatusten kuunteleminen ja avoimen toimintakulttuurin kehittäminen vaativat puolueelta jatkuvaa huomiota.

Tulevaisuudessa olisi toivottavaa, että puolueen johto järjestäisi säännöllisesti jäsenistölle tai kaikille kansalaisille kyselytuntitilaisuuksia nettikeskustelun muodossa. Eduskuntaryhmän kesäkokouksien, puoluevaltuuston ja puoluekokouksen yms. tilaisuuksien parhaat puheet tulisi julkaista SDP:n nettisivuilla tai vaikka YouTubessa.

Jäsenistön osallistaminen verkkoympäristössä tapahtuvaan tiedottamiseen on tärkeää ja se edellyttää vaalien forward-viestien verkoston hyödyntämistä. Verkoston tiedotteet tulisi kirjoittaa sellaiseen muotoon, että jokainen puolueen jäsen voi lähettää sen vaikkapa työkaverilleen. Olennaista on luoda mahdollisimman suurelle osalle väestöstä positiivinen kuva SDP:n halusta kuunnella ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Onnistumista ei kannata edes yrittää arvioida sillä, kuinka moni käy todellisuudessa katsomassa puoluejohdon puheita netissä.

Puolueen reaktioherkkyyttä tulee parantaa tarjoamalla keskustoimistolle ja paikallisyhdistyksille nettiportaali, jossa myös yksittäisistä kysymyksistä voidaan julkaista informaatiota, mielipiteitä ja mahdollistaa asian ympärille keskustelufoorumi. Jos kunta- tai valtakunnan tasolla nousee esiin polttava yksittäinen kysymys, pystyy paikallisosasto puolessa tunnissa perustamaan keskustelufoorumin kuntalaisille ja julkaisemaan demariryhmän näkemyksen asiasta samassa yhteydessä (esim. osoitteella http://www.kustaankortteli.fi/ tai http://www.hoitsuilleliksaa.fi/ , josta ohjaus tapahtuisi demareiden portaalin keskusteluun). Ansiokas ja kehittämisen arvoinen palvelu löytyy jo netistä osoitteella http://www.tyovaetalo.fi/.

Puolueessa tulee huomata eri äänestäjäryhmien erilaiset informaatiotarpeet. Karkea jako jäsenistön, symppaajien, aina puoluetta äänestävien ja liikkuvien äänestäjien ryhmiin auttaa puoluetta kehittämään uusia työkaluja lähestyä eri äänestäjäryhmiä. Puolueen symppaajat ja liikkuvat äänestäjät tarvitsevat vireän ja ajankohtaisen verkkomedian tyydyttämään tiedonnälkäänsä. UP:n verkkolehden kehityskulku ei ole ollut tältä osin kovin lupaava. On parempi, että netissä julkaistava UP:n näköislehti extroineen keskittyy tulevaisuudessakin palvelemaan puolueen jäsenistöä ja muuta mediaa.

UP:n rinnalle tarvitaan oppositiopolitiikasta tiedottava verkkolehti, jonka ensisijainen kohderyhmä ovat liikkuvat äänestäjät ja vasemmistolaisesti ajattelevat kansalaiset. Kansantajuinen vasemmistolainen verkkomedia puuttuu Suomesta ja meidän missiomme tulisi olla tarjonnan luominen. Kysyntä kyllä seuraa perästä. Ideaalitilanteessa tiedonnälkäinen googlaaja löytäisi ensimmäisten linkkien joukosta demareiden näkökannan päivän polttaviin poliittisiin kysymyksiin.

Vesa Mauriala on tässä blogissa esittänyt, että tarvittaisiin myös erillinen julkaisu yhteiskunnallista ja aatteellista keskustelua varten. Aatteemme jatkuvan uudistamisen kannalta on elinehto, että keskustelulla on oma fooruminsa. Valitettavasti UP:n jäsenliite ei formaatiltaan mahdollista tämän tyyppistä keskustelua ja jäsenistömme tarvitsee kipeästi syväluotaavaa keskustelua sosialidemokraattisesta suuresta linjasta.

Entisen Sosialidemokraatti-aikakauslehden tyyppinen uusi julkaisu palvelisi ensisijaisesti jäsenistöä ja mediaa. Lehti tulisi UP:n jäsenliitteiden rinnalle ja se ilmestyisi pari kertaa vuodessa. Uuden julkaisun ei tarvitsisi edes pyrkiä kansantajuiseen ilmaisuun. Käytännön läheisen politiikan tekeminen vaatii pohjaksi myös vahvan periaatteellisen kivijalan, eikä perustuksia rakenneta proosalla. Rakentavan yhteyden luominen tiedeyhteisöön tukisi yhteiskunnallisen keskustelun laajentumista sosialidemokraateille tärkeisiin aihealueisiin.

SDP:n oppositiopolitiikka voi rajoittua välikysymysten ja varjobudjettien tekemiseen, mutta jos haluamme aidosti edistää suomalaisten vaikuttamismahdollisuuksia muutamme toimintakulttuuriamme avoimemmaksi ja suhtaudumme ennakkoluulottomammin kansalaisyhteiskunnasta nouseviin näkemyksiin. SDP ottaa kirkkaan ykköspaikan kansalaisyhteiskunnan vaikuttamiskanavana jos itseluottamuksemme ja halumme riittää vision toteuttamiseen. Asiakysymysten tasolla se kuitenkin vaatii puolueelta rohkeutta näkyvästi linjata politiikkaamme myös sosiaali-, ympäristö- ja kuluttaja-asioissa. Mainosrahamme eivät koskaan tule riittämään kauneuskilpailun voittoon, mutta voimme työllämme vakuuttaa äänestäjät kannattamaan yhteiskunnallisia tavoitteitamme.

Toimenpide-ehdotukset lyhyesti:

1. Aidon yhteyden luominen kansalaisiin

*Puoluejohdon järjestämät kansalaisten/jäsenistön kyselytunnit säännöllisiksi
*Koulutusta kuntatason päättäjille yksittäisten teemojen ympärille perustettavista nettisivuista
*Kattavan verkoston luominen verkkomaailmassa tiedottamiseen (henkilöltä henkilölle)
*Kanavan luominen läpi vaalikauden tapahtuvaan kansalaisvaikuttamiseen
*Valmis pohja keskustelufoorumeille, jotka kuntatason päättäjäkin saa vaivattomasti käyttöön

2. Vasemmistolaisen mediakentän ennakkoluuloton uusiminen

*Uusi vasemmistolainen nettimedia palvelemaan liikkuvia äänestäjiä (sos.dem. bloggaajien kolumnit tutuiksi suurelle yleisölle)
*Pari kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauslehdenperustaminen tukemaan puolueen aatteellista keskustelua

3. Mitä NUS ry:n pitäisi tehdä

*Ottaa vetovastuu vasemmistolaisen nettilehden perustamisessa
*Jatkaa nykyisiä blogikeskusteluja
*Viedä yhdessä muotoillut näkemykset puoluekokouksen käsiteltäväksi
*Pyrkiä kunnianhimoisesti luomaan nettimaailmassa tapahtuvan vaikuttamisen kulttuuria

Blogikeskustelu huomenna

Perjantaina 24.8. kello 15.00 alkaen on täällä nuorsosialidemokraatit.blogspot.com - osoitteessa avoin blogikeskustelu aiheesta millaista poliittinen toiminta sekä keskustelu voi olla internetissä ja mitä sen pitäisi olla sekä missä sen pitäisi siellä olla.

Keskustelu tapahtuu kommentti -kohdassa eli klikkaa asiaan liittyvän pohjatekstin lopussa olevaa kommentti -kohtaa ja kirjoita aukeavaan kenttään kommentit. Toive olisi, että Nussin jäsenet ottaisivat kantaa omalla nimellään, jonka voi kirjoittaa kommenttikenttää lopuksi, mutta myös nimettömätkin kommentit ovat ok. Nimellä siksi, että voimme tehdä sitten yhdistyksessä johtopäätöksiä siitä, mitä ryhdymme tuon keskustelun johdosta sitten tekemään.

Pohjateksti ilmestyy hieman ennen keskustelua.

Niin. Ja eilen Nuorsosialidemokraatit NUS ry sai ilmoituksen patentti- ja rekisterihallitukselta, että meidät on hyväksytty merkittäväksi yhdistysrekisteriin.

Kainulaisen Ismo Nus ry:n puheenjohtaja

Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi.

Kansanliike, vaalipuolue vai joku muu?

Rakkaat bogaajat,

Puolueessamme pohdiskellaan säännöllisesti - samoin kuin mediassa ja muissakin puolueissa - mikä olisi "oikea" ja sopiva jäsenmäärä SDP:lle ja muillekin suurille puolueille.

Tästä haluisin hieman provokatoorisestikin herättää keskustelua. Siispä hieman historiaa:

SDP:llä oli vuonna 1945 suunnilleen saman verran jäseniä kuin nytkin, eli viitisenkymmentä tuhatta. Tuolloin puolueosastoja oli vajaa kolmisen tuhatta ja ne olivat nykyiseen verrattuna pieniä ja toiminta-ajatukseltaankin toisenlaisia: kokouksiin tultiin kuulemaan kunnallissihteerin alustusta, tapaamaan mahdollisesti tulevia rakastettuja ja viettämään yhteistä aikaa. Mikkelin hienon, keskustassa sijaitsevan työväentalon seinällä lienee edelleen kuvia soppatytöistä ja painikisoista.

Puoluehajaannuksen aikaan SDP:n jäsenmäärä laski 39 000:een, ja 1970-luvun alussa se nousi peräti 101 00:een. Syynä oli paitsi puolueen eheytyminen, niin myös ay-liikkeen jäsenmäärän erittäin voimakas lisääntyminen saman eheytymisen ja työmarkkinapolitiikan vuoksi. Ja sitten tietenkin yhteiskunnan voimakas politisoituminen, mikä vaikutti aivan perusosastojenkin toimintaan.

Siitä lähtien jäsenmäärä on absoluuttisesti laskenut - ja samansuuntainen kaiken kaikkiaan on kehitys ollut suurilla puolueilla, myös kepulla ja kokoomuksella (mistä muuten puhutaan julkisuudessa luvattoman vähän). Nyt puolueellamme on siis reilut 50 000 jäsentä, heistä yhdistystoiminnassa aktiiveja ehkä 20 % ja perusjärjestöjä n. 1100 - joista NUS on siis uusin.

Kansainvälisesti Suomessa on asukasmäärään suhteutettuna (eli suhteellisesti) Euroopan toiseksi eniten puolueiden jäseniä Itävallan jälkeen. Jos joku tietää, mikä Itävallan tilanteen (n. 20 % kuuluu puolueisiin) selittää, niin kertokoon sen!

Mahtavassa Ruotsissakin SAP:hen (http://www.sap.se/) eli paikalliseen demaripuolueeseen kuuluu suhteessa saman verran jäseniä kuin Suomessakin, reilu 100 000. Eli ei ihmemaa ole Ruotsikaan, vaikka siinä suhteessa on, että SDP:n nuorisojärjestö SSU (http://www.ssu.se/) on maan suurin nuorisojärjestö - ja hieno sellainen onkin.

Mikä siis olisi oikea SDP:n jäsenmäärä? Julkaisen siitä arvon blogaajille kilpailun. Olisiko se:

a) nykyinen reilu 50 000, mutta nuorempaa väkeä?
b) ehdottomasti on päästävä 100 000 ylitse!
c) jäsenmääräksi riittää 35 000
d) joku muu vaihtoehto, kerro itse

Lupasin hieman provosoida, ja niin myös teenkin. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei kokonaisjäsenmäärällä ole minkään suomalaisen puolueen kohdalla loppujen lopuksi fataalista merkitystä, jos ihmiset kiinnostuvat muuten puoluetoiminnasta, tulevat mukaan erilaisiin niiden järjestämin projekteihin ja äänestävät joko vaaleissa tai puolueen järjestämissä äänestyksissä.

Olennaisempaa on mielestäni aktiivijäsenten tai toimintaan eri muodoissaan osallistuvien määrä (ja siihen ei katsota ikää tai ikärajoja). Tällä hetkellä tuo luku on nimittäin KAIKKIEN suurten puolueiden kohdalla kukin erikseen arviolta n. 15 000 - heistä kunnallsivaaleissa on ehdolla 10 000 tai vajaa per puolue, pienemmillä huomattavasti sitä vähemmän.

Nämä ihmiset osallistuvat valtuustojen, lautakuntien ja työryhmien kokouksiin, pyörittävät perusyhdistyksiä ja kunnallisjärjestöjä. Eli tekevät siis politiikkaa lähes puolipäivätoimisesti. Ajassa on myös esim. kuntalakia uudistettu niin, että politiikan tekemisen "puolipäiväluonne" on tunnustettu.

Näiden "superaktiivien" lisäksi jäsenkunnasta aimo osa osallistuu erilaisiin talkoisiin - SDP:ssä tuhansia ja tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lisää - tai sitten he ovat porukkaa, joka ei ole syystä tai toisesta ottanut puolueen jäsenikirjaa.

Rohkenen sanoa, että jos tämä "hang around" -porukka lasketaan yhteen, on SDP myös Keskustaa suurempi. Joku voi koettaa arvata miksi, se jääköön tässä vapaaksi heitoksi.

Nuorten piirissäkin neljän suurimman nuorisopuolueen kannatus on suunnilleen sama n. 20% Keskustalla, Kokoomuksella, SDP:llä ja Vihreillä (tässä järjestyksessä ainakin viimeksi näkemieni vaaligalluppien mukaan). Kokoomusta ja kepua äänestävät nuoret äänestävät vaaleissa SDP:n ja vihreiden nuoria kannattajia selvästi aktiivisemmin.

Nuorethan tunnetusti hakeutuvat toimintaan, mutteivät välttämättä jäseniksi, jos ovat aktiiveija. Sen sijaan myöhemmällä iällä (tässä "myöhempi" tarkoittaa meitä maagisen 30 v- ikäpaalun saavuttaneita) jäsenyys saattaakin kiinnostaa.

Eli parahin lukija: kysymykseni, johon ei ole oikeaa vastausta, kuuluukin: kuinka paljon SDP:llä pitäisi olla jäseniä / miksi / mistä nämä jäsenet saataisiin / miten / miten heidät pitäisi toivottaa upeaan liikkeeseemme tervetulleiksi?

Jos kysymys vaikutti SDP:n yo-aineen reaalikokeelta, se ei johdu allekirjoittaneen opettajankoulutuksesta ;) Revitelkää!

Ja ihan siunatuksi lopuksi, vastaan otsikkooni: suomalaiseen malliin kuuluu, että puolueet ovat luonteeltaan kansanliikkeitä. Ne järjestävät todella paljon, muihin kansalaisjärjestöhinkin verrattua, mm. koulutusta ja aatteellista toimintaa, joka ei liity vaaleihin.

Uusia jäseniä tarvitaan, mutta samalla heidät pitää toivottaa tervetulleiksi vaikuttamaan. Vaikuttamisen halu on nimittäin suurin syy SDP:hen liittymiseksi. Siksi oleellista nyt alkaneessa uudistusprosessissa on kysyä: miten SDP käyttää uusien jäsentensä (joita tulee sentään kahdessa vuodessa koko vihreiden jäsenmäärän verran) innon ja tarmon parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseen! Tarvitaan myös projekteja, joihin ihmiset voivat tulla mukaan heti liittymättä puolueen jäseneksi. Samalla vahvistetaan liikkeen ulkoisen kuvan moniarvoisuutta ja tehdään siitä houkuttelevampi.

Samalla tulisi kuitenkin vähän perusteelliemmin pohtia, mitä sana "kansanliike" tarkoittaa. Mielestäni kokonaisjäsenmäärään tai ikärakenteeseen tuijottaminen ikään kuin kansanliikkeen ydinkysymyksinä ei ole läheskään koko totuus.

Vesa Mauriala NUS ry:n hallituksen jäsen

Erityistehtävä Tukholmassa

NUS ry:n kantavana toiminta-ajatuksena on ollut, että kuka tahansa mistä tahansa voi olla toiminnassa mukana. Fyysinen olinpaikka ei ole este yhdistyksen jäsenyydelle, koska hyödynnämme toiminnassamme sähköisiä viestintävälineitä ja mediota mahdollisimman paljon.

Olen pitänyt itse tätä puolta erityisen tärkeänä seikkana, kun olemme toimintamuotoja miettineet. Kaiken tiedon täytyy olla helposti liikuteltavassa muodossa ja esillä, jotta pysyy kartalla, vaikkei fyysisesti kokouksiin tai tapahtumiin pääsisikään. Minulla oli oma lehmä ojassa, sillä tiesin jo perustamiskokouksessa lähteväni ulkomaille enkä halunnut yhteyden SDP:hen katkeavan, kuten paikallisyhdistyksessä olisi tapahtunut. Periaatteena täytyy siten olla, että tietoa jaetaan mahdollisimman tehokkaasti ja laajasti ja kaikille luodaan mahdollisuus vaikuttaa.

Muutin pari viikkoa sitten Tukholmaan, joka on asemapaikkani seuraavat kolme vuotta. Minulle onkin annettu erityistehtävä toimia yhtäältä varoittimena tiedonkulun katkoksista ja toisaalta tarkkailijana Ruotsissa. Erityisesti Ruotsin sosialidemokraattien toiminnan uudistuminen kiinnostuu. Olen siis yhdistyksen "tiedustelutehtävissä" ulkomailla; onhan tämäkin varmasti jotain uutta SDP:n yhdistystoiminnassa.

Selvää on, että koska en ole enää Suomessa enkä muutenkaan samalla tavalla poliittisen toiminnan lähellä kuin avustajana ollessani, edellä kuvattu yhdistyksen toimintaidea joutuu koetukselle. Olen edelleen yhdistyksen hallituksen jäsen, mikä tekee sen toiminnasta haasteellista, koska yhden jäsenen fyysinen osallistuminen ei ole mitenkään mahdollista. Mutta juuri tämän takiahan NUS perustettiin: kokeilemaan ja tekemään uutta. Olemme eräänlainen uudistuslaboratorio, jossa uusia toimintamuotoja testataan.

Mitä tarkkailutehtävääni tulee, kerron tässä blogissa havainnoistani. Nyt parin viikon jälkeen ei mitään kovin syvällistä näkemystä Ruotsin sosialidemokraattien tilanteesta ole ehtinyt muodostua, mutta vähitellen, kun pääsen seuraamaan paremmin tiedotusvälineitä, tapaamaan ihmisiä ja siten integroitumaan yhteiskuntaa, joitakin kertomisen arvoisia asioita noussee esille.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että demarien tilanne täällä poikkeaa selvästi Suomesta. SAP:n kannatus hipoo 40 prosenttia, vaikkakin viimeisin gallup kertookin porvaripuolueiden hieman kirineen eroa kiinni. Eniten keskustelua gallupeihin liittyen aiheuttaa kuitenkin ulkomaalaisvastaisen Ruotsidemokraattien kohoaminen aivan parlamenttiin pääsyn rajoille. Ruotsissa kun puolueen pitää ylittää neljän prosentin kynnys, ennen kuin portit Riksdageniin aukeavat. Puolue on ollut niin paljon julkisuudessa esillä, että siitä on muodostunut uskottava vaihtoehto ja ihmiset uskaltavat jo sanoa tukevansa sitä. Sama on tapahtumassa Perussuomalaisten kanssa. Ja tämä on suuri vaara demareille kunnallisvaaleissa erityisesti lähiöissä.

Täällä näyttää myös porvarihallituksen ja opposition kannat olevan selkeämmin vastakkain. Keskustelua herättää nyt esimerkiksi porvarihallituksen pyrkimykset romuttaa säännellyt asuntomarkkinat, mitä oppositio ei hyväksy, vaan näkee asuntojen myynnin olevan edullista vain pienelle vähemmistölle. Toinen aihe on koululaitos. Porvarihallitus on avaamassa ovat yksityiskouluille ja oppositio vastustaa. No tämä on vielä hyvin pintapuolista ja perustuu hyvin hataraan mediaseurantaan, mutta mielikuva kahtiajaosta on selkeä.

Kävin SSU:n eli Ruotsin demarinuorten liittokokouksessa reilu viikko sitten. Siellä puhuneet Mona Sahlin ja LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin olivat minusta oikein hyviä. Tykitystä tuli oikein kunnolla, puheet olivat suoraviivaisia ja tietyllä tavalla tunteisiin vetoava. Puhuttiin sosialidemokraattisesta visiosta, kansainvälisyydestä ja ympäristöpolitiikan keskeisyydestä. Kiinnitin huomioita erityisesti linjauksiin ay-liikkeen ja puolueen suhteesta. Linja oli selvä. Tavoitteena on mahdollisimman vahva työväenliike niin poliittisena kuin ammattiyhdistysvaikuttajana. Ja tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii yhteistyötä. Tuntui melko vieraalta ajatellen Suomen tilannetta, jossa väenvängällä yritetään palkansaajapuoluetta etäännyttää palkansaajien etujärjestöistä.

Verrattuna Suomeen SAP:n linja vaikuttaa siis selkeämmältä. Puheissa tuli tosin ilmi, että heidän vaalitappiostaan on kulunut jo vuosi, ja paljon tapahtunut sinä aikana. Siitä huolimatta on minusta rehellisyyden nimissä todettava SDP:n olleen Suomessa melko hiljainen. Poliittista julkista keskustelua ajatellessani mieleeni nousee lähinnä Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Tuntuu, että kaveri on joka lehdessä, jotka käteeni ovat osuneet.

Väitteeni SDP:n hiljaisuudesta perustuu rajallisiin medialähteisiin, mutta sellainen mielikuva minulle on muodostunut. Onko asia näin? mitä sanotte te, jotka siellä lahden toisella puolen asustatte? Kommentoikaa.

Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen

Uusi blogikeskustelu tulossa

Nus on taas saanut viisi uutta jäsentä. Jäsenmäärä on varsin mukavassa kasvussa ja kiinnostus sekä palaute on ollut hyvää.

Blogissa näyttää olevan päivittäin eri kävijöitä 50-100 välillä. Määrät ovat kasvussa.

Myös juttujen kommentointi toimii kivasti ja parhaassa jutussa taitaa olla kolmisenkymmentä kommenttia. Tämmöistä keskustelua NUS:sin olikin tarkoitus kehittää. SDP:n kehittämistä pohditaan avoimeisti ja sitten esityksiä tehdään noiden kommenttien ja palautteiden pohjalta. Tämä keskustelutapa mahdollistaa myös eri puolilta Suomea ja maailmaakin mahdollisuuden osallistua.

Ensi viikolla on taas odotettavissa blogikeskustelu., sillä edellinen (otsikolla Avointa kokoustamista) onnistui hyvin ja siksi keskusteluita tullaan jatkmaan.

Keskustelun ajankohdasta sitten ensi viikon alkupuolella lisää täällä blogissa.

Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja

Julkisuuden nimipohdintoja

Demokratiaan kuuluu, että joskus ollaan hallituksessa ja joskus oppositiossa - niin kovaa kun oppositiotaival onkin, kun valtaa on lähinnä puhevalta.

Viime päivinä muutamat ovat innostuneet Lasse Lehtisen vanhasta kuningasajatuksesta, jonka mukaan SDP:n pitäisi muuttaa nimensä Suomen Demokraattiseksi puolueeksi. Mediassa ajatusta on perusteltu sillä, että niin kokoomus kuin kepukin ovat muuttaneet nimiään uuden kannatuksen toivossa. Nimenmuutoksellakos oppositiosta noustaisiin ja kannatuskäyrät kääntyisivät ylöspäin.

Tämä kirvoitti allekirjoittaneessa muutamia ajatuksia - ota Sinä puolestasi niihin ja muuhunkin kantaa!

SDP:n ympärillä käyty nimipohdinta kuvaa mielestäni kesän "uutiskeskustelua" - kun ei ole parempia aiheita tai kun vaikkapa hallituksen tulevaa budjettiesitystä ei haluta / jakseta kunnolla tonkia - luodaan nimikeskustelu. Tulee mieleen tästä hieman Ruokolahden leijonat tai Korkeasaaren paviaanit.

Niminikkareilta tuntuu unohtuvan, ettei nimiä keksitä kuin ohimennen uuden kannatuksen saamiseksi. Niitä voidaan muuttaa, jos ne periaatteelliset lähtökohdat, joista puolue on syntynyt, muuttuvat paljon tai nperuuttamattomasti.

Tällä perusteellahan Maalaisliitto muutti nimensä Suomen Keskustaksi. Seppo Kääriäinen kuvaa muutosprosessia hyvin väitöskirjassaan (ss. 100-106): "Tien taivaltaminen Maalaisliitosta Keskustaksi kesti viitisentoista vuotta. Maalaisliitto asetti vuonna 1949 ohjelmatoimikunnan Virolaisen johdolla pohtimaan maalaisliiton toiminta-ajatusta". Kääriäisen mukaan puolueessa vallitsi sodan jälkeen aatteellinen tyhjiö, jossa alkiolaisuuden eväät oli käytetty ja puolueen kannatuspohja uhkasi rapautua maaseutuväestön vähetessä.

Vastaavasti Britannian Labour muutti nimensä New Labouriksi (http://www.labour.org.uk/) muutettuaan puolueen sääntöjä siten, ettei Uusi Labour enää kannattanut ikivanhaa sääntökohtaa, jossa ajettiin tuotantovälineiden yhteisomistusta. Saksassa puolestaan SPD (http://www.spd.de/) säilytti nimensä, mutta lähti kampanjoimaan "Die Neue Mitten" puolesta - eli pyrki maan silloisessa lähes kaksipuoluejärjestelmässä poliittiseen keskustaan ja ottamaan sieltä liäskannatusta. Molemmat puolueet nousivatkin pitkään hallitusvastuuseen.

Edelliset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, ettei nimiä muuteta tai uudisteta hetken mielijohteesta, vaan muutos kuvaa isompaa ajattelutavan vaihtumista.

SDP:n nykyisissä säännöissä todetaan, kuinka:

”Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta. Sosialismi korostaa yksilöiden yhteisvastuuta toisistaan ja yhteisöstään. Sosialismin humaanit arvot ovat juurtuneet syvälle koko demokraattiseen Eurooppaan. Ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja yksilön vastuuntunnosta lähtevä joukkoliike kohotti ihmiset kansalaisiksi, joille kuuluvat valtiolliset, sivistykselliset, sosiaaliset ja työelämän oikeudet.

Sosialidemokratia nousee vapausliikkeenä sosialismin teorioiden ohella antiikin humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista. Sen arvot antavat voiman ja suunnan jatkaa yhteiskunnallista uudistustyötä - yhdistää jatkuvuus ja uudistuminen, perinne ja tulevaisuus.”

Olemme siis osa maailman suurinta poliittista liikettä, sen "Suomen osasto". Näinhän demaripuolueet perustettiinkin aikanaan: Sosialidemokraattinen puolue Suomeen, Ruotsiin, Saksaan... Sekin tuo nimipohdintaan oman lisänsä: SDP Suomessa ei ole vain kansallinen projekti, vaan osa kansainvälistä sosialidemokratiaa. Silläkin on ollut nousunsa ja laskunsa, mutta aina on noustu ja niin noustaan nytkin.

USA:ssa Demokraattinen puolue katsoo puolestaan periytyvänsä 1700-luvun lopun antifederalisistisesta puolueesta, joka vastusti keskusvaltaa ja ajoi osavaltioille mahdollisimman suuria toimivaltuuksia. Puolueen sisällä on useita mielipiteiltään eroavia ryhmäkuntia, joskin puolue on New Dealin jälkeen profiloitunut (yhdysvaltalaisittain) vasemmistolaiseksi ja työväestön ja köyhien asemaa ajavaksi puolueeksi. Puolue perustettiin vuonna 1828.

Demokraattisen puolueen kannattajia ovat perinteisesti olleet katolilaiset, koillisosan uudistusmielinen työväestö, sekä eteläosien konservatiiviset protestantit. JFK:n aloittama rotuerottelun lieventäminen on vähentänyt kannattajia etelässä, mutta tuonut sitä vastoin suuren joukon kannattajia mustien väestöstä suurkaupungeista.

Veljespuolueitamme voi käydä tsekkaamassa alla olevien linkkn kautta:

http://www.pes.org/content/view/11/48/lang,en/

http://www.socialistinternational.org/2Members/who.html#full

Jotenkin tässä tulee mieleen vanha suomalainen sananlasku, että "ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä".

Nimiä muutettakoon siis, jos periaatetason ajattelussamme tapahtuu kehitystä, joka antaisi aihetta nimenmuutokselle. Prosessissa tärkeintä on arvioida ensin yhteiskuntaa ja sen kehitystä, puolueen omaa paikkaa tässä tulevaisuudessa ja vasta sen jälkeen nimiä ja symboleita.

Jos tehtäisiin toisin päin, mentäisiin se kuuluisa ahteri edellä puuhun.

Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen

Onnistui

Jahas. Hyvin näytti toimivan tuo blogikeskustelu ja varmasti se tulee jatkumaan. Ajatuksia edelleenkin mietitään ja uudistuksia hieman nyt haudotaan.

Keskustelun aikana tuli myös hyviä uusia idoita, joita nyt pitää selvittää ja viedä käytäntöön. Yksi tämmöinen on säännöllinen blogikeskustelu. NUS tulee järjestämään kahden viikon välein valmistellusta teemasta poliitiisen keskustelun. Ajasta ilmoitellaan näillä sivuilla, eli paikka on siis tämä.

Jos haluat tulla jäseneksi Nuorsosialidemokraatit NUS ry:hyn niin laita postia osoitteeseen nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi. Tänäänkin on tullut uusia jäseniä, joten ota vaan rohkeasti sinäkin yhteyttä.

Kainulaisen Ismo, NUS ry:n puheenjohtaja

Avointa kokoustamista

No niin, pienten virtaongelmien jälkeen on saatu avattua tämä blogipalaveri, jossa Nus pohtii SDP:n tulevaisuutta. Tämä palaveri on avoin kaikille ja tarkoitus on, että kommenttikohdassa heiltellään mielipiteitä. Nus hyväksyi myös neljä uutta jäsentä tässä istunnossa. Blogiin on myös tullut muutama uusi teksti, jossa on asiaa nettisivuista sekä myöskin uudesta lehtiajatuksesta.

Katotaanpas nyt miten tää toimii. Alla on kysymyksiä ja ajatuksia, joita on heitetty ilmaan Nussin kesäpäivillä ja niitä on työstetty hieman keskustelua varten.

Ismo Kainulainen, NUS:ryn puheenjohtaja

HAHMOTELMIA PUOLUEEN TOIMINNAN UUDISTAMISESTA
PUOLUEKOKOUKSESSA 2008


Yleistä

SDP:ssä vallitsee tällä hetkellä hyvin yksimielinen näkemys siitä, että puolueen on uudistuttava toiminnallisesti ja myös poliittisesti. Oppositiokausi tarjoaa uudistustyölle mahdollisuuden, jota hallitusvastuussa ei samalla tavoin ole: on enemmän aikaa ja myös pakko miettiä sitä, miten toimintaa kehitetään ja kuinka vaaleissa menestytään entistä paremmin.

Puoluehallitus on päättänyt, että järjestötoiminnanuudistamiseksi laaditaan kehittämishanke ja sitä johtamaan puoluesihteerin vetämä työryhmä, johon kutsutaan myös NUS ry:n puheenjohtaja. Siksi on tärkeää, että Nuorsosialidemokraatit – NUS ry:n piirissä pohditaan sitä, miten puoluetoimintaa pitäisi uudistaa ja tehdään keskustelun perusteella asiaa koskevat aloitteet tulevalle puoluekokoukselle vuoden 2007 loppuun mennessä.

SDP:n tämän hetken suurimpana toiminnallisena ongelmana on, että toiminta on liiaksi institutionalisoitunut - hallinnoidaan liikaa ja ollaan kansanliike liian vähän. Puolueen toiminta on moniin suomalaispuolueisiin nähden erittäin demokraattista: puoluekokouksen päätöksiä noudatetaan.

Silti tulee vakavasti pohtia sitä, kuinka koko SDP:n toimintaa tulisi kehittää yksittäisen puolueen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Peräänkuulutettua "iloa, intohimoa ja itseluottamusta" ei saada lisää, elleivät puolueen jäsenet itse tee puoluetta eläväksi.

Keskeisenä haasteena on puolueen kansanliikeluonteen vahvistaminen, johon liittyviä ongelmia ovat:
- nykysuomalaisen näkökulmasta liian hierarkinen ja kankea päätöksentekorakenne
- vääristynyt ikärakenne
- etääntyminen kansalaisyhteiskunnasta
- etääntyminen tiedeyhteisöstä


Avoimuus ja osallistavuus uudistumisen tavoitteena

2.1. Päätöksentekojärjestelmän avaaminen
- puoluekokousten tulisi olla nykyistä selvästi suurempia, niihin osallistuminen osastokohtaiseksi
- puoluekokouskausien muuttaminen kaksivuotisiksi, edeltäen kunnallis- ja eduskuntavaaleja
- puoluevaltuuston roolin vahvistaminen: nykyistä suurempi osa ohjelmatyöstä valtuustolle
- piirikokoukset jäsenistölle avoimia kokouksia
- jäsenkyselyt vähintään kerran vuodessa ja niissä olevien asioiden käsittely piirikokouksissa

2.2. Lisää yhteisöllisyyttä
- maakuntajuhlaperinne elvytettävä kaikissa piirijärjestöissä
- avoimet piirikokoukset (ks. 2.1.)

2.3. Johtavaksi nettipuolueeksi
- kaikkien keskeisten sd-toimijoiden luotava yhteinen portaali, johon satsataan huomattavasti nykyistä enemmän resursseja
- aidon jäsenverkon luominen rekisteriuudistuksen yhteydessä

2.4. Puoluetoimiston keskityttävä ydintoimintoihin
- resurssit kohdennettava niihin asioihin, jotka ovat valtakunnallisen puoluetoimiston ydinosaamista: järjestötoimintaan laajasti ymmärrettynä, politiikan sisältöjen tuottamiseen ja vaalityöhön
- niiden toimintojen osalta, joissa paras osaaminen on toimiston ulkopuolella, on tämä osaaminen ostettava ulkoa

2.5. Erilaisuutta yhdistystoimintaan – moniarvoisuutta SDP:hen
- uusien erilaisten yhdistysten perustamiseen tulee vahvasti kannustaa ja teemayhdistysten (NUS:in lisäksi mm. Villiruusu, Pinkkiruusu, Koulutusalan Sos. dem. yhdistys yms. yms.) resurssit pitäisi turvata ja niiden toimintaa tukea

2.6. Nuoret ja opiskelijat myös SDP:n jäseniksi
- tällä hetkellä Sos. dem. Nuorten jäsenistä on vain n. joka toinen myös SDP:n jäsen. Luontevaa olisi, että nuoriso- ja opiskelijajärjestöt uudistaisivat sääntöjään tältä osin

2.7. Ikkunat auki tiedemaailmaan ja kansalaisyhteiskuntaan
- SDP:lle on luotava vakituinen kansalaisjärjestöfoorumi ja sen ylläpitämisestä yksi puolueen keskustoimiston ydintehtävistä
- Sorsa-Säätiöstä on kehitettävä elinvoimainen linkki SDP:n ja tiedemaailman välille

2.8. Työryhmätoiminnan uudistaminen
- puolueen työryhmätyötä tulee merkittävästi avata jäsenistölle. Uudella puoluekokouskaudella puoluehallituksen tulee päättää, mitkä työryhmät ovat jäsenistölle avoimia
- niidenkin työryhmien, jotka eivät ole jäsenistölle avoimia, tulee järjestää vähintään yksi jäsenistölle avoin seminaari vuodessa

2.9. Koulutuksen resursseja vahvistettava
- puolueen koulutustoiminnan brändäämistä on jatkettava. Keskeisiä kohderyhmiä ovat nuoret (Tulevaisuuskoulu ja TulevaisuusAkatemia), järjestöaktiivit (JärjestöAkatemia) ja kunnallistoimijat (tälle kohderyhmälle tarkoitettu koulutusputki puuttuu)
- TSL:n aluetoiminnan tulee tukea tiiviimmin puolueen alueellista koulutusta

2.10. Ulkoisen ilmeen uudistaminen
- puolueen ulkoisen ilmeen uudistaminen toteutettiin vuonna 2002. Nyt olisi aika sen "freesaamiseen", erityisesti lämpimän tunnuksemme, ruusun, käyttömahdollisuuksien parantamiseksi

Vastuullinen palkansaajapuolue

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa (HS 9.8.) analysointiin SDP:n linjaa. Kirjoituksen mukaan SDP ei ole pystynyt ratkaisemaan kahta linjaristiriitaa. Ensiksi, tulisiko puolueen ottaa etäisyyttä ay-liikkeeseen? Toiseksi, tunnustaako puolue yhteiskunnan keskiluokkaistumisen ja tekeekö se politiikkaa keskiluokan vai yhteiskunnan heikompiosaisten hyväksi?

Mielestäni vastaus ensimmäiseen kysymykseen on hyvin yksiselitteinen: SDP on ja pysyy palkansaajapuolueena. Etujärjestöjen tehtävänä on ajaa jäsentensä etuja mahdollisimman laajalti. Palkkojen ja työehtojen neuvottelun lisäksi ne pyrkivät vaikuttamaan mitä moninaisimpiin asioihin, joilla on vaikutusta palkansaajien arkeen: sosiaalipolitiikkaan, veropolitiikkaan, perhepolitiikkaan jne. Poliittiset puolueet ovat ainoita järjestöjä, jotka voivat näitä yhteiskunnallisia uudistuksia toteuttaa. Palkansaajajärjestöt eivät niitä voi tehdä niin pitkään kuin Suomessa vallitsee parlamentarismi ja toimiva kansanedustuslaitos.

Pohdinta, pitäisikö palkansaajapuolueen ottaa etäisyyttä palkansaajaetujärjestöihin, on tätä taustaa vasten kummallinen. Jos SDP:n tarkoituksena palkansaajien moninaisten ongelmien yhteiskunnallinen ratkaiseminen tai helpottaminen, miksi se ottaisi etäisyyttä ay-liikkeeseen, jonka intressit ovat samansuuntaiset?

Mitä yhteiskunnan rakenteelliseen muutokseen ja keskiluokkaistumiseen tulee, on mielestäni tosiasiat tunnustettava. Yhteiskunta on muuttunut ja se muuttaa myös SDP:n asemoitumista suhteessa äänestäjiin. Puolueen täytyy elää ajassa ja muuntua tilanteen vaatimalla tavalla kuten Maurialan alla olevassa kirjoituksessa todetaan.

Palkansaajien ongelmat, joihin ratkaisuja etsitään, ovat kiistämättä erilaisia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Rakennemuutos ja keskiluokkaistuminen eivät poista SDP:n roolia palkansaajapuolueena, mutta pakottaa ottamaan huomioon sekä perinteisen työväestön että lisääntyvän toimihenkilöryhmän ongelmat. Tämä tarkoittaa yhteistyötä sekä SAK:n, STTK:n että Akavan kanssa.

Keskiluokkaistumisen ja yhteiskunnan rakennemuutoksen tunnustaminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita heikompiosaisten unohtamista. SDP on vastuullinen arvopuolue, joka lähtee siitä, että heikompia ei jätetä. SDP:n linjavalinnan suhteen eivät nämä asiat ole siis toisiaan poissulkevia kuten Hesarin kysymyksenasettelu antaisi ymmärtää. Jokaisen vastuullisen palkansaajan intressinä on, että yhteiskunta pitää huolta heikommistaan ja takaa tasa-arvoiset edellytykset menestyä elämässä.

Mika Häkkinen
NUS ry:n hallituksen jäsen

NUS ry:n nettisivujen suunnittelua

NUS ry:n toiminta-ajatuksen keskiössä ovat verkostomaisuus ja keskustelu. Nettisivut on foorumi, jonka kautta jäsenet voivat osallistua ja tuntea kuuluvansa yhdistykseen riippumatta kulloisestakin olinpaikasta. Nettisivut ilmentävät NUS ry:n toiminta-ajatusta ja filosofiaa sekä toiminnallisesti että visuaalisesti.

Yhdistyksen tehtävänä on uudistaa SDP:n toimintakulttuuria ja ilmettä. NUS ry tarjoaa jäsenilleen vaikutuskanavan, sisällöllistä avointa ja rikasta keskustelua sekä sosiaalisen tarttumapinnan poliittiseen toimintaan.

Kohderyhmänä ovat 30+ ikäluokka, jolla on vaikeuksia löytää mielekästä viiteryhmää nykyisestä yhdistyskentästä.

Kuvaavia sanoja ovat aktiivisuus, avoimuus, interaktiivisuus, osallistavuus ja dynaamisuus.

Suunnittelussa on otettava huomioon ainakin seuraavia seikkoja:

1. Sivut rakentuvat keskustelufoorumin/palstan ympärille
a. yhdistyksen jäsenet voivat halutessaan kirjoittaa vapaasti
b. ulkopuolisilla kommentointioikeus (rajoitetaan tarvittaessa)
c. tekninen toteutuksen vaihtoehtoja:
i. blogi
ii. laajempi keskustelufoorumi (sisältää erilaisia lisätoimintoja)
1. http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/
2. http://www.konsolifin.net/bbs/

2. Toimivuus (Keep It Simple Stupid)
a. kaikki päävalikot keskustelupalstan ympärillä etusivulla, josta pääsee suoraan materiaaliin käsiksi (kahden klikin sääntö)
i. yhdistyksen esittely/profiili (OSUVAMPI NIMI?? Esim. keitä olemme, tarinamme tms.)
ii. yhteystiedot
iii. aloitteet/kannanotot/artikkelit (OSUVAMPI NIMI??)
iv. tapahtumat/kalenteri
v. linkit/YouTube
vi. mediaosumat
vii. liity jäseneksi(OSUVAMPI NIMI)
b. kuvien lisäysmahdollisuus
c. keskitetty näytön keskiosaan (mahdollisimman laaja, jotta keskustelupalstalle keskiössä jää tilaa, luettavuus)
d. 1 skrolli sivun laidassa (keskustelun selaaminen yksinkertaista)

3. Visuaalinen ilme
a. yksinkertainen, pelkistetty, raikas, dynaaminen, moderni, helposti lähestyttävä
b. värimaailman pohjana punainen
c. logo
d. kuvien käyttö suotavaa, mutta ei pakollista
e. päävalikkojen nostaminen esiin persoonallisella tavalla (esim tule jäseneksi, nettilehti, kalenteri tms.)
f. käytetty fontti oltava yleisesti koneilla käytössä (ei maksullinen)
g. monipuolisuus/jatkokäyttömahdollisuudet:
i. kirjalliset julkaisut (lehti, kirja jne.)
ii. käyntikortti
iii. muut tuotteet

4. Esimerkkejä sivuista ideoinnin tueksi
a. http://www.chamber.fi/
b. http://www.leverageband.com/index_2.php
c. http://www.reservilaisliitto.fi/
d. http://www.demarinuoret.fi/
e. http://www.nokia.fi/
f. http://www.socialdemokraterna.se/

Mika Häkkinen, Nus ry:n jäsen

Kommentoi kirjoitusta tai anna oma idea nettisivuista.

Oppositioyhteistyön työkaluista ja muodoista

SDP:n oppositiotaival on alkanut kohtalaisesti ja alkava syksy luo hyvätmahdollisuudet tuoda esiin sosialidemokraattista agendaa suomalaisessapolitiikassa. Medialle ja uudelle hallitukselle muodostuu usein kuherruskuukausia hallituksen alkutaipaleella ja opposition näkökannat tuodaan esiin lähinnä lehtijuttujen kainaloina. SDP on ollut koko uusmedia ajanhallituksessa ja nyt oppositiokauden alussa on päivitettävä oppositiopolitiikantyökalut. SDP:n toimintatapojen ja vaalikampanjoinnin työkalujen uudistamisestaon hyviä ideoita puolueen vaalianalyysissakin (ja Paanasen Reijonkirjoituksessa), mutta ohessa muutamia huomioita yhteistyön hyödyllisyydestä.
Vihreiden siirtyminen hallitusvastuuseen luo mediakenttää liikkumatilaa, kun vihreiden vaihtoehtolehdet eivät voi olla samalla tapaa hallitusvastaisia kuinaikaisemmin. Vaihtoehtoväen, toimihenkilöiden ja korkeasti koulutettujen piirissä on yhtä lailla paljon liikkuvia äänestäjiä, jotka kaipaavat tuoreita ideoita yhteiskunnan kehittämisestä. Mikä on siis ajattelevien ihmistenvaihtoehto, kun he kaipaavat vastapainoa hallitusmyönteiselle medialle?

Mielestäni aitoa vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole. Voisi olla harkinnanarvoista perustaa uusi netissä ilmestyvä aikakausilehti, joka keskittyisi kertomaan opposition näkökantoja ja tukemaan oppositiontiedottamista. Mallia voisimme ottaa vaikkapa Ruotsista, jossa kaksi suurintavasemmistopuoluetta on perustanut Arenagruppenin (http://www.arenagruppen.se),jonka tarkoituksena on luoda puitteet vasemmistolaiselle yhteiskuntakeskustelulle. Arena julkaisee aikakauslehteä, nettilehteä jakustantaa yhteiskunnan kehitykseen keskittyvää kirjallisuutta sekä pyörittää yhteisvasemmistolaista thinkthankia. Lisäksi Arena tarjoaa vasemmistolaisille politiikan ja ammattiyhdistysliikkeen vaikuttajille kursseja ja foorumeja. Resurssit ovat Ruotsissa ovat toista luokkaa, mutta todellisuudessa netissä julkaistavan aikakauslehden perustaminen ei ole haihattelua. Oikein tehtynä lehti voisi antaa oppositiopolitiikallemme uudenlaisen äänitorven ja luoda uutta yhteiskunnallista keskustelua vasemmistosymppareiden keskuudessa.

Kalevi Sorsa -säätiö on aloittanut onnistuneesti vasemmistolaisen thinkthank -toiminnan. Vasemmistolaisen vaihtoehdon pohtiminen onnistuu demareiden keskenkin, eikä ole perusteltua muuttaa säätiön toimintatapaa laajemmaksi, kuten Ruotsissa. Vasemmiston aloitteellisuus ympäristö- ja sosiaalipolitiikansektoreilla ei kuitenkaan ole ollut toivotun tasoista. Tulevaisuuden politiikan tekemisen kannalta on elintärkeää, että vasemmisto ottaa vahvasti yhteiskunnallisen kehittäjän ja uudistajan roolin. Voi siis olla perusteltua kutsua myös Vasemmistoliitto keskustelemaan ja pohtimaan tiettyjen yhteiskunnallisten erityisaiheiden tulevaisuutta. Puolueiden lisäksi koko ammattiyhdistysliike olisi tämän tyyppisessä foorumissa erittäin luonteva yhteistyökumppani.

Toverit, keskustelu jatkuu =)

Henrik Haapajärvi, NUS:n jäsen

Yhteiskunta muuttuu, mihin menee SDP?

NUS on aktiivisesti osallistumassa SDP:n tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhdessä puolueen ohjelmajohtaja Juha Eskelisen kanssa syntyneitä pohdintoja poliittisen toimintaympäristön muutoksesta lähimmän vuosikymmenen aikana.


Puolue nopeassa muutoksessa

Suomalainen yhteiskunta on ollut koko sodan jälkeisen ajan yksi ehkä kaikkein nopeitten muuttuva maa maailmassa; maatalousmaasta yhdessä hetkessä teollisuusmaaksi, teollisuusmaasta kiihtyvällä tahdilla jälkiteolliseksi ja jälkiteollisesta nopeasti informaatioyhteiskunnaksi. Kehitystä voidaan kuvata monin tavoin eikä yhtä oikeaa tapaa ole.

Sosialidemokraattiselle liikkeelle on kuitenkin ollut tunnusomaista se, että se on pystynyt kantamaan aina mukanaan jotain vanhaa, mutta myös tarttumaan tulevaan.

Maatalousyhteiskunnassa se edusti maattomia, mutta kiinnittyi myös orastavaan teollisuuteen. Teollisuusyhteiskunnassa sillä oli tietenkin vahva asema perinteisen työväestön piirissä ja jälkiteollisessa yhteiskunnassa sen vankan tukipohjan on muodostanut erityisesti julkisissa palveluissa mutta myös yksityisellä puolella työskentelevä alempi keskiluokka.

Tulevassa taloudellisen pohjan muutoksessa erityisenä haasteena tulee olemaan se miten pystymme kiinnittymään uusiin nouseviin (tai laskeviin) sosiaalisiin ryhmiin menettämättä olennaisesti kannatustamme aikaisemmassa kannattajakunnassamme.


Paineita politiikalle tulee monesta suunnasta

Suomen väestön Euroopan varhaisin vanheneminen asettaa toiminnallemme sekä politiikan sisällön että toimintamme osalta vakavan haasteen. Yhteiskunnan ja talouden dynamiikka muuttuu. Yhä enemmän ihmisiä tarvitaan hoivan pariin. Yhä tärkeämmäksi tulee pitää huolta työvoimasta niin uusista kuin ikääntyvistäkin.

Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen dynamiikan käynnissä pitäminen vaatii ponnistuksia kun aikaisempaa suuremmalla väestöryhmällä tulevaisuushorisontti on entistä lyhyempi ja turvallisuushakuisuus kasvaa.

Luovuudesta ja hallitusta riskinotosta tulee niukkeneva luonnonvara. Korkea työllisyysaste, työn tuottavuuden lisääminen, yhä paremmin koulutettu työvoima ja hallittu työperäinen maahanmuutto ovat heikkenevän huoltosuhteen Suomessa keskeisiä tekijöitä talouden dynamiikan säilyttämiselle ja palveluiden turvaamiselle.

Tajunta- ja mediateollisuuden vallan jatkuva kasvaminen on merkinnyt politiikan muuttumista yhä enemmän mediakeskeiseksi. Tämä kehitys tulee jatkumaan, mutta myös muuttamaan muotoaan. Massaviestintä säilyy sen perustana, mutta nousevana trendinä tulee olemaan yksilöllisemmän tiedonvälityksen kasvu.

Kehityksen mahdollistaa uusi tiedonvälitysteknologia internetteineen, digi-TVeen. Tiedonvälityksen avulla voidaan saavuttaa yhä pienemmät väestön erityisryhmät aina yksilöllisiin mieltymyksiin asti. Tiedonvälitys globalisoituu ja lokalisoituu samanaikaisesti.

Tiedon ja tietämisen rinnalla kasvaa tuntemusten ja tunteiden merkitys; kun tietoa on yli äyräiden niin siitä erottuu vain se millä on inhimillisesti katsoen merkitystä. Tiedonvälityksen yksilöllisyyttä lisää viestinnän kehittyminen tulevaisuudessa yhä dialogisemmaksi. Emme vain saa tietoa ja viestejä, vaan tulevaisuudessa tulemme itse yhä enemmän osallistumaan viestien luomiseen ja välittämiseen.

Tulevaisuudessa kansalaisten identiteetit ovat yhä vähemmän monoliittisia ja muodostuvat useammista erilaisista ja toisiaan täydentävistä identiteeteistä. Hyvinvointipolitiikan, tajuntateollistumisen ja globaalistumisen seurauksena myös kansallisvaltioiden mahdollisuudet ohjailla identiteetinmuodostusta (lue: valtiokansalaisten kasvatusta) heikkenevät.

Kehitys vaikuttaa poliittiseen viestintään kahdella tavalla; ensinnäkin vanhojen massajärjestöjen jäsentenväliselle viestinnälle syntyy uusia mahdollisuuksia ikään kuin retrona jos ne sopeutuvat uusiin teknologisiin mahdollisuuksiin, mutta toisaalta jos sopeutuminen ei onnistu tulee poliittinen viestintä olemaan vain poliittisen eliitin viestin välitystä massaviestinnän keinoin ja se jää tuloksiltaan auttamattomasti tehottomaksi.


Me eurooppalaiset globaalissa maailmassa

Globalisaation merkitystä sekä liioitellaan että vähätellään. Monet aikamme ongelmat esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteissa johtuvat aivan muista seikoista kuin talouden globalisoitumisesta. Vähintään yhtä suuri merkitys kuin talouden lisääntyneellä kansainvälistymisellä on esimerkiksi väestörakenteen muutoksella sekä perherakenteiden monimuotoutumisella.

Silti tulevaisuuden kannalta olennaista on huomata, että kasvavat taloudet tulevat olemaan erityisesti Aasian nousevissa talouksissa; Kiinassa ja Intiassa. Niissä pelkästään on neljäkymmentä prosenttia maailman työvoimavaroista.

Sosialidemokraatteina tietenkin olemme iloisia, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys saavuttaa muutkin maanosat kuin rikkaan pohjoisen. Samalla ne asettavat meille paitsi taloudellisen haasteen niin myös ekologisen haasteen. Talouskasvun kääntöpuolena tulee olemaan, jos nämä kasvavat maat eivät ole mukana kansanvälisissä ympäristösopimuksissa, lisääntyvät ympäristökriisit ja kiristyvä kilpailu maailman raaka-ainevaroista.

Historiallisessa tarkastelussa hyvinvointivaltioiden synnylle ja kehitykselle on ollut kolme edellytystä: avoin talous, demokratia ja tasapainoinen väestörakenne. Näitä perusasioita meidän tulee edistää edellä mainituissa maissa.

Poliittiselle toiminnalle globalisaation haaste on kova. Ne poliittiset liikkeet, jotka kykenevät ennakoimaan ja analysoimaan muutoksia jatkuvasti selviävät voittajina. Globalisaation rinnalla korostuu myös kansalaisten tarve säilyttää ja vaalia identiteettiään. Todellisia maailmankansalaisia ovat ne joiden oma minuus on selvä. Puolueen perinteisissä kannattajissa on juuri niitä ryhmiä, jotka kokevat, ja usein aivan oikeutetusti, globalisaation uhkaavan heidän elinpiiriään ja elintasoaan.

Suuriin tulevaisuuden politiikan megatrendeihin ja näin myös haasteisiin kauas tulevaisuuteen tulee kuulumaan ympäristökysymykset. Ilmaston lämpeneminen ja sitä vastaan käytävä taistelu tulee koskettamaan meitä kaikkia.

Energiapolitiikka ja elämäntapapolitiikka tulevat tässä yhteydessä nousemaan poliittisen asialistan kärkeen. Energiatuotannon riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen sekä energiatehokkuuden nostaminen tulevat olemaan keskeisiä poliittisia kysymyksiä meillä, Euroopassa ja koko maailmassa.

Ilmaston muutokseen liittyvän pelottavan näköalan kääntäminen positiiviseen suuntaan ja konkreettiseksi toiminnaksi on haaste SDP:lle ja koko poliittiselle järjestelmällemme. Ilmastomuutoksen torjuntaan tarvittavan uuden teknologian kehittäminen avaa taloudellemme myös uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää maailmanlaajuisilla markkinoilla.


Kehitys johtaa Suomen monikulttuuristumiseen ja yksilöllistymiseen

Suomessa asuvan väestön monimuotoisuus tulee jo lähitulevaisuudessa lisääntymään. Monikulttuurisuuden hallittu kasvu ja väestöryhmien välisten suhteiden hoitaminen rakentavalla tavalla on muodostanut ja muodostaa erityisesti sosialidemokraateille suuren tulevaisuuden haasteen. Ihmisten turvattomuuden tunne ja epävarmuus tulevaisuudesta ajaa heidät joskus vihanpidon ja kyräilyn tielle.

Sosialidemokraattisen liikkeen yhtenäisyys tässä kysymyksessä on kaikkein olennaisinta. Ihmisoikeudet on turvattava ja samalla pidettävä huolta siitä, että kaikkia väestöryhmiä kohdellaan samalla tavalla heidän taustoistaan riippumatta. Työhön kiinnipääseminen on integraatiopolitiikan tärkein tavoite. Puolueen tulevaisuuden kannalta kannatuksen vakiinnuttaminen maahanmuuttajien parissa on tärkeää, muodostavathan he jo joillakin alueilla huomattavan äänestäjäjoukon.

Uusi identiteettipolitiikka ei kosketa ainoastaan maahanmuuttajia, vaan kysymykset siitä kuka minä olen ja mihin minä kuulun ovat tuttuja myös monelle muulle pienemmälle tai suuremmalle ryhmälle. Vammaispolitiikka, politiikka koskien seksuaalisia vähemmistöjä, eläkeläisryhmien identiteetit nousevat politiikan keskiöön. Työmarkkina-asemaan liittyvien intressien rinnalle syntyy merkittävä joukko muita sitoutumisryhmien, joiden näkemykset vaikuttavat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja jotka pitää ottaa huomioon myös puolueen toiminnassa.

Yhteiskunnan yksilöllistyminen ja hyvinvointivaltion kehitys ovat kulkeneet rintarinnan. Vasta suhteellisen tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjonnut hyvinvointiyhteiskunta on mahdollistanut yksilölliset valinnat laajoille kansanjoukoille. Kyse on eräänlaisesta hyvinvointivaltion paradoksista; sen kehityksen lopputuotos uhkaa sitä itseään.

Hyvinvointivaltio rakennettiin niukkuuden voittamiseksi. Tulevaisuudessa sen tehtävänä on hallita (jakaa) runsautta. Hyvinvointiyhteiskunnat voivat menestyä ja kehittyä vain jos ne ottavat huomioon ihmisten yksilölliset tarpeet oman rakenteensa puitteissa. Eri sukupolvilla on kovin erilaiset kokemukset hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta. Suurten ikäluokkien jäsenet ovat olleet mukana rakentamassa sitä. Nuoremmat sukupolvet pitävät sitä enemmän tai vähemmän itsestään selvyytenä.


SDP:llä on haaste uudistua

Sosialidemokraattisen puolueen kannatus on ollut maassamme hyvin vakaa aina siitä saakka kun puoluehajaannus 60-luvulla voitettiin. Itse asiassa se on vaihdellut vähiten jos sitä verrataan muiden Euroopan maiden sosialidemokraattisten puolueiden kannatukseen. Jos on suuret tappiot vältetty niin on myös suuret voitot. Maagista kolmenkymmenen prosentin rajaa ei ole saatu rikotuksi.

Syyt tähän ovat moninaiset, mutta ehkä tärkein syistä on se, että nousevien uusien poliittisten sukupolvien äänet ovat menneet 80-luvun alusta saakka vihreälle liikkeelle. Vaikka sosialidemokraatit ensimmäisenä poliittisena liikkeenä nostivat ympäristökysymykset esille ei sitä onnistuttu hyödyntämään poliittisessa kannatuksessa. Turhaan ei ole puhuttu vihreästä liikkeestä sosialidemokraattien nuorisosiipenä. Myös keskustapuolue on onnistunut strategisissa valinnoissaan; maaseudun valtapuolue on kyennyt tunkeutumaan asutuskeskuksiin erityisesti perhepolitiikkansa avulla.

Äänestäjäkunnan liikkuminen tulevaisuuden vaaleissa tulee jatkumaan ja tiukka sitoutuminen jonkun puolueen pitkäaikaiseksi kannattajaksi edelleen vähenemään. Politiikan henkilökeskeisyys tulee lisääntymään. Tämän hetkinen kuilu vahvojen kannattajien paristasadasta tuhannesta potentiaalisten äänestäjien yli miljoonaan tulee edelleen kasvamaan.

Jokaisessa vaaleissa ja jok’ikinen päivä puolueen on yhä uudelleen lunastettava kannatuksensa ja olemassa olon oikeutuksensa. Sosialidemokraateilla on laaja äänestäjäpotentiaali, kyse on siitä miten se saadaan hyödynnetyksi.

Naiset ovat muodostaneet äänestäjäkunnasta enemmistön ja siksikin tasa-arvopolitiikkaan liittyvät kysymykset tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeitä puolueelle. Eläkkeensaaja äänestäjien määrän kasvaessa heidän merkityksensä tietysti korostuu. Samalla eläkkeensaajat alkavat vähitellen äänestyskäyttäytymiseltään muistuttaa muita ikäluokkia; äänestysuskollisuus vähenee ja äänestäjäkunta vaihtaa puoluetta yhä hanakammin.

Siksi strategisesti tärkeää on sovittaa puolueen toiminta todennäköiseen tulevaisuuden kuvaan. Tätä tulevaisuuden haastetta olemme nyt ottamassa, kun pohdimme sitä, millaisen SDP:n haluamme nähdä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Vesa Mauriala
NUS ry:n hallituksen jäsen

Päästiin SDP:n jäseneksi

SDP:n puoluehallitus hyväksyi tänään 9.8. meidät puolueen jäsenjärjestöksi. Samalla puoluehallitus totesi, että uusien valtakunnallisten toimintamuotojen etsiminen sekä kokeileminen nuorille aikuisille on merkittävää puolueeen vastikään käynnistyneet uudistusprosessin kannalta. Tämän lisäksi puoluehallitus kannusti Nuorsosialidemokraatteja tähän työhön aktiivisesti.

Eli nyt sitä ollaan puolueosasto ja päästään vaikuttamaan todella puolueen linjoihin. Siitä jo huomenna iltapäivällä on luvassa konkreettista pohdintaa. Puolueen jäsenmäärä tulee heti konkreettisesti lisääntymään ja uskon, että jatkumo tämän suhteen on taattu.

Eli, jos haluat mukaan uuden poliittisen kulttuurin luomiseen ota ihmeessä yhteyttä nuorsosialidemokraatit@welho.com tai ismo.kainulainen@kooviis.fi

Ismo Kainulainen, NUS ry:n puheenjohtaja

LIITTENÄ LEHDISTÖTIEDOTE

NUORSOSIALIDEMOKRAATIT - NUS ry.
TIEDOTE
9.8.2007

Nuorsosialidemokraatit SDP:n jäseneksi

SDP:n puoluehallitus hyväksyi tänään 9.8. kesäkuun alussa perustetun Nuorsosialidemokraatit - NUS -yhdistyksen puolueen jäsenjärjestöksi.

Puoluehallitus totesi, että uusien valtakunnallisten toimintamuotojen etsiminen sekä kokeileminen nuorille aikuisille on merkittävää puolueen vastikään käynnistyneet uudistusprosessin kannalta. Puoluehallitus korosti, että Nuorsosialidemokraatit on perustettu luomaan SDP:hen myös uutta valtakunnallista toimintaa.

Nuorsosialidemokraatit - Nus -yhdistyksen toiminta on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille. Sen tarkoitus on tarjota mielekästä toimintaa niille sosialidemokraateille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. Näin ollen esimerkiksi opiskelun, työskentelyn toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi ulkomaille muuton johdosta, ei tarvitse jatkossa merkitä sitä, että puolueen perusjärjestötoiminnasta jäädään pois.

Yhdistyksen tarkoitus on myös aktivoida uusia toimijoita tuleviin vaaleihin. Valtakunnallisia toimintamalleja kehittävän osaston (korjattu 14.8. painovirhe "valtakunnallinen osasto") tarkoitus on ylittää kunta- ja maakuntarajat poliittisessa toiminnassa. Kuitenkaan yhdistys ei halua pitää puolueen jäseniä poissa kulloisenkin asuinpaikkansa poliittisesta toiminnasta, vaan valtakunnallisen verkoston avulla tarjotaan toiminnan eväitä eri paikkakuntien toimijoille. Yhdistys myös kannustaa nykyisiä ja tulevia jäseniään asettumaan ehdolle asuinpaikkakuntansa vaaleissa sosialidemokraattien listoille.

Perustetun yhdistyksen hallituksen muodostavat Ismo Kainulainen, puheenjohtaja, Tanja Harjuniemi varapuheenjohtaja, Matti Hirvola sihteeri, Reijo Paananen taloudenhoitaja, Vesa Mauriala hallituksen jäsen sekä Mika Häkkinen hallituksen jäsen. Yhdistyksessä on nyt jo toistakymmentä jäsentä ja kiinnostus jäsenyyteen on kasvamaan päin.

Nuorsosialidemokraatit haluavat olla eturintamassa edistämässä SDP:n uudistamista. Uudistamisen pohdintaa on mahdollista seurata huomenna perjantaina 10.8. kello 15.00 alkaen NUS:in blogissa, joka löytyy osoitteesta nuorsosialidemokraatit.blogspot.com

Komenttia

Kesä on pian ohitse. Huomisaamulla torstaina SDP:n puoluehallituksen olisi tarkoitus käsitellä meidän puolueosaston jäsenhakemusta. Sellainen hytinä on ilmassa, että hakemus hyväksytään. Sitten pääsemme kunnolla vauhtiin. Pyritään saattamaan tieto asiasta tänne niin pian kuin on vain mahdollista.

Tämän viikon perjantaina on tarkoitus kokeilla myös avointa kokoustamista. Osa porukasta on fyysisesti kasassa ja muutamat, ketkä eivät meistä pääse laittavat ajatuksia ja kommentteja blogiin. Sitten niitä on tarkoitus porukalla kommentoida. Niistä jalostetaan sitten myöhemmin yhdistyksen viralliset linjaukset. Tai enpäs vielä tiedä, mitä keskustelussa tulee esiin. Voihan siitä tulla isonkin porukan keskustelu, ei lainkaan huono idea.

Tuo yllä mainittu on sitä avointa toimintakulttuuria, jota tässä nyt pyritään harjoittelemaan. Siksihän tässä ollaan osaksi olemassa. Mihin tässä vielä päädytäänkin on sitten vielä täysin avointa. Kaikenlaisia ideoita otetaan vastaan.

Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja

Seiska

Olipa virkistävä kokemus, tiettyyn pisteeseen saakka. Reilu viikko Siamin lahden Tao-saarella antoi kovin erilaisen perspektiivin Bangkokin hälyisen hyörinän jälkeen. Miljoonakaupunki Bangkokissa jatkuva meno ja sen mukainen meteli on luonnollista. Edes sisätiloissa ei voi lepuuttaa korviaan ja keskittyä johonkin, sillä ostoskeskuksissa ja ravintoloissa on kahta kovempi kilpailu huomiostasi. Sinua houkutellaan musiikilla ja muilla äänekkäillä soidinmenoilla joka puolelta niin, että kaikki puuroutuu yhdeksi massaksi.

Kilpikonnasaarella (sitä tao näet tarkoittaa) on kuitenkin vielä mahdollisuus kokea lähes alkuperäinen luonto ja ennen kaikkea rauhallinen ilmapiiri. Saaren itäpuolelle johtaa vain sateen piiskaama tie, jota minä en uskaltautuisi ajamaan, vaikka liikenne muutettaisiin meikäläisittäin oikeakätiseksi. Ja sen jälkeen ei oikeastaan olekaan mitään. Paitsi pienehköjä bungalow-ryteikköjä, joihin pääosin eksyy sukeltamisesta pitäviä turisteja. Snorklaamalla näkee paljon, mutta valtaosa tuli harrastamaan laitesukellusta joko konkareina tai muutaman päivän kurssille osallistuvana. (Sellaiselle minäkin ilmoittauduin, vaan haaveeksi jäi, koska ei ollut lääkärin todistusta siitä, ettei vähäinen verenpaineeni haittaisi moista huvia.)

Rauhaa korosti se, ettei kännykkäyhteys toiminut tuossa osassa saarta. Niinpä minäkin kokeilin reilun viikon ulkomaailmasta eristettyä elämää! Tämä oli siis se virkistävä kokemus. Paitsi että fuskasin vähän ja livahdin pari kertaa läntiselle turistipyydykselle, jossa kännykkäkin toimi. Eihän sitä sentään ekstremeäkään jaksa liian kauaa kerrallaan :)

Paikalliset yrittäjät yrittävät parhaansa mukaan suojella herkkiä sukellusvesiä upeine koralliriuttoineen. Siksi harmittikin kaiken maailman turistit, jotka surutta seisoivat koralleilla, jotta kaveri saa paremman kuvan kotona näyteltäväksi. Kyllä siinä suomalainen jotenkin tunsi nokkapystyistä ylemmyyttä, kun oli sentään lukenut ja ymmärtänyt ohjeet, joissa kehotettiin jättämään korallit rauhaan ja muidenkin katseltaviksi.

Eikä vain veden alla, vaan myös maalla jatkui saminen ärsyttävä piittaamattomuus. Bungalowiimme pääsi oikaisemaan, kun vain jaksoi puuskuttaa ylös jyrkkää rinnettä (suosittelen teholiikuntana muutaman kerran päivässä). Joku pölvästi oli nähnyt tarpeelliseksi jättää aikakauslehden kiven päälle kyseisen oikopolun varteen, liekö pitänyt lukuhetkiä siinä levähtäessään. Myönnän ohittaneeni tuon sateenpieksämän lehden ensimmäisenä päivänä ylenkatseella, mutta toisena päivänä jokin siinä pisti silmääni. Roska päivässä -liike sai taas uutta puhtia, kun siirsin mediatuotteen sille parempaan paikkaan roskakorissa. Jotta terveiset Seiska-lehden toimitukselle; työnne jäljet näkyvät kaukoidässä saakka.

Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jäsen

Uudistumista vaikka vain uudistumisen vuoksi

”Löysinpäs sen!”, hihkaisin nähdessäni Maltalla, Slieman rantapromenaadilla kyltin ”Labour Party Club”. Poikkesimme sisään hieman ujostellen ja baarimikko pyysi vanhemman herrasmiehen kättelemään vieraat. Kyseessä oli Maltan työväenpuolueen Slieman osaston klubi, jossa miesjoukko pelasi korttia. Tilasimme oluet ja meidät ohjattiin hienosti parvekkeelle pois tupakan savusta. No, minun teki kyllä mieli jututtaa kortinpelaajia mieluummin kuin ihailla maisemia. Rohkaistuimme ja menimme baaritiskille tilaamaan uudet oluet juttuseuraa saadaksemme.

Eräs nelissäkymmenissä oleva mies aloittikin sitten keskustelun ja kyselin häneltä hieman klubista: ”Onko myös ammattiosastoilla samanlaisia klubeja?” ”Ei missään nimessä”, vastasi mies, ”ammattiosastothan on tarkoitettu kaikille”. Sain myös kuulla, että konservatiivit ovat hallinneet maata pitkään, ja että työväenpuolue on valmistautumassa huolella seuraaviin vaaleihin. Emme oikein saaneet politiikasta jutun juurta, mutta mies oli kovin kiinnostunut Suomen vihreästä kesästä.

Siitä juontuikin mieleeni meidän nuorsosialidemokraattien tavoite uudistaa poliittista toimintakulttuuria. Vaikka maltalaisen klubin ikärakenne muistuttikin huolestuttavasti meidän vastaavaa, jotain raikasta siinä kuitenkin oli ja jotain ajateltavaa se minulle antoi. Klubi sijaitsi Slieman turistikeskuksen parhaimmalla paikalla ja parvekkeelta liehui ylpeästi puolueen punainen lippu. Minulla syntyi mielleyhtymä siitä, että voimme ylpeästi iloita vahvoista perinteistämme, jos ja kun siihen liittyy jatkuva intohimo uudistua ja uudistaa.

*** ***

Vaikka minulla itselläni on voimakas halu uudistua ja uudistaa, en voi tehdä sitä kenenkään puolesta. Pyörää ei voi keksiä valmiiksi, vaan jokainen keksii sen aina uudestaan ja joka kerta uudella tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että kun minäkin nuorsosialidemokraateissa yritän saada uusia ja nuoria mukaan, minun on turha yrittää tarjota kenellekään valmista pakettia, vaan toimintakenttä, jonka jokainen itse määrittää.

Olen kokenut, että on olemassa tietynlainen olettamus, jonka mukaan puolueessa on mahdollista toimia ja josta ei ole suotavaa poiketa. Olen jopa kokenut, että joku yrittää olla minun puolestani jotain mieltä. Tämä perinne on mielestäni uudistettava. Minulle puoluetoiminta ei ole bulkkituotantoa, vaan jokainen räätälöi itselleen parhaan ja sopivimman tavan olla mukana, omilla ehdoillaan ja sitä ei sovi kenenkään moittivan. Tätä vapautta haen nuorsosialidemokraateista.

Ja joskus on mielestäni uudistettava vain sen takia, että niin vain pitää tehdä. Vai mitä mieltä sinä olet uudistumisesta? Anna kommenttisi!

Tanja Harjuniemi, NUS ry:n varapuheenjohtaja

Vaikuttamista, debatointia ja viihtymistä

Poliittinen liike on jäsentensä näköinen. Uudet jäsenet tuovat mukanaan uutta ajattelua, ideoita, innovaatioita ja ajalle ominaista toimintaa. Tuloksena on uudistunut dynamiikka ja toimintakulttuuri, mikä kanavoituu koko puolueen politiikkaan. Samalla puolueen ilme ja julkisuuskuva muuttuvat, mikä lisää kiinnostusta lähteä toimintaan mukaan.

Yhdistykset ovat jäsenhankinnan ja puoluetoiminnan kulmakiviä. Jolleivät ne ole aktiivisia, avoimia, osallistavia ja toimintamuodoiltaan rikkaita, ei puolue kokonaisuutenakaan voi uudistua. Nyt tilanne on usein se, että yhdistysten jäsenrakenteessa on 30- ja 40-vuotiaiden aukko, mikä ei voi olla vaikuttamatta puolueen tilaan kokonaisuutena. Toimintaa on pyöritetty vuosien, jopa vuosikymmenten ajan samalla joukolla, joka on vähitellen vanhenemassa. Ydinkysymys onkin, miten uutta joukkoa saadaan mukaan toimintaan, jotta vääristynyt ikärakenne korjautuu ja toimintaan saadaan uudenlaista meininkiä?

Itse liityin puolueeseen vähän ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Syynä oli kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja SDP:llä oli mielestäni parhaiten omiani vastaavat arvot ja poliittiset kannat. Lisäksi ajattelin ylipäänsä poliittisessa toiminnassa olevan sisäänrakennettuna ajatuksen vapaasta mielipiteiden vaihdosta. Poliittisessa puolueessa ihmisten oletetaan olevan jotain mieltä, se hyväksytään ja sitä jopa vaaditaan. Poliittiset sisällöt ja kannat eivät kehity ilman avointa mielipiteiden vaihtoa, debattia ja väittelyä, jolle suuressa puolueessa on tilaa.

Toinen tärkeä seikka oli, että satuin tapaamaan oikeat ihmiset oikeassa paikassa siinä vaiheessa, kun lähdin katsomaan, mitä puolueella olisi tarjota. Tämä ei ole itsestään selvyys. Jos olisin sattunut yhdistykseen, jossa oman ikäistäni sosiaalista tarttumapintaa ei olisi ollut (kuten asianlaita usein on), en olisi kokenut puoluetoimintaa sosiaalisesti mielekkääksi. Kokeilu olisi tyssännyt heti alkuunsa.

Poliittisen toiminnan pitää siis tarjota yhtäältä vaikutusmahdollisuuksia ja toisaalta olla sosiaalisesti mielekästä. Ihmiset lähtevät mukaan, jos nämä kaksi asiaa täydentävät toisiaan.

NUS ry rakentuu näiden kahden periaatteen varaan. Yhdistys pystyy mielestäni tarjoamaan edellä mainitsemiani asioita: vaikutuskanavan, sisällöllistä avointa ja rikasta keskustelua sekä sosiaalisesti mielekästä toimintaa. Voin sanoa, etten ole yhdistystoiminnassa kokenut samanlaisia elämyksiä kuin parin viime kuukauden aikana NUS ry:ssä. Tämä aika on osoittanut minulle, että varsinkin oman ikäiselleni joukolle tällaisen yhdistyksen tarve oli jo huutava. Voin suositella liittymistä kelle tahansa.

Mika Häkkinen, NUS ry:n hallituksen jäsen

P.S. kuten näkyy, on NUS äärimmäisen kansainvälinen järjestö, kun jäsenet kiertävät maailmaa ja kommentoivat kuka mistäkin. Itse olen onnellisesti Savossa poikain kanssa roadtripillä. Ensimmäisestä kesästä Suomessa kuuteen vuoteen täytyy ottaa kaikki irti. Tänään valloitetaan Kuopio...

Eespain, eespain tiella taistojen...

Aika tasan 30 celsiusastetta oli lampotila sunnuntaiaamulla, kun lentomme laskeutui. Onneksi lukemat mittarissa pian kohosivat, ettei paassyt vilu vaivaamaan :) Paivan mittaan tietysti syotiin hyvin, kierreltiin kaupungilla ja kaytiin leffateatterissa viilentymassa Potterin Harrin seikkailuita katsellen. Iltasella olikin sitten mukava siemailla viileita juomia terassilla, kun paivan kostea kuumuus palasi hiljalleen takaisin kolmenkymmenen tienoille.

Puolen yon aikoihin lahtivat sitten paikallisetkin sankoin joukoin liikkeelle. Demokraattinen rintama diktatuuria vastaan (Democratic Alliance Against Dictatorship) kokosi parisentuhatta mielenosoittajaa piirittamaan Thaimaan nykyjohdon asuintaloa. Tai ei Prem Tinsulanonda oikeastaan maan johtaja ole, mutta kelpaa julkikuvaksi kuitenkin. Thaimaatahan johtaa muodollisesti kuningas, jota mekin jalleen kunnioitimme seisomaan nousten ennen Potter-elokuvan alkua, kuten tapana on. Tosiassa valtaa pitaa kuitenkin viime syyskuussa verettoman kaappauksen tehnyt sotilasjuntta.

Jotta asia olisi mahdollisimman monimutkainen, on syyta todeta kansalaisten tukevan suurin joukoin nykyhallinnon eli sotilasjuntan toimia. Kansalaisten rauhanverkosto (Network of People for Peace) osoitti muunmuassa jo aiemmin sunnuntaina mieltaan, koska he pelkaavat aiemman paaministerin Thaksin Sinawatran pyrkivan horjuttamaan nykyista asiaintilaa ja haluavan takaisin valtaan. Vaaleilla useampaan otteeseen valitun Sinawatran hallintoa pidettiin yleisesti korruptoituneena ja vaitetaanpa hanen ostelleen aania tukkukauppana koyhalta maaseudulta. Ja mikas oli ostaessa, kun seka omaa rahaa etta valtion varoja oli kaytossa tavalliselle ihmiselle kasittamattomia maaria.

Kirjoitukseni pontimena ei kuitenkaan ollut sivistaa lukijaa Thaimaan yhteiskunnallisesta menosta, vaan todeta jalleen kerran, kuinka helppoa on elaa tylsassa Suomi-nimisessa maassa. Olen useaan kertaan eri yhteyksissa todennut, etta suomalainen menetelma yrittaa sopia asioista mahdollisimman laajalla konsensuksella on kovin kaksijakoinen tapa elaa. Yhtaalta se tekee elaman tylsaksi, kun joka asian puolesta tai vastaan ei jarjesteta erikokoisia ja -nakoisia mielenilmauksia. Toisaalta se on tuloksekas keino ja mahdollistaa suuretkin muutokset niin, etta kansalaiset voivat ne hyvaksya.

Tallaisen menon soisi jatkuvan siita riippumatta, millaiset poliittiset koalitiot maatamme kulloinkin johtavat.

Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jasen

PS. Maanantain valjettua kaikkialla liikkui keltaiseen paitaan sonnustautuneita thaimaalaisia. Sekin kun on taalla tapa osoittaa kunnioitusta kuninkaalle.

PPS. Jos jotakuta harmitti alun ilmastokuvaus, on helpottavaa muistaa, etta taalla ollaan kovaa kyytia siirtymassa sadekauteen. Muistutuksena siita saatiin tata kirjoittaessani maanantaina sellainen sadekuuro, ettei juuri eteensa nahnyt. Vaan toisaalta ukkonen raikasti ilmaa ja kylla kesa kuivaa...

Ja lopuksi: a- ja o-kirjainta, jossa olisi piste paalla ei naista nappaimista loydy ;)

Titon paita

Ostin Sarajevossa Titon paidan. Arvelutti aluksi, vaikka basaarin innokas kauppias todistelikin, etta Tito on taas huudossa. Bussimatkalla takaisin Kroatiaan sain kuitenkin varmistuksen tahan vieressani istuneelta bosniakilta: Tito on huudossa, erityisesti Bosniassa.

Bosniakeille Tito edustaa aikaa, jolloin maan muslimit, kroaatit ja serbit nauttivat rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Titon luoma omalaatuinen kommunistinen jarjestelma seka tasapainoilu idan ja lannen valilla loivat koko Jugoslaviaan hyvinvointia, josta muut Euroopan kommunistiset valtiot eivat voineet kuin haaveilla. Renata bussissa kertoi anekdootteja koyhista tsekkituristeista 80-luvulla, jotka hankkiakseen valuuttaa lomamatkalleen joutuivat myymaan henkilokohtaista omaisuuttaan jugoslavialaisille isannilleen ja emannilleen. Nyt tilanne on toinen: Tiet rannikolle tayttyvat toinen toistaan hienommista saksalaisista autoista tsekkilaisissa, slovakialaisissa tai puolalaisissa rekistereissa.

Kroatiassa Titon paitoja ei enaa nay. Mutta ei sota Kroatiaa samalla tavalla tuhonnutkaan, ja kroaatit vaikuttavat varsin tyytyvaisilta omaan valtioonsa. Bosnia-Hertsegovinassa rintamalinjat tuhosivat tasapuolisesti koko maata; Kroatiassa sotatoimialue oli paljon rajoittuneempi.

Tie Sarajevosta rannikolle kulkee hengastyttavan kauniissa maisemissa. Vuorijonot reunustavat vihreaa laaksoa, jonka halki pieni joki virtaa. Maisemat ovat kuitenkin tavoittamissa: Renata muisteli, etta pienena 1980-luvulla han perheineen usein retkeili vuorilla ja jokilaaksoissa, mutta sodan jaljilta maastossa on edelleen kymmeniatuhansia henkilomiinoja pitamassa retkeilijat loitolla. Samoja miinoja kylvettiin myos kaupunkeihin: Mostarissa, jonka keskella yksi sodan rintamalinjoista kulki, on joitakin hylattyja rakennuksia varustettu varoituskylteilla liian innokkaita turisteja varten.

Suomessa henkilomiinojen puolustajat ovat vakuutelleet vuosia, etta Suomen miinat ovat eettisia ja vain ja ainoastaan sotatoimiin tarkoitettuja. Niin varmaan olivat myos Bosnian sodassa kaytettyjen miinojen laita: sotatoimiin tarkoitettuja. Muutenkin tuntuu joskus oudolta tietyn aselajin hyvaksyttavyyden perusteleminen niiden "eettisyydella". Taannoinhan meilla nousi pienimuotoinen kohu kansanedustaja Kimmo Sasin kansainvalisista osakeomistuksista eraassa aseteollisuuden yrityksessa. Sasi puolusti omistustaan toteamalla, etta ko. firman valmistamat tuotteet, lahinna ohjukset, olivat eettisia ohjuksia: Ne osuvat kuulemma aina kohteeseensa. Muistanko vaarin, vai olivatko juuri samaisen firman ohjukset asialla NATO:n ohjusten iskiessa Kiinan Belgradin suurlahetystoon 1999?

Matti Hirvola
NUS:n kirjeenvaihtaja Lansi-Balkanilla kesalla 2007